Täällä on yksi uudestisyntynyt ihminen! Sunnuntain myöhäisillassa kirjoittamaani Pikkasen poikki-postausta seurasi ihan umpisurkea yö, jossa edes kirjanpitoni vauvan heräilyistä ei pysynyt tahdissa mukana. Maanantaiaamu valkeni touhukkaan viikonlopun jälkeen väsyneissä fiiliksissä; koti sekaisin, jääkaappi tyhjä ja pari sovittua juttua päivän kalenterissa. Onneksi miehelläni oli vapaapäivä ja hän otti ohjat käsiinsä; päivän agendalle jäivät vain kodin järjestäminen ja vauvan unikoulu. Lähes kaikki muu sai jäädä, ensin pistetään perusasiat kuntoon.
Viime yönä poika nukkui ensi kerran omassa huoneessaan ja omassa sängyssään. Iskä nukkui patjalla lattialla. Illalla tiristelin muutamat kyyneleet ja toivotin hyvää yötä. Hieman hirvitti, millainen yö miehellä olisikaan edessä. Itse saisin painaa korvatulpat korviin ja nukkua aamuun saakka. Ensimmäistä kertaa lähes yhdeksään kuukauteen, aika hullua sekin 😉
Aamulla hiivin pojan huoneeseen, josta kuului iloista jokeltelua. Vastassa oli hyväntuulinen kaksikko, sillä lempeä unikoulu oli onnistunut erinomaisesti. Pikkuherra oli havahtunut yön aikana vain kahdesti ja molemmilla kerroilla hereillä oloa kesti alle varttitunnin. Aika suuri ero edellisten öiden kymmenen herätyksen ralliin. Tänään paistoi aurinko, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Jos olin viimeksi pikkasen poikki, niin nyt olen kyllä pikkasen fiiliksissä! Vaikka tulossa on varmasti vaikka millaisia öitä, ensimmäinen etappi on kuitenkin saavutettu.
Unien ja auringon energialla sain laitettua terassin talvikuntoon. Huomenna pääsette kurkistamaan terassisisustukseen, joka vähän jo lupailee joulua. Nyt täällä palaa kynttilät, Michael Bubble laulaa joululauluja ja keittimessä porisee kahvi. Vaikka jokaisen vaiheen päättyminen on myös haikeaa, olen niin onnellinen siitä, että saan omaa itseäni takaisin yösyöttöjen päättymisen myötä. Kiitos vielä kommenteista edelliseen postaukseen, ei ole vertaistuen voittanutta! <3
Sitä paitsi vasta tänään tajusin, miten valtavan kaunista ulkona on valkean maiseman myötä. Tässä hetkessä on hyvä olla.
12 Kommentit
Hienoa! 🙂 Meillä meni melkein samalla tavalla. Heti kun pojat (mulla on kaksoset) pääsivät 6kk ikäisenä nukkumaan omaan huoneeseen, niin yösyötöt loppui kuin seinään! Tämä tapahtui hieman puolivahingossa, koska silloin vanhempieni luona vieraillessa ei mahduttu kaikki samaan huoneeseen nukkumaan. Jos totta puhutaan, niin mulla oli kyllä jo aamulla kuuden aikaan eka yönä niin tukala olla itse, että piti käydä herättämässä miehet syömään. 😀 Mutta niin ne jäi yösyötöt vaan pois!
Voi miten hienoa kuulla, että teillä päästiin yösyötöistä noin näppärästi! Toivottavasti olemme yhtä onnekkaita 🙂 Kaksosten kanssa on varmasti tupladuuni yölläkin, joten unet ovat kaikille kultaakin kalliimmat <3
Oi, osaan samaistua tuohon fiilikseen ja pystyn palauttamaan sen mieleeni, vaikka omalla kohdalla tästä on jo yli 10 vuotta aikaa: Äitini hoiti silloin 9-kuukautista esikoistamme yhden yön. (Nuoriherra osasi nimittäin yhdistää sekä rinta- että pullomaidon ilot ja hyödyt.) Sain nukkua putkeen kokonaisen yön ensimmäistä kertaa sitten pojan syntymän. Olo oli kuin uudestisyntynyt seuraavana aamuna!
