Lisää rohkeutta, Asuntomessut!

by Kerttu

Olen Asuntomessujen fani ja viimeiset kymmenen vuotta olen kiertänyt messut ihastelemassa, ihmettelemässä ja inspiroitumassa asumisen uusista tuulista. Tässä postauksessa ajattelin tarkastella Asuntomessuja laajemmin ja myös hieman kriittisten silmälasien läpi.

Kierrettyäni sunnuntaina Porin Asuntomessuja tuntien ajan ystäväni kysyi, mitä jäi mieleen. Jouduin pysähtymään ja pohtimaan, mikä minua olisi oikein kunnolla sykähdyttänyt? Neljän talon jälkeen alkoi tuntua siitä, että talot toistavat toisiaan ja jopa muistuttavat edellisvuosien kohteita.

Asuntomessutaloja on karkean jaon mukaan kahdenlaisia; yksityisten ihmisten / perheiden itselleen rakennuttamia koteja ja talovalmistajien näytille ja myyntiin rakentamia taloja.

Näistä ensimmäiset eli perheiden itselleen rakennuttamat kohteet palvelevat ensisijaisesti maksajaa eli taloon muuttavaa perhettä. Se on ymmärrettävää.  Asuntomessuja ei olisi, elleivät osa tonteista menisi suoraan kaupaksi ihmisille, jotka haluavat elää alueella. Tontit ovat hyvällä paikalla ja ne myydään hieman normitontteja edullisemmin, tämä houkuttaa rakentajia. Myös kertarykäisyllä valmistuva asuinalue on hyvä bonus, harva nauttii vuosikausien rekkarallista ja aamuseiskalta käynnistyvästä vasaroinnista.

Asuntomessuille rakentavat perheet avaavat sen rakkaimman paikkansa ovet 100 000 ihmiselle ennen omaa muuttoaan ja se on hatunnoston arvoinen juttu! Heidän taloaan kuvataan lehtiin ja arvioidaan monin sanakääntein; julkinen paine on siis kova.

Osa perheiden taloista sisustetaan asukkaiden tavaroilla (ainakin osittain), osaan tehdään näyttelysisustus, joka puretaan messujen päätyttyä.

Taloja tehdään monenlaisilla budjeteilla ja se on vain hienoa. Mielestäni inspiroivaa nähdä, miten pienen perheen arki toimii kahden makuuhuoneen kodissa. Oivallukset ovat usein pieniä, mutta sitäkin järisyttävämpiä; tämän idean voin viedä suoraan omaan kotiini. Esimerkiksi tänään sain Instagramissa kommentin, että Marun DIY-vaatetanko-toteutus oli messujen paras anti juuri hänelle.

Haaveosastoa edustavat miljoonatalot, joiden rakentamisessa ei ole tarvinnut kitsastella. Vuosien messukokemuksien pohjalta tiedän, että näitä kohteita löytyy parhaiten messuilta, jotka rakennetaan isojen vesistöjen ääreen. Edelleen mielessä takavuosien Kuopio ja Kokkola, julmetun isot ikkunat suoraan suomalaiseen sielunmaisemaan ja kruununa vielä kaksion kokoinen rantasaunakompleksi hulppeine laitureineen. Kyllä sellaisia on ilo katsella, vaikka todellisuus olisikin kaukana omasta elämästä.

Osa tonteista menee talotehtaille tai rakennuttajille, jotka täten saavat vapaat kädet toteuttaa tontille (määräysten mukaisesti toki) millaisen taidonnäytteen tahansa. Heillä on mahdollista tuoda esille parasta osaamistaan ja valita sisustuksen ja pihan toteuttajaksi kenet vain.

Talotehtailla on erilaisia tavoitteita messuilla; joku haluaa esitellä sen edullisen simppelin uutuusmallinsa, joka käy moneen makuun ja budjettiin. Toinen taas haluaa näyttää erikoisosaamistaan arkkitehtuurin, talotekniikan tai sisustusmahdollisuuksien parissa. Erilaiset tavoitteet näkyvät kävijälle vaihtelevana kohdeluettelona.

Lopulta kaikki tavoittelevat näkyvyyttä, huomiota ja ihastuneita katseita, jotka konkretisoituvat tietyllä aikavälillä uusiksi asiakkaiksi.

