Ystäväiset, se on perjantai!
Tänään olisi ollut tarjolla parikin eri pikkujouluvaihtoehtoa, mutta kotikissa se vaan kehrää kuvan maisemissa ja tunnelmissa. Listaan puuttuvat joululahjat ja kaivelen netin syövereistä herkullisimmat joulureseptit. Polttelen takkaa ja kynttilöitä, lämmitän saunan ja kuuntelen joululauluja.
Rehellisyyden nimissä tunnustan, että pesen myös vessat, pyöritän pyykkiä ja yritän saada viikon sotkut kuriin. Luultavasti kinaan viisi vuotiaan kanssa siitä, onko ok, jos äiti joskus voittaa Afrikan tähdessä. Sukellan pimeään sumuiseen iltaan lenkille koiran kanssa, joka mielummin nukkuisi talviunia jossain pehmoisessa ja lämpimässä.
Arkea ja elämää se on. Ja viimeistään silloin, kun kaikki päivän työt on saanut hoidettua, lapsen huoneesta kuuluu tasainen tuhina ja koirastakaan ei näy peittonsa alta kuin kuono, huokaisee onnellisena. Ruuhkavuodet koostuvat yleensä niistä asioista, joista on haaveillut.
Työstä, pienistä lapsista, asuntolainasta ja harrastuskuskaamisista. Rutiineista, jotka arjessa rasittavat, mutta joiden kadottua olisi hukassa. Kuulin hyvän aforismin, joka meni suunnlleen näin: ”Ajattele, että menettäisit kaiken sen, mikä sinulle on tärkeää. Ja sitten saisitkin sen takaisin. Kuinka onnellinen olisit silloin?”
Se päivä on tänään ja kaikki on tässä. Ei tarvitse menettää, että sitä osaa arvostaa.
Hyvää ja levollista itsenäisyyspäivän viikonloppua!