Olen vilpittömän iloinen siitä, että lempeä unikoulu alkoi niin hienosti teillä! Erinäiset etapit ja niiden saavuttaminen ja ohittaminen voi olla haikeaa, mutta onneksi uusia, hienoja etappeja riittää jatkossakin. 🙂
Kiitos Sara <3 Haikeaa kyllä, mutta tuota superväsymystä ei tule kyllä ikävä 😀
Hienoa kun unikoulu onnistui, mutta muistuttaisin, että tuo on täysin normaali kehitysvaihe. Googleta 8-10 months sleep regression 🙂 ja wonder weeks voi myös antaa neuvoja.
Itse ladasin sovelluksen puhelimeeni, aina jos vauvalla tuntuu olevan joku vikana, tarkistan sovelluksen ja kas kummaa, se ”kiukuttelu” on lähes poikkeuksetta liittynyt johonkin neurologisen kehitysvaiheeseen. Suomessa puhutaan kauhean vähän näistä täysin normaaleista vaiheista, jotka toistuu eri lapsilla lähes samaan aikaan (ikä lasketaan usein lasketusta päivästä). Ei siis tarvetta mihinkään panikointiin, tuo on täysin normaalia ja esiintyy suurimmalla osalla vauvaperheistä 🙂
Heippa! Vaiheita taitaa olla vauva-aika täynnä 🙂 Yhdestä kun ”selviää”, niin seuraava jo alkaa, heh. Toisaalta tämä ikä on aika luonnollinen lopettaa yösyöttöjen tarjoaminen ja sitä kautta ”unikouluttaa” nukkumaan paremmin. Ainakin meillä poika syö reippaasti viisi ateriaa päivässä ja edelleen käy aktiivisesti päiväaikaan rinnalla, joten energiantarvetta ei yöaikaan enää ole. Ja painokäyräkin osoittaa taivasta 😀
Todellakin ulkona on niin kaunista! Nauti luonnosta, kerää energiaa ulkoilusta. tsemppiä <3
Kiitos, näin teen! Tänään oli kyllä upea päivä auringonpaisteessa ja pikkupakkasessa 🙂
Hei meillä on täällä ollut ihan sama meno päällä. Muutama viikko oli ihan hullua hulinaa öisin. Vajaa 9kk pikkumies heräsi klo 01-07 välillä tunnin välein ja minä olin ihan lopussa. Meillä mies on tehnyt koko syksyn niin hirveästi töitä, etten ole edes tohtinut ajatella, että hän hoitaisi öitä. Viime perjantaina olin rättiväsynyt ja mies oli yön poissa kotoa. Siinä sitten yön tunteina ensimmäisen heräämisen kohdalla päätin, että nyt tää hemmetti loppuu. Poika itkeskeli ja komensi mua puolitoistatuntia, mutta taintui lopulta ilman tissiä ihan vaan tutilla ja silittelyllä. Siinä se sitten oli. Sen jälkeen joka yö poika on havahtunut muutaman kerran, mutta nukahtanut melkein saman tien ilman itkuja. Ensimmäisen kerran olen sitten antanut maitoa aamulla viiden maissa. Nämähän on tosiaan näitä vaiheita ja varmasti tulee vielä takapakkia, mutta voin todellakin samaistua sun helpottuneeseen tunteeseen, kun koko perhe saa nukuttua pikkuisen paremmin. Ja miten se elämä näyttääkin niin paljon kirkkaammalta ja mukavammalta, kun on saanut kunnon unet nukuttua. Tsemppiä ja jaksamista sinnekin ihanan kamalaan vauva-arkeen.
Voimia sinnekin! Uskon, että tässä asiassa pitää nimenomaan vähän sisuuntua ja sitä kautta saada se viimeinen sysäys unikoulun aloittamiseen. Ei ne yöhulinat voi olla vauvallekaan hyväksi, ainakin meillä on ollut tänään hyväntuulinen poika kun uni maistui paremmin. Reipas olet kyllä kun hoidit unikoulun itse! Meillä mies hoiti myös esikoisen unikoulun aikanaan ja siitäkin jäi hyvät kokemukset. Eipähän isillä maito tuoksu nenään 😉 Voimia sinnekin, toivotaan että pojat alkaisivat pian ymmärtää, miten ihana asia uni on <3
Ihana kun sait nukkua!! Se vaan on niin tärkeää! <3
Ihana kun sait nukkua!! Se vaan on niin tärkeää! <3