Viime viikon höpöttelin erityisesti tietyssä seurassa siitä, kuinka seuraavana viikonloppuna olisi edessä työpaikan pikkujoulut. Vaikka noususuhdanteisessa joulumielessäni ei ole mitään feikkiä, olivat puheet viikonloppumenoista silkkaa höpöhöpöä. Sen sijaan kulisseissa säädettiin kauppalistojen, aikataulujen ja pienten aktiviteettien kanssa, sillä luvassa olisi loppuvuoden odotetuin viikonloppu; rakkaan ystäväni polttarit!
Kutsu kaasoksi on suuri kunnia. Morsiameen olen tutustunut vasta aikuisiällä, mutta erityinen yhteys löytyi monestakin asiasta. Juoksukoulussa kuusi vuotta sitten huomasimme hölkkäävämme vierekkäin ja koska pitää pystyä puhumaan, me puhuimme. Perhesuhteista, sisustamisesta, liikunnasta, matkustamisesta ja äitiydestä.
Terveydenhuollon ammattilaisena ystäväni saa nolouteen saakka puheluita ja kuvaviestejä pikkuisen liian huolestuneelta äidiltä ja hän tietää aina sanoa ne oikeat sanat. Ota rauhassa, anna lääkettä, ei ole vakavaa ja seurataan tilannetta. Hänellä lienee jo valmis vastausviesti puhelimessa.
Tässä vuosien varrella on tullut nähtyä monenlaisia polttareita ja ihanaa, että näitä pääsee vielä kokemaan sen suurimman ystäväpiirissä koetun hääbuuminkin mentyä. Nyt lähtökohta päivälle oli hyvin selkeä; hemmottelua, yhdessäoloa, kiirettömyyttä ja ripaus luksusta.
Koska suurin ystäväporukasta asuu Jyväskylässä, lähdimme kartoittamaan mikä olisi hyvä paikka viettää viikonloppua järkevän matkan päässä. Päädyimme Jämsään ja Himokselle, jossa yhdistyvät luonto, iltaelämä ja monet mahdollisuudet. Selasin Himoksen sivuja ja mietin, menisimmekö mönkijäsafarille, ratsastamaan, tiimikisaamaan. Aika pian kuitenkin vedimme linjan; nyt vain nautitaan!
Pidimme kaiken yllätyksenä ja vaikka oma uskoni meinasi jo horjua, pääsimme aidosti yllättämään morsiamen! Aamulle olimme sopineet lenkille lähdön, eikä siinä ole mitään niin ihmeellistä, joka alkaisi soittamaan hälytyskelloja. Niinpä ovelta löytyi yllättynyt ja hämmentynyt nainen, kun toisen kaason kanssa ilmoitimme, että luvassa olisikin vähän pidempi lenkki, pakkaa kamppeet!
Samalla kerroimme, että tilanne valitettavasti on sellainen, että muita ei nyt päässyt. Tsemppihengessä kuitenkin vakuuttelimme, että meillä tulisi olemaan varmasti hauskaa myös kolmestaan. Luulen, että näin kasvoilla pieni pettymys; eikö kukaan muu isosta ystäväjoukosta tullut?
Tavarat kassiin ja autoon, jossa hän arvuutteli minne ihmeeseen olemme menossa. Muurameen, Tampereelle…? Kunnes Himoksen kohdalla kaarroimme pois isolta tieltä ja oli aika sitoa huivi silmille.
Vuokrasimme mökin nimeltä Karhunkämmen*, joka on järvimaisemainen 200 neliöinen hirsihuvila. Isot ikkunat tekivät parhaansa, että joulukuinen utuinen valo pääsi sisään. Kaksi kerrosta ja parvi pitivät huolta, että polttariseurue mahtui mukavasti. Astelimme hipihiljaiseen mökkiin, jossa vastassa oli kauniisti katettu brussi koristeineen. Ja mikä riemu repesi, kun keittiön saarekkeen takaa nousi ystäväjoukko huutaen “yllätyyys”!
Itselläkin meinasi nousta pala kurkkuun, niin vahvasti sitä elää ystävän tunteita mukana. Ja ovathan polttarit jännittävä päivä etenkin siksi, että me modernit nykynaiset tykkäämme pitää narut omissa käsissämme. Ihan riittävästi yllätysmomenttia on jo siinä, että aika ja paikka tulevat puskista, joten koin, että nyt on aika päästä morsian huokaisemaan.
“Rakas ystävä, tämä on sinun päiväsi ja se pitää sisällään vain ihania asioita ja hemmottelua. Kippis tulevalle avioliitolle, unelmien miehen löytymiselle ja tyttöjen viikonlopulle!
