Uusi vuosi tuo monelle ryhtiliikkeitä ja näin kävi myös minulle. Marras-joulukuussa unohdin oman hyvinvointini tai ehkä hoidin itseäni liikaa levolla ja suklaalla, vaikka kroppa ja mieli olisivat kaivanneet enemmän liikuntaa ja haastetta. Fokusointi keskittyi työhön ja perheeseen, vaikka tällä elämänkokemuksella luulisi, että tajuaisin panostuksen terveellisiin elämäntapoihin säteilevän positiivisena energiana takaisin myös ensiksi mainituille. Minulle on aika tyypillistä innostua ja sitoutua asioihin projektiluonteisesti, mutta hakusessa on edelleen se klassinen elämäntapamuutos, jossa ei ole muita loppuja kuin kuolema. Kuulostipa se draamaattiselta, mutta ymmärrätte 🙂
Kolme viikkoa sitten aloitin treenit Kipinän pienryhmässä ja samaan aikaan päätin pistää sokeriherkut pois ruokavalioista, ainakin hetkeksi. Ajattelin, että ensimmäiset viikot olisivat kamalia sokerikoukusta irrottautumisen vieroitusoireineen, mutta kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Ei edes ole tehnyt mieli herkkuja. Tässä kokemuksen pohjalta minulle toimivat vinkit sokerittomampaan elämään:
1. Suunnittele ja tee päätös
Päätin jo ennen joulua päivämäärän, jolloin jätän herkut pois. Sitä ennen huolehdin, että kotona ei ole kaapissa lempiherkkujani, vaan niiden sijaan hedelmiä, pähkinäitä ja marjoja. Kun ennaltasovittu päivämäärä vihdoin tuli, olin motivoitunut ja täynnä virtaa.
2. Ennakoi arki
Tästä asiasta tulen kirjoittamaan enemmänkin, sillä olen aika spontaani luonne ja arjen suunnittelu ei käy itsestään. Kun asioita on paljon, alkaa ote lipsumaan niin aikataulujen kuin ruokavalionkin suhteen. Mietin etukäteen, mitä ja missä syön ja huolehdin, että laukussa on banaani tai ananaspurkki.
3. Tunnista piintyneet tavat
Mietin, missä tilanteissa herkuttelu on minulle ihanaa arjen tai juhlan luksusta, josta saa nauttia ja milloin se on tapa tai verensokerin nopeaa nostamista. Autossa työpäivän jälkeen syödyt Pätkikset ovat ehkä klassisin esimerkki typerästä tavasta, josta en edes saanut juurikaan iloa. Ei ole mitään järkeä syödä suklaata nälkään samaan aikaan huonoa omatuntoa kokien? Myös iltapäiväkahvin voi juoda ilman suklaata, myös viikonloppuna ;D
4. Ei herkkukätköjä
Kun kotona ei ole herkkuja ja kaupassa käy kylläisenä ja pysyy tiukkana herkkuhyllyjen kohdalla, ei myöhäisillan ratkeamisia tule. Yllätysvieraat saattavat päästä vähän heikommin varusteltuun kahvipöytään, mutta tuskin siihen kenenkään maailma kaatuu. Luulen, että moni ottaa kokouksessa tai kylässä pullan ihan kohteliaisuuttaan tai tavan vuoksi, eikä harmistuisi hedelmistä tai ruisleivästä.
5. Lempeyttä, nainen
En jaksa kuureja, ulkonäköpaineita, itsensä vertailua fitnessmisuihin tai 15 vuotta vanhoihin valokuviin. Elämä menee eteenpäin, me vanhenemme joka päivä, aineenvaihdunta muuttuu ja mahdolliset raskaudet tekevät kroppaan tehtävänsä. Nyt kun olen syömättä sokeria, tykkään itsestäni vähän enemmän. En ole hoikempi, mutta ehkä pikkuisen skarpimpi. Ajatus ei ole se, että ruoskisin itseäni, vaan huolehdin itsestäni. Ajatusmaailman asettelulla on iso merkitys fiilikseen, jaksamiseen ja motivoitumiseen.
Miltä nämä ajatukset kuulostavat? Nyt pohdin miten siirryn jossain vaiheessa tasapainoiseen ruokavalioon herkkuineen, ilman että huomaan olevani jälleen jokapäiväisessä sokerikoukussa. Nyt en uskalla laittaa mitään sokerista suuhuni, sillä pelkään herkkuhimojeni olevan vain torkuilla ja heräävän pienestäkin buustista. Onko kenelläkään kokemuksia tästä tai vinkkejä, kuinka kannattaisi toimia?
