Koululaisten pitkä jouluvapaa päättyi ja muutenkin lomakuplat ovat poksahdelleet tällä viikolla uuden vuoden kunniaksi. Olen kuunnellut tarkalla korvalla tuttujen ja ystävien mietteitä alkaneesta arjesta. Millä mielellä otetaan vastaan tutut rutiinit? Miltä maanantait tuntuvat?
Sain Instagramissa toiveen kirjoittaa siitä, mikä tekee arjessa onnelliseksi ja myös siitä, kuinka arjen onnellisuutta voi lisätä. Kiitos loistavasta aiheesta! Onnellisuudesta on muuten vaikeaa puhua, ilman että kuulostaa pateettiselta, mutta yritetään.
Olen arkinen tyyppi. Pidän siitä, että rutiinit toimivat ja että elämässä on säännöllisyyttä ja rytmiä. Toimiva arki on koko elämän perusta, kivijalka jolle rakennetaan.
Jos perusta horjuu, ei muukaan tunnu miltään, ei upeimmat juhlat tai säkenöivimmät matkat. Onni löytyy lopulta perusasioista.
Arjessa on kuitenkin paljon asioita, jotka eivät lähtökohtaisesti lisää onnellisuutta. Tylsiä kotitöitä, joita on vain hoidettava. Kiirettä, paikasta toiseen juoksemista. Laskujen maksua ja kadonneiden rukkasten etsimistä. Tylsiä toistoja toistojen perään. Mutta toisaalta; oletko koskaan miettinyt, mitä jos näitä ei olisi?
Pyykkäyksen ansioista kaapissa on puhtaita vaatteita, jotka on ilo pukea kun lähtee töihin. Marketissa hikipäässä kärräily mahdollistaa rauhallisen ja ravitsevan aterian koko perheelle. Laskut maksettua koti lämpenee, puhelimella voi soitella ja suosikkilehti putoaa postilaatikkoon. Sen vaan niin herkästi unohtaa, että mitä varten sitä arkishowta pyörittää.
Syvin ajatus arjen onnellisuudesta on se, että on kiitollinen ja tyytyväinen juuri siitä päivästä, jota elää. Olen joutunut opettelemaan maadottumista hetkeen, luonteelleni olisi tyypillistä jo leuhottaa seuraavaan paikkaan tai suunnittelmaan. Tässä asiassa parhaat opettajat ovat olleet lapset, jotka elävät rasittavuuteen saakka hetkessä.
Muutamia paljon reissanneita ihmisiä kuunnellessa on ollut helppoa oivaltaa, että arki tulee joka paikkaan mukana tietyn ajan jälkeen. Monet kauan kotoa pois olleista ystävistä on kaivannut eniten pieniä, arkisia juttuja. Harvoin miettii kiitollisena suihkussa, että ihanaa kun tulee lämmintä ja puhdasta vettä. Tai ajattelee, miten hienoa onkaan juoda aamun ensimmäinen kahvikupillinen viikonloppuaamuna lempinojatuolissa vailla kiirettä.
Voisin luetella, miten arjen onnellisuutta lisää hyvä uni (lapseni nukkui viime yön heräämättä omassa sängyssään!), hyvät ihmissuhteet, terveys, taloudellinen balanssi ja sopiva määrä lepoa ja liikuntaa. Mutta senhän te jo tiesittekin.
Arjen onnellisuutta lisää se, että uskaltaa luopua asioista, jotka pidemmän päälle rasittavat!
On asioita, joita on vain pakko hoitaa. Mutta on paljon asioita, joita teemme, koska ajattelemme niin kuuluvan tehtävän tai olemme tottuneet toimimaan niin.
Niinpä suosittelen lämpimästi vaikka kirjaamaan paperille niitä hetkiä, jolloin arkisissa tilanteissa ärsyttää. Kun samat asiat löytyvät listalta riittävän usein, voi alkaa pohtimaan, mitä niille voisi tehdä.
Ja sitten tekee.
Olen itse tehnyt radikaalin ratkaisun, joka tulee muuttamaan ajankäyttöämme koko perheellä ja nostamaan elämänlaatua. Se vaati uskallista, heittäytymistä ja oman sydämen kuuntelemistä, mutta samaan aikaan päätös tuntuu todella hyvältä. Muutoksen myötä illalla tehtäväni työt tulevat vähenemään radikaalisti. Se poistaa valtavan määrän liikkuvia osia, säätämistä, kuskaamista ja ikävointiä.
Kun luopuu jostain ikävästä tai hankalasta, saattaa samalla joutua luopumaan myös jostain mukavasta. Mutta jos vaaka kallistuu sille puolelle, että päätös lisää onnellisuutta itsellä tai perheelläsi, se lienee sen arvoista.
Uusi vuosi on aina käännekohta, jos ei muuta niin ainakin henkisesti uusien alkujen aikaa. Aina onni ei synny uuden haalimisesta, se voi löytyä hyvin kuormittavien asioiden poistamisesta tai niiden uudelleenorganisoinnista. Kysy siis itseltäsi, millaisia vaihtoehtoja minulla on?
Saatat yllättyä!