Viime syksynä kirjoitin hyvinvointivalmennuksen innoittamana paljon liikunnasta ja hyvästä olosta, kaikki postaukset löytyvät näppärästi IWELLOjengi-tunnisteen alta. Silloin kymmenen viikon aikana tavoitteena oli nostaa kuntoa ja pudottaa raskauskilot; molemmissa onnistuin mukavasti. Projekti-ihminen toimii silloin kun on niin sanotusti “tilanne päällä” eli selkeä tavoite ja toimintasuunnitelma. Hyvinvointivalmennuksen jälkeen olen palannut perusuomiin niin liikunnan kuin ruokailujenkin suhteen. Takapakkia ei ole syntynyt, mutta ei myöskään selkeää kehittymistä. Nyt on siis aika asettaa uudet tavoitteet!
Sain blogin kautta Fitbit Alta-aktiivisuusrannekkeen* ja se onkin auttanut minua hahmottamaa arki- ja hyötyliikunnan sekä urheilun suhdetta. On ollut oikeastaan jopa järkyttävää huomata, mikä ero on perusaktiivisuudessani tavallisena kotipäivänä lasten kanssa verrattuna päivään toimistolla. Normiarkena 1- ja 6-vuotiaiden sekä koiran kanssa askeleita kertyy helposti 10 000-15000, kun taas “autolla toimistolle tietokonehommiin”-päivinä askeleet jäävät 6000-7000 välille. Tämä siis ilman, että varsinaisesti käy lenkillä tai jumpassa. Lasten kanssa hyötyliikuntaa tulee kävellen tehdyistä eskarivienneistä, puistossa touhuamisesta ja kaikesta siitä edestakaisin kulkemisesta, jota elämä lasten kanssa on (yritäpä istua alas, sinua tarvitaan takuulla). Tietotyöläisen elämä on taas niin staattista, että hirvittää. Taustaksi sen verran, että meidän jokaisen tulisi ottaa 10 000 askelta jokaikinen päivä. Askelten lisäksi Fitbit-tarjoaa muutakin dataa liikkumista sekä aktiivisuudesta, mutta myös unesta. Tällä neljän viikon käyttökokemuksella voin sanoa, että nukun liian vähän. No saatoin tietää sen myös ilman kelloakin, mutta karut faktat kyllä herättelevät (tai pitäisikö tässä yhteydessä sanoa nukuttavat) ainakin meikäläistä “musta tuntuu”-tietoa paremmmin.
Sen sijaan, että stressaan siitä, että en pääse lenkille, jumpalle tai salille, yritän kiinnittää erityistä huomiota perusaktiivisuuteen ja hyötyliikuntaan. IWELLOjengin ajoista takataskuun jäi pari simppeliä kotijumppaa, joita voi tehdä ajasta ja paikasta riippumatta. Siitä huolimatta olen kaivannut ryhmäliikuntatunneille ja olinkin tosi iloinen kutsusta testaamaan uutta ALIVE kuntokeskusta Muuramessa*, Jyväskylän kyljessä. Sen sijaan, että olisin suoraan rynnännyt salille maksimipainojen pariin (heh, minulta voisi luonnistua tämäkin), aloitin järki kädessä. ALIVEssa panostetaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja niinpä minullekin ehdotettiin alkuun käyntiä fysioterapeutin luona. FysioCheckin perusidea on kartoittaa, missä mennään oman kropan kanssa. Meillä kaikilla voi olla jumeja, toispuoleisuuksia tai heikkouksia, jotka eivät vaivaa tänä päivänä, mutta saattavat alkaa tuottaa virheliikkeitä tai rasitusvammoja vuosien saatossa. Mitä paremmin oman kehon tuntee, sen paremmin sitä voi myös treenata. Itselleni tämä oli tervetullut “tarkastus” raskauden jälkeen. Nyt huomattiin, että selkälihakseni kaipaavat vahvistusta, jotta lannerankaan ei tule virheasentoa. Myös päätetyöskentely luo painetta niska-hartijaseudulle ja tämä tulee ottaa huomioon niin arkena kuin treenatessakin.
Nyt on pari käyntiä fysioterapeutilla takana ja sain muutaman konkreettisen neuvon, jolla voin omaa kroppaani huoltaa ja vahvistaa. Nämä tiedot välitetään myös Markukselle, uudelle personal trainerilleni. Henkilökohtaista valmentajaa minulla ei ole ennen ollutkaan ja tiedättekös, odotukset ovat kovat! Täällä se projekti-ihminen taas innostuu, mutta katsotaan onko PT samanlainen projektiajattelija vai alkaako hän ohjaamaan minua kokonaisvaltaisemman ajattelun suuntaan. Ensi viikolla meillä on ensimmäinen tapaaminen. Kertokaahan te, jotka olette personal trainerin kanssa / avustuksella treenanneet, miten homma lähti liikkeelle ja löytyikö yhteinen sävel helposti? Vaikka harvoja asioita jännitän, on tässä ilmassa jotain ylimääräistä väreilyä. Intoa on kuin ilmapallossa, katsotaan miten se kanavoidaan tekemiseksi, kun kuuma kesä odottaa 🙂
Miten nämä kuvat liittyvät hyvinvointiin? Ehkäpä huomatte, että sekä sportti- että casual-asuissa minulla on aktiivisuusranneke kädessä. Fitbit Alta-mallin yksi parhaista puolista on sen kevyt ja muunneltava ulkonäkö. Arkivaatekuvissa olen vaihtanut siihen lyijynharmaan nahkarannekkeen, kun taas treenatessa käytän mielelläni mustaa perusranneketta. Nahkainen ranneke menee kyllä illanvietoissakin, mutta spesiaalimpaan juhlakäyttöön saatavilla on myös vaaleanpunainen sekä pian myös kamelin värinen nahkaranneke sekä ruostumattomasta teräksestä tehty rannerengas hopeanvärisenä tai myöhemmin tänä vuonna myös kullanvärisenä. On siis aika sanoa lopullisesti hyvästi rumille sporttikelloille 😉
Siispä herättelen hyvinvointiteemaa täällä blogissakin jälleen, jos se teille vaan passaa! Ahkerasti päivittyvän fitnesspäivänkirjan sijaan luvassa on luvassa on silloin tällöin peruspirkon porinoita ja kokemuksia personal trainerin kanssa treenaamisesta. ALIVEN Markus, olethan valmiina ensi viikolla, projekti-ihminen saapuu 😀 Taustalla silloin soi luultavasti tämä: Jaksaa jaksaa.
*Saatu blogin kautta