Eilen illalla kevätsade rummutti peltikattoon tasaista tahtiaan. Ilma tuntui vähän kolealta ja pitkä viikko sai haukottelemaan niin, että leukaperät olivat koetuksella. Iltapäivällä kotiin tullessa päätin, että en tee tänään yhtään mitään. Rennon viikonloppuillan resepti on meillä yksinkertainen. Laitetaan yhdessä ruokaa, tällä kertaa koko perheen suosikkeja tortilloja. Emme jaksaneet edes saunoa, vaan oikaisimme ruokailun jälkeen suorinta tietä sohvalle.
Viileä sää sai turvautumaan erääseen parhaaseen rentoutumiskeinooni eli takan sytyttämiseen. Kun liekit lepattavat ja tasainen lämpö alkaa valtaamaan huonetta, huomaan pulssini laskevan. Tulen tuijottelussa on vain jotain todella rauhoittavaa.
Pienen pötkättelyhetken jälkeen perheen pienimpien akut olivat ilmeisesti täynnä, sillä poikamme halusi pelata yhden “vaikeen pelin“. Se tarkoittaa pehmojalkapallo-ottelua olohuoneessa, oh lord! Nimi on ilmeisesti syntynyt tokaisuista, että esimerkiksi lukutaitoa vaativat lautapelit ovat vielä pojallemme liian vaikeita, no kyllä hän osaa vaikeitakin peliä pelata, kun sellaisen itse järjestää! Rento hetki päättyi maalikarkeloihin sekä tyttären pitämään suffle- ja flossaus-tuntiin. Onneksi somet olivat off-tilassa, sen verran humoristista kotivideopätkää olisi saattanut perheemme lauantai-illasta irrota!
Näitä hetkiä todellakin tarvitaan kaiken organisoidun ja aikataulutetun elämän keskellä. Lasten nukahdettua kömmin itsekin sänkyyn väsyneenä, mutta onnellisena. Yksi paras puoli lauantai-illassa on se, että sitä seuraa aina sunnuntaiaamu. Kahvin porina, Ryhmä hau ja muhkea Hesari, nämä mahdollistavat alun hyvälle päivälle, jossa kaikki on mahdollista, mutta mikään ei ole pakollista.
Rentoja hetkiä ja ihanaa sunnuntaita!