Erityisesti tässä kohtaa peräänkuulutan lisää rohkeutta! Kun tavoite on joka tapauksessa saada huomiota omassa kohderyhmässä, ei toteutusta kannata tehdä lähes samoin kuin kilpailija naapuritontilla. Överiksi ei toki tarvitse vetää, mutta olisi ilo nähdä enemmän talotehtaiden “omia juttuja” eli niitä elementtejä, joissa he ovat parhaimmillaan ja mitkä erottavat heidät juuri kaikista muista.  Tuttu ja turvallinen tyyli toki toimii moneen makuun, mutta mitä hyötyä siitä on, jollei se jää mieleen?

Miksi minä ostaisin juuri tältä firmalta? Kertokaa se visuaalisesti, kun kierrän ostohousut jalassa upouudessa talossa.

Asuntomessut voisivat olla vielä enemmän asumisen ja lifestylen showroom. Myös ne kohteet, jotka tontin ostaneet perheet toteuttavat, voisivat tarjota rohkeammin kurkistuksia elämäntyyliin ja uusiin lanseerauksiin. Sisustuksen voisi ulkoistaa ammattilaisille ja olisihan se huikeaa saada kotimaisten taitureiden joukkoon joka vuosi vieraileva tähti ulkomailta. What would Lotta Agaton do? (And who would pay the bill). 

Tarkoitan karrikoidusti sitä, että “kiva keittiö” ajatuksen sijaan tulisi tunne, että minäkin haluan kokata ruokaa tuoreilla yrteillä maustettua ruokaa, nauttia lasin italialaista viiniä, panostaa perhesuhteisiin, juosta aamulla lenkin ja rentoutua kylpyammeessa. Kiintokalusteen sijaa ajatus laajenisi elämään ja mielikuviin, jota koti tarjoaa. Tässä avainasemassa on myös se, että talon arkkitehtuuri  ja sen sisustus kohtaavat.

Elämäntyyli on mielikuvaa, fantasiaa ja pala jotain unelmaa, joka jo maistiaisena maistuu makealle. Ei siis rakentajaperheiden henkilökohtaisuuksia, vaan sisustus-, muoti- ja elämäntapajulkaisuiden tyyliin sisältöä paketoituna täysin uudella ja käsinkosketeltavalla tavalla. Elämyksenä.

Myös messukävijöille heitän pientä haastetta. Emme mekään ole samasta puusta veistettyjä ja tuttujen messurakentajien mukaan jopa haastavaa sakkia.

Usein kuulee kohteita arvoitavan asteikolla “tykkään-en tykkää” ja silloin katsantokanta jää aika kapeaksi. Joka vuosi messut ovat aikansa kuva, joissa toistuvia trendejä on hauska bongailla (kuten vaikka tänä ja viime vuonna mustia keittiöitä). Taloon astuessa toki on viihdyttävää pohtia, miten minä asuisin tässä talossa tai kuinka minä olisin jokin ratkaisun toteuttanut (usein kävijällä itsellään on paljon parempi idea!).

Henkilökohtaisten mieltymysten lisäksi messuja kannattaisi tutkia myös ilmiöiden näkökulmasta; tänä vuonna esillä ovat mm. yhteisöllisyys, tiivis kaupunkiasuminen, ekologisuus ja vähemmän on enemmän – ajattelu. Mitä teemoja talot viestittävät, miksi juuri nämä asiat ovat pinnalla ja mitä ne heijastavat laajemmin?

Asuntomessut ovat hieno kurkistus suomalaiseen asumiseen. Joka vuosi messut syntyvät vahvasta brändistään uudelleen, kun paikkakunta ja rakentajat vaihtuvat. Tiedän, että jokainen Asuntomessuvuosi on huikea ponnistus suurelta joukolta ammattilaisia, joiden osaamiselle nostan hattua.

Näin intohimoisena sisustajana, koti ja asuminen-teeman fanina ja mökin rakentajana tiedän olevani vaativa asiakas, joka haaveilee lipuvansa messupäivän jälkeen sen tutun kojukäytävän läpi väsyneenä, mutta wow-efektin kokeneena. Ensi vuonna taas toiveikkain mielin liikkeellä Kouvolassa!

Ps. Tämän vuoden suosikkitaloni olivat Kastelli Viva, Bunkkeri, talo Lintula ja  Haltijatar! Kiitos inspiraatioista, kuvissa näitä ja muita mukavia kohteita. 

Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia teema sinussa herättää? Ovatko Asuntomessut hyvä juuri näin vai muuttaisitko jotain? 