17 Kommentit
Ei kotiin mitään isoja pakkauksia tai satseja! Esim. jäätelöä vain yksittäinen puikko/pikari litran sijaan, laskiaispullia leipomosta yksi per syövä perheenjäsen tai yksi kahvilassa nautittu versus että leipoisi itse monta pellillistä. Teillä toki noita syöjiäkin on niin monta, ettei välttämättä jää samalla tavalla moneksi päiväksi huutelemaan kaapista 😀 Meillä ei koskaan ole kaapeissa mitään herkkuja, kaikki kun tulee syötyä…
Tämä on hyvä vinkki! Suklaalevy tai pakettijäätelö kaapissa on todella petollinen!
Luin joskus jostain, että elimistölläkin toki menee aikaa aina tottua tiettyihin juttuihin, mutta kun itsekin muutaman kuukauden jälkeen huomaa, ja se kroppa huomaa, että saa sen hyvänolon myös terveellisistä jutuista, ei niitä vanhoja sokerirusheja enää kaipaakaan. Miulla kävi niin raskausaikana, kun otin raskausdiabeteksen takia ruokavalion syyniin. Tosin, sujuvasti lipsahdin myös sitten imetysaikana ja vauva-arjessa takaisin sokerihurmioon. Että korjausliike olisi täälläkin paikallaan 🙂 Ihanaa alkuvuotta ja iloa uusiin tuuliin!
Näin minäkin olen ymmärtänyt, siksi yllätyin miten helppoa oli jättää sokeri kerrasta pois. Ehkä se oli se tiukka päätös, jonka tein 😉 Nyt tuntuu hyvältä ja menen vielä muutaman viikon ainakin kokonaan ilman, sitten joku maltillinen herkkupäiväratkaisu kehiin.
Aurinkoista keväänodotusta sinullekin <3
Onpa ajankohtainen aihe!
Itsellä diettiä takana kohta eka viikko mutta nyt olen päättänyt onnistua. Mulla siis karkkilakon lisäksi painonpudotus mielessä.
Meillä on aina karkkia kaapissa enkä voi sitä oikein talosta kieltääkään oman diettini takia kun lapsiakin talosta löytyy.
Mulla makean himoon auttaa sokeriton mehukeitto. Eihän sekään terveellistä ole muttei sitä onneksi paljoa menekään. Ja valmiiksi pilkotut porkkanat. Aina kun tekee mieli tunkea suuhun jotain otan porkkanan! 😉
Edellisellä kerralla olin karkkilakossa 6vkoa ja se on paljon se, tyypille joka syö joka päivä suklaata! 🙂
Nyt olen asettanut 6kk päähän realistisen tavoitteen painonlaskussa ja aion siihen myös päästä.
Tsemppiä!
Tsemppiä Nippe! Eka viikko on usein se haastavin, ennen kuin tottuu ja uudet tavat alkavat rullata. Tuo on hyvä vinkki, että jääkaapissa on valmiiksi pilkottuja vihanneksia!
Minä aloitin tällä erää ekan herkuttoman jakson lokakuun lopulla. Joululomalla oli lupa syödä herkkuja, mutta ne jäivät vähemmälle kuin aiempina jouluina.
Nyt uusi tähtäin on hiihtolomassa eli viikolla 8. Joulun jälkeen herkkujen lopettaminen oli paljon helpompaa kuin lokakuussa!
Uskon kuitenkin, että taisteluni makean hampaan kolotusta vastaan on elinikäinen asia. Pullat, jäätelöt ja suklaa eivät ole ongelma, vaan irtokarkit. En osaa syödä niitä kohtuudella, vaan vedän/vedin aina överit.
Minulle taitaa sopia tällainen projektiluontoisuus. Hiihtoloman jälkeen seuraava etappi on pääsiäinen ja sitten ehkä juhannus.
Painoon tällä ei ole vaikutusta, mutta esimerkiksi (too much information, sori) vatsan toimintaan. Uskon myös, että tämä talvi on ollut aiempia helpompi sokerin karsimisen takia. En ole kärsinyt niin paljon kaamosoireistakaan kuin aiemmin eli herkkujen vähentäminen virkistää mielialaa.
Koska perheen kolme muuta jäsentä eivät ole lakossa, saan harjoittaa itsekuria erityisesti lauantaisin eli muun perheen karkkipäivänä. ?
