Mitä uutta keittiössä?
Näyttää siltä, että se olisi ollut tuossa aina! Lipasto, joka oli hyvin lähellä saada kenkää, kun tyhjensimme ja järjestimme poikamme huonetta. Pohdin ja tuskailin, minne jemmaisin kaikki nuo tärkeät paperit ja juurin sen pikkutilpehöörin, jolle on vaikeaa keksiä paikkaa, mutta poiskaan ei voi heittää. ”Laitetaan lipasto tälle seinälle. Tuosta 1960-luvun kiikkerästä kaapista on luovuttava, ennen kuin se kaatuu kiipeilevän pojan päälle”, aviomies toteaa. Tiesin hänen olevan oikeassa; vanha lipasto ei ole taaperoturvallinen. Mutta että Ikean peruslaaatikosto tuohon keittiön seinustalle?! Myönnyin, että kokeillaan.
Siihen se sitten jäi. Musiikki soi kauniisti, kun musiikkitelakkaa ei ole jemmattu kaapin uumeniin ja kynttilöiden liekkiä on mukava katsella. Sitä voi käyttää tarjoiluiden apulaskutasona, silloin kun porukkaa on enemmän. Ja Ihanaa, minun ei tarvinnut alkaa vielä läpikäymään laatikoita! Kertokaa, missä te säilytätte kaiken sen epämääräisen tavaran, jota kotiin kertyy? Mahdollisesti myöhemmin tarvittavat paperit, lasten sadat piirrustukset ja askartelut, piuhat, patterit, keskeneräiset käsityöt, askartelutarvikkeet… ja meidän tapauksessa vanha läppäri tuhansine valokuvineen!
Vanha 60-luvun televisiokaappi sai hyvän kodin. Myin sen edullisesti asuinalueeni Facebook-kirppiksellä. Ostajaehdokkaita ilmaantui useampia ja myynti-ilmoitukseen kertyi jonoa. Kolmentena jonossa oleva nainen laittoi minulle yksityisviestin ja kertoi, että lipasto olisi kuin tehty hänen tyttärensä kotiin. Hän kertoi tyttären rakkaudesta 50- ja 60-lukuihin ja siitä, miten hänen miehensä ajaisi lipaston viikonlopuksi Jyväskylästä Turkuun vain siksi, että se ilahduttaisi tyttöä hänen syntymäpäivänään. Näin kaiken sen innostuksen ja palon tätä huonekalua kohtaan ja aloin salaisesti toivoa, että jono häviäisi tämän naisen edestä. Illan mittaan ensimmäinen ilmoitti lipaston olevan väärän kokoinen ja toinen sanoi väärän väriseksi, joten lopulta meidän molempien toive toteutui! Kun vein kaapin ostajalle seuraavana päivänä, hän oli superonnellinen. Tuli niin hyvä mieli itsellenikin, tiedänhän sisustuksen harrastajana kuinka joku esine voi viedä sydämen.
Ja meille jäi tuo Malm, taitaa olla tämän talon viimeinen Ikea-huonekalu. Sillä ei varmasti ole samanlaista luonnetta kuin edeltäjällään, mutta pärjäilee onneksi tuossa paikoillaan ja saa palvella meitä edelleenkin. Tämän postauksen otsikkoa kirjoittaessa mietin, että joku varmasti luulee, että kyseessä on ironiaa tai huumoria. Täytyy muuten vain todeta, että joko tämä usean vuoden ”koulutus” alkaa tuottaa tulosta tai omat ajatukset ovat niin jumissa vauvakuplassa, että miehellä on todella ollut hyviä sisustusideoita viime aikoina. Käytännöllisiä ja hyviä! Lipasto-ongelman ratkaistuaan hän ideoi joulukuuselle uuden paikan. Olen aika innoissani!
Mitä sanoo raati ruudun toisella puolella? Onko Ikean lipasto tuossa passeli vai floppi?
Ps. Jatkossa jos joku kysyy, että kuka meillä määrää kaapin paikan, niin nämä kuvat lienevät sitten todistusaineistoa 😉