Saatat pitää myös

15 Kommentit

minerva heinäkuu 27, 2018 - 10:04 pm

Ihan samoja ajatuksia! Omassa mielessäni tylsyys kulminoituu Hayn tarjotinpöytään, joka nähty joka messuilla about viimeiset 10 vuotta 😀 Kokkolalaisena “omat” messut on jääneet vahvasti mieleen, ja alueella tuleekin vierailtua säännöllisesti. Kyllä rantatonteilla näillä käristyskupolikeleillä nautitaan! <3

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas heinäkuu 30, 2018 - 8:15 am

Kokkolan messut tekivät minuun vaikutuksen, olisikohan meillä ollut oma raksaprojekti silloin kuumana ja olin aika altis inspiraatioille. Kyllä siellä kelpaa meren äärellä nauttia! Ja pakko rakastaa suomen kielen sanoja “käristyskupoli” ja “helletti” 😀

Reply
Kati heinäkuu 28, 2018 - 8:43 am

Hienosti ilmaistu. Itselle ainakin oli lievä pettymys tämän vuoden messut. Bunkkeri oli hieno mutta sen pilasi BMW teema, joka ei sopinut oikein yhteen restaurointi -kohteen kanssa. Muutenkin aiheen ulkopuolella olevat aggressiiviset ”puhelinmyyjät” latistivat hieman tunnelmaa. Jotenkin se hyvä maku puuttui ja kaupallisuus oli noussut pääteemaksi. Miten saadaan vedettyä isoin tukko rahaa kävijältä, miettimättä sisältöä sen enempää.. toivon, että kelkka vielä kääntyy, koska minäkin rakastan asuntomessuja ja haluan olla fani jatkossakin!

-K-

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas heinäkuu 30, 2018 - 8:18 am

Kiitos Kati! Bunkkeri oli kyllä erikoinen, mielenkiintoinen ja inspiroiva, mutta samoin ajattelin BMW:stä sen upealla kattoterassilla. Olisi upeaa kokea joka vuosi muutama sellainen kohde. jossa kaikille aisteille kokonaisuus olisi viety loppuun saakka <3

Reply
S* heinäkuu 28, 2018 - 10:15 am

Täysin samoin kommentoin miehelleni. Me asumme jo ”messukodissa”, eli samoilla väreillä ja kalusteilla sisustetussa, pari vuotta sitten valmistuneessa talossa. Olin pettynyt. Olisin halunnut nähdä ”eteenpäin”- en tätä samaa. Talot tosiaan olivat toistensa pliisuja kopioita. Tuo ulkomaalaisten vierailijoiden tuominen voisi olla piristävä lisä!!!

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas heinäkuu 30, 2018 - 8:20 am

Niinpä! Ja ehkäpä juuri se, että valittu linja pitäisi kauttaaltaan niin arkkitehtuuriin, pihaan ja sisustukseen tekisi jo paljon. Toki tällaisia kohteita on, mutta aika paljon sellaista, jossa näkyy kompromissien kompromissit. Jokaiseen taloprojektiin oma “taiteellinen johtaja”? 🙂

Reply
Terhi / Reelinki heinäkuu 28, 2018 - 12:44 pm

Ehkä teemana voisi jonain vuonna olla pelkästään ikäihmisten asuminen, nuoren perheen ensiasunnot tai jokin muu teema. Ei näitä samoja kukaan jaksa vuodesta toiseen kiertää katsomassa.

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas heinäkuu 30, 2018 - 8:22 am

Messujen haaste ja toisaalta vahvuus tulee siinä, että ne tarjoavat kaikille kaikkea. Liian tiukka rajaus pudottaisi pois liian ison joukon kohderyhmää, mutta ehkä joku fokusointi toimisi ja lisäisi punaista lankaa talojen välillä. Jyväskylän messuilla oli kiva idea, kun sai valita muutamien eri reittien välillä (mm. äijäreitti ;D), joissa oli jo valmiiksi poimittuja kohteita eri tyyleihin.

Reply
Niina Hämäläinen heinäkuu 28, 2018 - 7:57 pm

Itse kaipaan “näyttää hyvältä”-pyrkimyksen rinnalle enemmän “tuntuu hyvältä”-ajattelua. Luin kesälomilla Konmari-kirjan ja olen miettinyt sen myötä, että pyrimmekö liikaa ulkoiseen näyttävyyteen, muttei niinkään iloon kodeissamme. Jos asuntomessut osaisivat luoda tähän eri näkökulmaan jotain, niin lähtisin jälleen käymään.

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas heinäkuu 30, 2018 - 8:22 am

Hyvä pointti Niina!