Brunssipöytä notkui herkkkuja. Toin mukanani Minna Bakesin leivonnaisia*; ihania teemaan sopiva keksejä, maailman parhaita gluteenittomia kuppikakkuja, macaronsseja sekä vadelma-suklaa brownieita. Porukalla kootut tarjoilut syntyivät kätevästi, yksi toi salaatin, toinen teki piirakan ja kolmas pyöräytti kakun. Yksi agentti oli saapunut mökkiin jo edellisenä iltana kauppakassien kanssa, joka helpotti aamun organisointia huomattavasti.
Päivän ohjelmassa oli pieniä tehtäviä, joiden ratkomisesta morsian sai kirjaimen tauluunsa. Näistä kirjaimista muodostuisi illan viimeinen ohjelmanumero. Tehtävät eivät olleet mitään elämänohjeiden keräämistä tai kondomien myymistä ventovieraille, vaan hemmottelua ja esim. video- ja kirjetervehdyksiä sellaista ystäviltä, jotka eivät päässeet paikalle.
Ja onhan siinäkin ohjelmaa, että brunssi muuttuu päiväkahveiksi, päivitetään kuulumiset ja mietitään, että on se rakkaus vain ihana ja ihmeellinen asia. Sitten olikin jo jalkahoidon vuoro, jonka jälkeen mökkiin tuli kosmetologi tekemään rentouttavan kuumakivihieronnan. Se oli mukavaa palvelu saada paikanpäälle, kun ei tarvinnut enää siirtyä minnekään ja päivän päähenkilön nauttiessa hoidoista, me muut saimme alkaa kokkailemaan yhdessä illallista.
Mökissä on hyvinvarusteltu keittiö ja siksikin oli kiva kokkailla yhdessä. Samaan aikaan pihalla lämpeni poreamme ja alakerrassa sauna. Pitihän sen verran pitää kiinni perinteistä, että tehtiin muutama moderniksi tuunattu morsiustaika.
Sauna suojattiin varmuuden vuoksi lakanalla, jotta se pysyy vastasta ja havuista huolimatta siistinä. Oli aika pestä menneisyyden pölyt porukalla pois.
Lempeissä löylyissä pohdin, että meillä todellakin alkaa olla jo tarinoita, koska emme ole enää ihan pikkutyttöjä! Elämänmakuisia, aitoja ja koskettavia kokemuksia, kohtaamisia jotka ovat olleet merkityksellisiä ja niitä, joita vain hädin tuskin enää muistaa. Ja siellä lämpimissä poreissa joulukuisessa pikkupakkasessa palaset loksahtivat paikoilleen. Kun kaikki muu riisutaan, jää vain rakkaus ja ystävyys.
Ja kaikesta tästä kirjaimia sateli yksi kerrallaan ja sanoja alkoi hahmottua: AISTI, TUNKU, KASTU… Ei vaan ANTTI TUISKU!
Kyllä, parin kilometrin päässä sijaisella Himos Areella esiintyi Antti Tuisku ja näin ollen illan askelmerkit selkenivät. Tänään laitettaisiin jalalla koreasti Suomen parhaan poptähden tahdissa ja artisti kyllä lunasti illan aikana tämän lupauksensa. Luvassa oli kunnon paadippapiipipaadit!
Mä olen odottanut sua
Juuri näin piti tapahtua
Sulje silmäsi
Nyt se alkaa
Uskotko uniin vai sattumaan?
Tiesin sä tuut vielä vastaan
Kauniina päivänä tuut
Yhtäkkiä sydän tekee miten sydän haluaa
Rakkaus on hyökyaalto
Nyt se vyöryy rantaan
(Antti Tuisku: Hyökyaalto)
Rakkaus voi olla hyökyaalto, mutta onneksi se on myös kuin tyyni vesi tai lempeät laineet. Sillä toivon rakkaalle ystävälleni vain kaikkea hyvää ja sellaista onnea, joka lämmittää vielä kun askel jo hidastuu.
Ja vielä silloinkin puhelin piippaa ja se nuoruusaikojen juoksuystävä kysyy jotain hassua tyyliin: voiko ottaa yhtä aikaa verenpainelääkettä ja Panadolia. Vastaat varmasti yhä pikkuisen sarkastisesti ja toteat, että parasta olisi vain pistää tossua toisen eteen. Yhdessä.
Kiitos ihana polttariporukka!
*mökista on saatu alennusta, Himoslomat
*leivonnaiset tarjosi Minna bakes
*koristeet saatu Juhlahumua-verkkokaupasta