Viikonlopun väri on valkoinen

Valkoinen symboloi rauhaa, viattomuutta, puhtautta ja iloa. Viime yönä ja tänä aamuna vyöryneiden hirvittävien uutisten jälkeen tuntuu hyvältä sytyttää valkoinen kynttilä ja laittaa valkoiset ruusut maljakkoon.

Poikani herättää minua öisin vielä useasti. Olen opetellut tietoisesti pois kaikesta ylimääräisestä tekemisestä yöaikaan, jotta meidän molempian unet jatkuisivat mahdollisimman nopeasti. En tiedä miksi viime yönä otin kännykän ja siirsin sen pois lentokonetilasta, johon sen yöaikaan asetan. Ruutuun napsahti ilmoituksia ystävistä ja tutuista, jotka ”ilmoitti olevansa turvassa Paris Terror Attacks aikana”. Mitä ihmettä?!

Uni ei tullut, vaikka sitä olisin todella tarvinnut. Mietin, miten tämä maailma on tähän mennyt ja miten ihmeessä tästä saa sellaisen paikan, johon uskaltaa omat lapset laskea. Paras tapa taistella pahuutta vastaan on sen vastavoima eli hyvyys ja rakkaus.

En halua antaa pelolle liikaa valtaa. Palasin katsomaan kuvia puolentoista vuoden takaiselta Pariisin matkalta. Silloin kirjoitin: ”Pariisia sanotaan rakkauden ja romantiikan kaupungiksi, eikä suotta. Siltojen kaiteista löytyy lukkoja, joiden ajatellaan symboloivan ikuista yhdessäoloa. Kapeat kadut, pienet idylliset kahvilat ja viinibaarit suorastaan käskevät pysähtymään ja katsomaan toista silmiin. Eiffel-tornin huipulla on kosittu ja vuodatettu lukemattomia onnenkyyneleitä. Kun elokuvista tuttu sadekuuro ripsauttaa pisarat maahan, parit painautuvat toisiaan vasten saman sateenvarjon alle. Olen ehkä ikuinen romantikko ja pikkuisen hömppä, mutta Pariisi on myös mielentila. Hetki, jolloin sallii itsensä näkevän ja kokevan kaikkea kaunista. ”

Tänään ajatukset ovat rakkauden kaupungissa. Kotona tuntuu seesteiseltä ja turvalliselta, juuri siltä miltä jokaisen ihmisen pitäsi saada omassa kodissaan ja kotikaupungissaan tuntea. Vaikka vihastuttaa, ei anneta vihalle sijaa. Niin kauan kun hyviksiä on enemmän kuin pahiksia, on maailmassa toivoa.