Tiedätkö Sara mitä. Mä luulen, että olen vähän samanlainen tässä, eikä projektiluotoisuudessa olekaan mitään vikaa, kunhan niitä projekteja on tarpeeksi usein 😀 Nyt on tämä 6 vk Kevennyskurssi ja kohta alkaa juoksukoulu. Sen jälkeen taas joku uusi, innostava juttu!
Kokonaisuus ratkaisee! Perusruokavalio ensin kuntoon; monipuolinen, säännöllinen ja riittävä määrä euokaa. Sen jälkeen mieti mikä tapa herkutteluun sopii juuri sinulle, onko se herkkupäivä, vai jokin muu tapa. Uskalla kieltäytyä tarjotuista herkuista silloin kun siltä tuntuu ettei niitä oikeasti tee mieli. Toistojen myötä oppii ”pysäyttämään” herkuttelun esim.siihen yhteen suklaapatukkaan. Ja kyllä se vaan niin on että kylläisenä ei jaksa syödä paljoa herkkuja. Rentoutta ja positiivista suhtautumista, juuri sinulle sopiva tasapaino löytyy varmasti ?
Olet niin oikeassa, Riikka <3
Ja nyt kyllä mennään sinne lenkille pian!
Mulla toimii hyvin karkkipäivä kerran viikossa ja saatan myös välillä napata kahvilassa pullan. Itse en usko täydelliseen sokerittomuuteen ja aika hankala sellaista ruokavaliota on pidemmän päälle noudattaa. Kurkkasin myös mikä ihme on Kipinän pienryhmä ja se vaikuttaa ainakin lukemani perusteella hyvältä, voisin joskus harkita ko.ryhmään menoa itsekkin.
Just näin, se on itselläkin tavoite, että pääsee ihan normaaliin, tasapainoiseen ja terveelliseen ruokavalioon. Herkutkin kuuluvat elämään, mutta pelkään että lipsahtaa jokapäiväiseksi, joten nyt pitää olla vähän aikaa vähän tiukempi kuri 😀
Olen Kevennys-ryhmässä ja olen tykännyt tosi paljon!
Just tuota Kevennys-ryhmää katsoinkin Kipinän sivuilta.
Ajankohtainen aihe, yritän itse myös päästä irti liiasta sokerista varsinkin suklaasta ja leivoksista. Olen jo hyvällä matkalla, mutta toi ykköskohta oikeestaan uupuu eli pitäisi vaan tarmokkaasti päättää, että nyt se loppuu. Syön välillä nälkään suklaata mistä seuraa morkkis ja huono olo. Etsin kuultaista keskitietä. Onnea sinulle sen löytymiseen sokerin suhteen 🙂
Se päätös muuten auttaa tosi paljon. Ja sitä ennen hoitaa mieliteot ja houkutukset pois, sitten vaan aloittaa päämäärätietoisesti homman 🙂 Tsemppiä! <3
Niin ajankohtainen aihe! Itsekin aloitin joulun jälkeen kaiken keskivartalopöhötyksen ja itseinhon sekä jaksamattomuuden siivittämänä uuden elämän. Toisen lapsen syntymä 3kk sitten on jättänyt luonnollisesti kehon vähän erilaiseen kuntoon, lisäksi kaikenlainen herkuttelu ei ainakaan ole edistänyt asiaa. Minäkin olen vähän sitä tyyppiä, että kaikki varastot pitää ensin syödä pois, että voin ikäänkuin aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja on kyllä huomattavasti helpompaa! Itse pystyn väistelemään kaupan herkkuhyllyjä, mutta kotijemmoja en vaan kykene kiertämään! Nyt kun niitä herkkuja ei ole, tämähän sujuu ihan kivasti. Yksi konvehtirasia kaapissa on, jota olen joutunut väistelemään senkin vuoksi, että vauvan maha ei pidä nauttimastani suklaasta. Harmi! ? Koko ajan muuttuu helpommaksi ja toivottavasti tämä säilyisi jatkossakin näin, ihana huomata, kuinka paljon paremmin jaksaa yösyötöistä huolimatta!
Tsemppiä Kerttu!
Onnea pikkuisesta! Ei kannata liikaa kiirehtiä vauvan syntymän jälkeen, tuo on niin ainutlaatuista aikaa <3 Toisaalta vähemmällä herkuttelulla jaksaa vauva-arkeakin paremmin ei se kultainen keskie on tärkeää löytää.
Tsemppiä sinnekin, Niina! <3