Onko teidän perheessä vakiintuneet tietyt paikat ruokapöydän ympärille? Siis että perheenjäsenet istuvat aina samaan tuoliin? Meillä näin on käynyt ja minut löytää aina saarekkeen takaa, paikasta josta näen koko olohuoneen.
Koska lapsilla on käytössä omat tuolinsa (pojalla Stokke Steps ja tytöllä Ikean juniortuoli), he istuvat myös aina samoilla paikoilla. Vauva heti oikealla puolellani, jotta minun on helppoa auttaa häntä syömään. Lapset istuvat vierekkäin ja mies useimmiten minua vastapäätä. Näin olen neliöpöydän yhdellä sivulla, tuolla ikkunanpuolimmaisella, ei yleensä istu kukaan.
Minut paikallani on aina lampaantalja Hayn About a Chair-tuolissa, se tekee istuimesta minulle juuri sopivan ja ihanan lämpimän ja pehmeän. Jos mies istuu minun paikalleni, hän siirtää taljan pois. Ja heti kun palaan, talja siirtyy takaisin. Saan aina kuulla lempeää kuittailua viehätyksestäni ”jeti costumeen” 😀
Tuosta paikasta minut löytään syömästä, bloggaamasta ja seurustelemasta. Nyt kun meillä ei ole enää työhuonetta, keittiöstä on tullut myös työskentelypaikkani. Siinä ei ole mitään muuta huonoa puolta kuin se, että papereita ja muita materiaaleja ei voi jättää levälleen. Minulla olisikin sellainen organisointitehtävä tulossa, että järjestäisin kunnon paikat kuiteille, lipuille ja lapuille. Työrauha onkin sitten ihan toinen tarina, mutta useimmiten tässä elämäntilanteessa teen iltavuoroa (klo 20 –>), niin ei ole enää liikaa ruuhkaa tässä kodin keskipisteessäkään 😉
Tässä samassa spotissa nytkin käynnistelen torstaipäivää: kahvia kupissa lumista maisemaa katsellen. Eilen sain viettää iloisen illan hyvän ruuan ja seuran merkeissä ja vaikka menikin aika myöhään, olo on varsin virkistynyt. Tunnelmia löytyy Snapchatista (@kerttup) ja myöhemmin blogistakin. Kohta pieni aamujumppa lumitöiden parissa ja sitten suunnittelemaan kevään liikuntakuvioita. Saattaapa olla, että projektia jälleen pukkaa!
MIten teillä on järjestetty kotitoimisto papereineen, jos erillistä työhuonetta ei ole?