Olen Asuntomessujen fani ja viimeiset kymmenen vuotta olen kiertänyt messut ihastelemassa, ihmettelemässä ja inspiroitumassa asumisen uusista tuulista. Tässä postauksessa ajattelin tarkastella Asuntomessuja laajemmin ja myös hieman kriittisten silmälasien läpi.
Kierrettyäni sunnuntaina Porin Asuntomessuja tuntien ajan ystäväni kysyi, mitä jäi mieleen. Jouduin pysähtymään ja pohtimaan, mikä minua olisi oikein kunnolla sykähdyttänyt? Neljän talon jälkeen alkoi tuntua siitä, että talot toistavat toisiaan ja jopa muistuttavat edellisvuosien kohteita.
Asuntomessutaloja on karkean jaon mukaan kahdenlaisia; yksityisten ihmisten / perheiden itselleen rakennuttamia koteja ja talovalmistajien näytille ja myyntiin rakentamia taloja.
Näistä ensimmäiset eli perheiden itselleen rakennuttamat kohteet palvelevat ensisijaisesti maksajaa eli taloon muuttavaa perhettä. Se on ymmärrettävää. Asuntomessuja ei olisi, elleivät osa tonteista menisi suoraan kaupaksi ihmisille, jotka haluavat elää alueella. Tontit ovat hyvällä paikalla ja ne myydään hieman normitontteja edullisemmin, tämä houkuttaa rakentajia. Myös kertarykäisyllä valmistuva asuinalue on hyvä bonus, harva nauttii vuosikausien rekkarallista ja aamuseiskalta käynnistyvästä vasaroinnista.
Asuntomessuille rakentavat perheet avaavat sen rakkaimman paikkansa ovet 100 000 ihmiselle ennen omaa muuttoaan ja se on hatunnoston arvoinen juttu! Heidän taloaan kuvataan lehtiin ja arvioidaan monin sanakääntein; julkinen paine on siis kova.
Osa perheiden taloista sisustetaan asukkaiden tavaroilla (ainakin osittain), osaan tehdään näyttelysisustus, joka puretaan messujen päätyttyä.
Taloja tehdään monenlaisilla budjeteilla ja se on vain hienoa. Mielestäni inspiroivaa nähdä, miten pienen perheen arki toimii kahden makuuhuoneen kodissa. Oivallukset ovat usein pieniä, mutta sitäkin järisyttävämpiä; tämän idean voin viedä suoraan omaan kotiini. Esimerkiksi tänään sain Instagramissa kommentin, että Marun DIY-vaatetanko-toteutus oli messujen paras anti juuri hänelle.
Haaveosastoa edustavat miljoonatalot, joiden rakentamisessa ei ole tarvinnut kitsastella. Vuosien messukokemuksien pohjalta tiedän, että näitä kohteita löytyy parhaiten messuilta, jotka rakennetaan isojen vesistöjen ääreen. Edelleen mielessä takavuosien Kuopio ja Kokkola, julmetun isot ikkunat suoraan suomalaiseen sielunmaisemaan ja kruununa vielä kaksion kokoinen rantasaunakompleksi hulppeine laitureineen. Kyllä sellaisia on ilo katsella, vaikka todellisuus olisikin kaukana omasta elämästä.
Osa tonteista menee talotehtaille tai rakennuttajille, jotka täten saavat vapaat kädet toteuttaa tontille (määräysten mukaisesti toki) millaisen taidonnäytteen tahansa. Heillä on mahdollista tuoda esille parasta osaamistaan ja valita sisustuksen ja pihan toteuttajaksi kenet vain.
Talotehtailla on erilaisia tavoitteita messuilla; joku haluaa esitellä sen edullisen simppelin uutuusmallinsa, joka käy moneen makuun ja budjettiin. Toinen taas haluaa näyttää erikoisosaamistaan arkkitehtuurin, talotekniikan tai sisustusmahdollisuuksien parissa. Erilaiset tavoitteet näkyvät kävijälle vaihtelevana kohdeluettelona.
Lopulta kaikki tavoittelevat näkyvyyttä, huomiota ja ihastuneita katseita, jotka konkretisoituvat tietyllä aikavälillä uusiksi asiakkaiksi.
