Kaunista uuden vuoden alkua!
Kun kolme vuotta sitten perustin blogini, enkä olisi ikinä uskonut miten tärkeä kanava tästä tulee. Suurimmat ja kauneimmat kiitokset ansaitsette te, lukijat. Ilman teitä, ei olisi blogianikaan. Olen kiitollinen siitä, että niin moni on pysynyt nämä vuodet mukanani ja joukko ruutujen toisella puolella on tasaisesti kasvanut.
Reilu vuosi sitten pakkasin virtuaaliset kimpsut ja kampsut ja muutin osaksi Divaani-blogeja, jossa olen viihtynyt mainiosti. Vaikka jouduimmekin viime vuonna hyvästelemään printtilehden, odotan innolla uuden vuoden tuomia uusia tuulia myös täällä blogikodissani. Taustajoukot mahdollistavat sen, että niukassa aikaresurssissa saan keskittyä siihen mieleisimpään juttuun eli sisällöntuotantoon. Kiitos Allerille luottamuksesta ja kaikille yhteistyökumppaneille mielenkiintoisista projekteista.
Vaikka sisustus on aina ollut punainen lanka, en osaa tehdä tyylipuhdasta sisustusblogia. Mukaan pääsee monenlaisia inspiraationlähteitä ja arjen kauneutta. Välillä mennään kepeän kevyesti ja välillä innostun pohtimaan jotain asiaa syvällisemminkin. Blogissani yksi pohdinnanpaikka on linjanveto siitä, mitkä asiat tänne luontevasti kuuluvat ja mitkä eivät. Myös postaustahti pohdituttaa, sillä olen aina tykännyt siitä, että blogi päivittyy usein. Mietinkin, olisiko blogini parempi, jos päivitystahti olisi verkkaisampi, mutta vastapainoksi panostaisin julkaistuihin postauksiin enemmän aikaa. Mitä mieltä te olette?
Toisaalta, minulle bloggaamisessa on tärkeintä vapaus ja spontaanius. Minulla ei ole postaussuunnitelmia viikkokausiksi, vaan kirjoitan paljon siitä mikä milloinkin sattuu inspiroimaan. Tänä jouluna ajattelin pitää ensimmäisen blogilomani, mutta sitten tajusin, että tämä juttu ei toimi niin. Kun tekee mieli kirjoittaa, pitää saada kirjoittaa. Väkisin vääntämisen sijaan voi sitten pitää paussipäiviä. Yleensä juuri silloin kun mielessäni ei ole postausaihetta, sellainen päivänaikana vain jostain tulee. Ja aidosti ja oikeasti nautin siitä hetkestä, kun saan illalla avata läppärin hiljaisessa talossa. Tämän hetken haaste on kuvat, sillä aktiivisessa vauva-arjessamme en meinaa ehtiä kuvaamaan päivän parina valoisana tuntina, vaikka kotona olisinkin. Toisaalta, sama ongelma on päivätyössä käyvillä bloggaajillakin. Ja nyt jo mennään valoa kohti, että kohina käy!
Blogimaailma on muuttunut paljon kolmessa vuodessa. Kun selaan kolme vuotta vanhoja postauksia, tunnen pientä myötähäpeää, mutta samalla oppimisen riemua! Paljon olen saanut kasvaa ja kehittyä tämän harrastuksen parissa. Olen saanut tänä aikana tutustua niin huikeisiin tyyppeihin, että en voi olla kuin kiitollinen. Tänä vuonna blogi ja muut projektit mahdollistavat hoitovapaan. Niin paljon kun lapsia ja kotia rakastan, tarvitsen niiden vastapainoksi jotain ihan omaa. Onneksi minulla on ympärillä hyvät tukijoukot, jotka ansaitsevat myös kiitoksen.
Olisin enemmän kuin kiitollinen, jos kuulisin ajatuksianne ja vapaata palautetta liittyen blogiini ja sen kehittämiseen! Kerrothan minulle kommenttilaatikossa, mitkä aiheet / millaiset postaukset ovat sinulle mieluisampia blogissani. Entä mitä toivoisit lisää?
Kaikkien 10. tammikuuta mennessä kommentin jättäneiden kesken arvon 100 euron lahjakortin* yhteen suosikkikauppaani eli Sisustuksen koodiin! Jätäthän sähköpostiosoitteesi sille varattuun kenttään, jotta saan yhteyden voittajaan (se ei näy kuin minulle). Lahjakortin voittaja pääsee toteuttamaan summalla vapaavalintaisen designunelmansa, sillä liikkeen valikoimasta löytyy kaikki huippumerkit modernin sisustajan makuun. Viimeksi kesällä pääsin Turkuun paikan päälle hypistelemään ihanuuksia, mutta onneksi Sisustuksen koodi toimittaa tuotteita postitse kaikkialle Suomeen.
HUOM! ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! Ilmoitan voittajan piakkoin.
Kiitos vielä kerran kolmesta blogivuodesta, tästä on ilo jatkaa. Tässä vielä muistutuksena seurantakanavat: Bloglovin / Facebook / Instagram / Twitter / Pinterest / Snapchatissa (kerttup). Nyt on teidän vuoronne, sana on vapaa kommenttilaatikossa!
*Lahjakortin tarjoaa Sisustuksen Koodi, kiitos!