Reply
Essi / Esmeralda's heinäkuu 29, 2018 - 6:37 pm

Kiitos inspiraatiosta, Kerttu! Vihdoin minäkin sain kirjoitettua sen, mitä olen miettinyt pressipäivästä saakka: http://esmeraldas.fi/asuntomessut-2018/

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas heinäkuu 30, 2018 - 8:24 am

Hieno kirjoitus Essi, allekirjoitan sen myös 🙂 Ja tosiaan minäkin korostan vielä, että kritiikki ei kohdistu vain Poriin vain koko Asuntomessut-brändiin. Hienoa työtä on paikallisesti tehty kaikissa järjestelyissä!

Reply
Mari heinäkuu 30, 2018 - 1:12 pm

Itse en käynyt messuilla mutta kuvien perusteella suurimmaksi osaksi sisustustyyli oli omaan makuun nähden tunkkaista ja vähän aikaansa jääneen näköistä. Olisi ollut kiva nähdä joitakin raikkaita koteja, uusia ideoita. Talot kuvastaa suomalaisten tämän hetkistä sisustustyyliä?! Onneksi jokainen saa tehdä semmosen pesän kun haluaa 🙂

Reply
Taru heinäkuu 31, 2018 - 10:28 am

Hyviä pointteja ja juuri sen vuoksi en ole lähtenyt viime vuosina juurikaan kauemmaksi asuntomessuille, kun lehdistä ja katalogeista on voinut vilkasta “kivoimmat jutut”. Tuo olisi hyvä idea tuoda ulkomaisia sisustusalan ammattilaisia mukaan. Ja mitä jos lähtisikin myös Itämerta kauemmaksi kalaan. Miltä näyttäisikään jonkin muun ulkomaalaisen, vaikka italialaisen tai ranskalaisen stylistin sisustus asuntomessutalossa yksin tai vaikka skandinaavisen sisustajan kanssa yhteistyönä? Muista tavoista ja kulttuureista voisi löytyä myös sitä aistillisuutta ja yhteisöllisyyden tuomista elämään eri tavoin kuin täältä pohjolasta. 🙂 Ja itse kyllä pidän skandinaavisesta sisustuksesta, mutta nämä ajatuksina näkökulmien laajentamisesta…Maksaja kaikille visioille on taas tietenkin oma asiansa. 😀

Reply
Kissakala elokuu 1, 2018 - 8:33 pm

Samaa mieltä. Erään sisustuslehden messunumeron perusteella ei herännyt minkäänlaista kiinnostusta lähteä tänä vuonna messuille koska arkkitehtuuri ja sisustus tuntuu olevan sitä mitä on nyt katseltu jo puolenkymmentä vuotta, ylikin. Lehden luettua oli olo, että no missä ne the Talot nyt oikein ovat vai loppuiko messuluettelo oikeasti tähän! Olenkin miettinyt miksi näitä asuntomessuja järjestetään joka vuosi koska tässä maassa ei mitenkään riitä erilaisia makuja, tuotteita, tekijöitä ja tilaajia sellaisiin toteutuksiin että ne antaisivat aidosti jotakin uutta. Kansainvälisyys voisi sitä olla mutta kun eihän tässä maassa edes saa sellaista tavaraa mikä olisi erilaista mutta ei maksaisi ihan liikaa maltaita ja tulisi sikana säkissä meren takaa.

Olisi myös kiintoisaa tietää kuinka iso osa messukävijöistä on rakentajia ja kuinka moni taas muita harrastajia. Se kun vaikuttanee tuohon minkälaista näytteilleasettajat haluavat tuoda esiin. Ymmärrän nimittäin senkin, että kuka rakennuttaja haluaisi olla ensimmäisten joukossa koekaniinina tuotteelle/materiaalille, joka on vasta vaikka kertaalleen rakennettu messuille eikä ole juurikaan kokemuksia käytöstä. Veikkaisinkin, että rakennuttajien osalta omaa toimittajavalintaa käydään vain tsekkaamassa messuilla livenä siinä missä muissakin taloesittelyissä ja messuista hyötyvät nykyisessä kodinlaittobuumissa lähinnä sisustussuunnittelijat ja irtaimen myyjät. Itseäni se maljakoilla ja tyynynpäällisillä sipistely tai mellevät poreammeet eivät niinkään kiinnosta vaan ennemmin kaikki arkiseen asumuksen käytettävyyteen ja kätevyyteen liittyvä. Olisin varmaan viihtynyt 50-luvun messuilla!

Ilmeisesti kuitenkin järjestäminen keskimäärin kannattaa kun joka vuosi uudet innokkaat paikkakunnat, rakentajat ja talofirmat alkavat messualuetta pykäämään.

Reply

Jätä kommentti