Tasapainoa ja hellittäneitä ruuhkavuosia

Tasapaino, balanssi, harmonia.

Huomaan, että olen oikeastaan koko aikuiselämäni pyrkinyt niihin siihen tunteeseen, että elämä olisi balanssissa. Olen itselleni usein aika lempeä. Toki tietyissä aihealueissa, kuten vaikka työ, haluan onnistua ja pyrkiä sen hetken parhaimpaan, mutta usein ajattelen, että hyvä riittää. Menen lenkille ja syön jälkeen pullan. Katson silmän alla syveneviä uurteita ja mietin, että onpas tullut naurettua. Saatan panostaa yhteen ostokseen  paljon ja toisessa olla pihi.

Meidän olohuoneen taulun nimi on Tasapainoilua. Se muistuttaa joka päivä minua siitä, että elämässä tapahtuu yllättäviäkin asioita, mutta lopulta osaset löytävät kuitenkin paikkansa. Joskus toki keikkuen ja huojuen. Taulumme on maalannut kuvataiteilija Minja Revonkorpi, joka kertoo teoksestaan näin:

“Tasapainoilua-teoksen taustalla on ajatus sopivalla tavalla rosoisesta harmoniasta. Meillä kaikilla lienee jonkinlainen pyrkimys tasapainoon eri elämänalueilla, mutta aina on myös joitakin pieniä tai suuria asioita, jotka tasapainoamme horjuttavat. Jos elämä olisi liian siloteltua, siitä katoaisi maku ja tuoksu! Maalauksessa näkyy siveltimenjälkiä ja vaihtelevia pintoja. Muodot ovat jokainen erilaisia, mutta kuitenkin samankaltaisia, ympyrämäisiä. Ympyrämuoto symboloi jatkuvuutta, elämänkiertoa, pehmeyttä ja tasapainoa.”

Jos tasapainoni on liikaa horjunut, olen pyrkinyt sitä aktiivisesti palauttamaan. Olen uskaltanut aina tehdä muutoksia, jotka tähtäävät balanssin rakentumiseen ja ylläpitoon. Toisaalta joskus olen ollut liiankin turvallisuudenhakuinen balanssia etsiessäni, että jotkin ovet ovat jääneet aukeamatta.

Rohkeuden ja varmuudenkin välillä pitäisi vallita harmonia (hitto kun en lähtenyt nuorena vaihto-oppilaaksi!). Joskus tärkeät unelmat saattavat heiluttaa hetkeksi balanssia, mutta ovat kuitenkin sen arvoisia.

Yksi helppo ja ilmainen tapa ylläpitää balanssia on keskittyä siihen hyvään, mitä on. Mietin aina illalla valon sammutettuani, mistä asioista olen tänään erityisen kiitollinen.

Usein ehdin ajatella pari ja sitten uni vie, aika ihana tapa nukahtaa. Yritän tällä myös ohjata ajatuksiani pois kaikesta stressaavasta, jotta unesta tulisi mahdollisimman levollista. Usein se toimii hyvin, joskus taika raukeaa aamuyöllä.

On ollut ihana huomata, että ruuhkavuodet ovat helpottaneet. Kuopuskin on jo kohta omatoiminen eskarilainen ja arjen käsityöt ovat vähentyneet minimiin. Enkä siis tarkoita mitään neulomista ja ompelua, vaan pukemista, syöttämistä, pyyhkimistä ja nukuttamista.

Tällä viikolla lähdimme miehen kanssa lenkille. Ei siinä mitään ihmeellistä ole, mutta menimme lenkille yhdessä, lasten ulkoillessa kavereidensa kanssa. Tuntui siltä, että olisi jotain unohtunut kotiin, kun matkassa ei ollut yhtään lasta. Iso ikäero on tehnyt sen, että jo lähes 12 vuoden ajan meillä on ollut mukana kulkeva pikkulapsi. Kunnes nyt. Siellä me vaan kahdestaan kuljettiin, vain samanlaiset tuulipuvut puuttuivat.

Yksi iso balanssia tuova ajatus on se, että uskon että se ikä, jota elää on aina ihanin ja että paras on vasta tulossa. En ottaisi takaisin kaksikymppisen kroppaa, jos pitäisi ottaa ne ajatuksetkin.  Jokaisessa vaiheessa on ollut omat hyvät puolensa ja haasteensa. Ikäkriisin sijaan kriiseilen korkeintaan siitä, että osaanhan nauttia tarpeeksi tästä matkasta, tehdä omannäköisiä valintoja, olla hyvä tyyppi ja ymmärtää jokaisen päivän ainutlaatuisuuden.

Nyt tulee homman pihvi:

Minun balanssissa on sellainen hauska piirre, että sen painopiste muuttuu. Joskus minulla on balanssissa uni ja liikunta, toisinaan työ ja vapaa-aika, välillä panostan ruokailuun ja sitten kodin järjestykseen. Sellaista aikaa, että kaikki olisi balanssissa yhtä aikaa ei ole varmasti koskaan. Mutta valitse taistelusi,  ystäväiseni.

Kuten taulussa kuviot osoittavat, on elämän balanssi lopulta äärettömän herkkä asia.  On myös tasapainoa ymmärtää, että kaikki voi muuttua nopeasti. Itseään kuuntelemalla tietää, minkä osa-alueen säätämällä balanssiin tuntuu siltä, että kaikki olisivat jiirissä.

Sellaista aikaa, että kaikki olisi balanssissa yhtä aikaa ei ole varmasti koskaan. Mutta valitse taistelusi,  ystäväiseni.

Emme tiedä huomisesta, mutta tänään voi laittaa taas jonkun asian balanssiin.

Ehkä mun elämänbalanssini kaipaa juuri näin lauantai-iltana lasia viiniä, hömppäsarjaa ja muutamaa lempeää sanaa itselleni. Balanssia on ymmärtää, että kaikki on hyvin, vaikka kaikki ei olisikaan täydellistä.