Aamulla suihkussa ollessani lapsi ryntäsi kylpyhuoneeseen: ”Tämä sun on nähtävä, tule pian katsomaan”. Yritin sanoa, että en nyt kesken suihkun tule yhtään minnekään, mutta viisivuotias oli niin vakuuttava, että vedin kylpytakin päälle. Kiirehtiessäni jo pohdin, mikähän katastrofi minua odottaa.
”Täällä on aivan i-ha-na auringonnousu!”
Taivaanranta oli värjäytynyt punaisen sävyin ja kirkas pallo pyrki pois metsän takaa. Vettä valuvana ja hymyilevänä hipsin takaisin kylpyhuoneeseen. Lapsen kyky nähdä ihmeitä on vertaansa vailla. Ja ties vaikka koko komeus olisikin hävinnyt suihkuni aikana, olisihan tuo harmittanut. Kauneudesta on paljon enemmän iloa, kun sen saa jakaa jonkun kanssa. Siihen kai koko bloggaaminenkin perustuu.
Haimme ensimmäisen adventin tunnelmaa joulumarkkinoilta. Huomaan, miten suuret tavaramäärät eivät saa minua innostumaan. Yhden täsmäostoksen löysin, oikeastaan juuri sen mitä lähdin hakemaan. Kirkas aurinko tarjoili aimo annoksen energiaa, juuri silloin kun sitä eniten tarvitaan. Jotenkin vähän jopa ironista, että aurinko paistoi tänään. Päivänä, jolloin olin henkisesti varautunut hyssyttelemään hämärässä. Marraskuu halusi kai näyttää, että ei se nyt niin läpeensä paha olekaan 😉
Voimia ja iloa uuteen viikkoon!
2 Kommentit
Lapset. <3 Pilkistäispä se aurinko pian täälläkin, ankeaa kun on harmaata ja pimeää. Mutta onhan siinä omatkin hyvät puolensa. Mutta jos edes vähän…. 🙂
Voi ihana pikkukaveri! Kyllähän tuota valoilmiötä on saatu odotella, joten aivan ymmärrettävää tuo ilon ja onnen määrä – samoissa tunnelmissa oltiin täällä etelässäkin. Mikä tuo valoilmiö on?!!
Joulun tavaramäärät ei ilahduta täälläkään päässä suuresti ja niinpä kutsuin sinut mukaan haasteeseen kokoamaan suomalaista joululahjalistaa – aatteelista aateluutta joululahja ostoksillakin 🙂
http://www.syyskuunkuudes.com/?p=101