Erityisesti tässä kohtaa peräänkuulutan lisää rohkeutta! Kun tavoite on joka tapauksessa saada huomiota omassa kohderyhmässä, ei toteutusta kannata tehdä lähes samoin kuin kilpailija naapuritontilla. Överiksi ei toki tarvitse vetää, mutta olisi ilo nähdä enemmän talotehtaiden ”omia juttuja” eli niitä elementtejä, joissa he ovat parhaimmillaan ja mitkä erottavat heidät juuri kaikista muista. Tuttu ja turvallinen tyyli toki toimii moneen makuun, mutta mitä hyötyä siitä on, jollei se jää mieleen?
Miksi minä ostaisin juuri tältä firmalta? Kertokaa se visuaalisesti, kun kierrän ostohousut jalassa upouudessa talossa.
Asuntomessut voisivat olla vielä enemmän asumisen ja lifestylen showroom. Myös ne kohteet, jotka tontin ostaneet perheet toteuttavat, voisivat tarjota rohkeammin kurkistuksia elämäntyyliin ja uusiin lanseerauksiin. Sisustuksen voisi ulkoistaa ammattilaisille ja olisihan se huikeaa saada kotimaisten taitureiden joukkoon joka vuosi vieraileva tähti ulkomailta. What would Lotta Agaton do? (And who would pay the bill).
Tarkoitan karrikoidusti sitä, että ”kiva keittiö” ajatuksen sijaan tulisi tunne, että minäkin haluan kokata ruokaa tuoreilla yrteillä maustettua ruokaa, nauttia lasin italialaista viiniä, panostaa perhesuhteisiin, juosta aamulla lenkin ja rentoutua kylpyammeessa. Kiintokalusteen sijaa ajatus laajenisi elämään ja mielikuviin, jota koti tarjoaa. Tässä avainasemassa on myös se, että talon arkkitehtuuri ja sen sisustus kohtaavat.
Elämäntyyli on mielikuvaa, fantasiaa ja pala jotain unelmaa, joka jo maistiaisena maistuu makealle. Ei siis rakentajaperheiden henkilökohtaisuuksia, vaan sisustus-, muoti- ja elämäntapajulkaisuiden tyyliin sisältöä paketoituna täysin uudella ja käsinkosketeltavalla tavalla. Elämyksenä.
Myös messukävijöille heitän pientä haastetta. Emme mekään ole samasta puusta veistettyjä ja tuttujen messurakentajien mukaan jopa haastavaa sakkia.
Usein kuulee kohteita arvoitavan asteikolla ”tykkään-en tykkää” ja silloin katsantokanta jää aika kapeaksi. Joka vuosi messut ovat aikansa kuva, joissa toistuvia trendejä on hauska bongailla (kuten vaikka tänä ja viime vuonna mustia keittiöitä). Taloon astuessa toki on viihdyttävää pohtia, miten minä asuisin tässä talossa tai kuinka minä olisin jokin ratkaisun toteuttanut (usein kävijällä itsellään on paljon parempi idea!).
Henkilökohtaisten mieltymysten lisäksi messuja kannattaisi tutkia myös ilmiöiden näkökulmasta; tänä vuonna esillä ovat mm. yhteisöllisyys, tiivis kaupunkiasuminen, ekologisuus ja vähemmän on enemmän – ajattelu. Mitä teemoja talot viestittävät, miksi juuri nämä asiat ovat pinnalla ja mitä ne heijastavat laajemmin?
Asuntomessut ovat hieno kurkistus suomalaiseen asumiseen. Joka vuosi messut syntyvät vahvasta brändistään uudelleen, kun paikkakunta ja rakentajat vaihtuvat. Tiedän, että jokainen Asuntomessuvuosi on huikea ponnistus suurelta joukolta ammattilaisia, joiden osaamiselle nostan hattua.
Näin intohimoisena sisustajana, koti ja asuminen-teeman fanina ja mökin rakentajana tiedän olevani vaativa asiakas, joka haaveilee lipuvansa messupäivän jälkeen sen tutun kojukäytävän läpi väsyneenä, mutta wow-efektin kokeneena. Ensi vuonna taas toiveikkain mielin liikkeellä Kouvolassa!
Ps. Tämän vuoden suosikkitaloni olivat Kastelli Viva, Bunkkeri, talo Lintula ja Haltijatar! Kiitos inspiraatioista, kuvissa näitä ja muita mukavia kohteita.
Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia teema sinussa herättää? Ovatko Asuntomessut hyvä juuri näin vai muuttaisitko jotain?