Tiedättekö, täällä päässä on ihan jäätävä kirjoitusblokki. Minulla on talo tyhjillään, pikkuinen vihko ideoita täynnä, kahvia kupissa ja päivän valoisin hetki käsillä. Olen odottanut tätä, haaveillut siitä, miten sormet lentävät näppäimistöllä, ideat loksahtavat kohdilleen ja tekemisen flow valtaa mielen. Marraskuun luonnonvalon rajallisuus kolkuttaa takaraivossa; kuvaa vielä kun voit! Olen odottanut näitä rauhallisia kotityöpäiviä suunnilleen vuoden ja sitten kun se on tässä, ei osaakaan yhtäkkiä mitään.
Uutisista kuulin, että Korkeasaaren karhut ovat vetäytyneet talviunille. Hugo torkkuu sohvan lämmössä välittämättä mistään tuon taivaallista. Olisikohan se ihan kamalaa, että kaiken suorittamisen sijaan kömpisi itsekin torkuille? Lukisi kirjaa tai lehteä ilman painetta siitä, että nyt pitää oppia jotain tai saada kasapäin uusia ideoita.
Nyt kun kirjoitan tämän tähän, sekin kuulostaa ihan tyhmältä ja tekisi mieli aloittaa koko homma alusta, tietysti jollain timanttisella idealla (jota ei siis ole). Sitten päätin, että nyt vähän lempeyttä itselle. Aion ottaa vartin pikatorkut, sillä pidemmistä tulee vain tokkurainen olo. Sitten lähden tuon toisen unikeon kanssa pienelle lenkille aurinkoon. Ja sitten teen vasta johtopäätöksen siitä, kuinka aikaansaava tänään olen 🙂 Olisiko hyvä diili?
Luulen, että jokainen kompastuu välillä arjen suorittamiseen. Olen oppinut, että tunnollisuutta vastaan saa kapinoida ja joskus on hyvä tunnustaa, että nyt ei lähde. Varsinkin vapaa-ajan suorittaminen voi olla todella kuormittavaa, sillä töissä riittää tavoitteita, deadlinejä ja mittareita ihan riittämiin. On ok karsia ylimääräiset pois kalenterista, olla menemättä vaikka tuntuu, että pitäisi. Hyvä vinkki on myös pohtia omaa tilannetta vähän laajemmasta perspektiivistä; kuinka suuria tämän päivän ongelmat vaikka huomenna, kuukauden päästä tai vuoden kuluttua. Joskus saattaa auttaa, että sanoo ongelman ääneen vaikka itselle tai puolisolle. Joskus olen saanut hyvät naurut omalla kustannuksellani, kun hoksaan, miten turhanpäiväiseltä asia kuulostaa. Ja toisaalta, ottamalla myös riittämättömyyden tunteen välillä vakavasti. Sillä aina ei tarvitse jaksaa.
Hyvä tästä tulee. Huomenna otan tyttöni mukaan lähdetään viettämään laatuaikaa Tampereelle. Kävellään kaupungilla, syödään ravintolassa ja rokkaillaan Antti Tuiskun tahdissa. Jos mielessä on jotain erityisen kivaa nähtävää tai koettavaa Tampereella 7-vuotiaalle, niin otan vinkit innolla vastaan!
Luulen, että pieni irtiotto tekee meille molemmille hyvää. Leppoisaa viikonlopun alkua <3