Onko teidän perheessä vakiintuneet tietyt paikat ruokapöydän ympärille? Siis että perheenjäsenet istuvat aina samaan tuoliin? Meillä näin on käynyt ja minut löytää aina saarekkeen takaa, paikasta josta näen koko olohuoneen.
Koska lapsilla on käytössä omat tuolinsa (pojalla Stokke Steps ja tytöllä Ikean juniortuoli), he istuvat myös aina samoilla paikoilla. Vauva heti oikealla puolellani, jotta minun on helppoa auttaa häntä syömään. Lapset istuvat vierekkäin ja mies useimmiten minua vastapäätä. Näin olen neliöpöydän yhdellä sivulla, tuolla ikkunanpuolimmaisella, ei yleensä istu kukaan.
Minut paikallani on aina lampaantalja Hayn About a Chair-tuolissa, se tekee istuimesta minulle juuri sopivan ja ihanan lämpimän ja pehmeän. Jos mies istuu minun paikalleni, hän siirtää taljan pois. Ja heti kun palaan, talja siirtyy takaisin. Saan aina kuulla lempeää kuittailua viehätyksestäni ”jeti costumeen” 😀
Tuosta paikasta minut löytään syömästä, bloggaamasta ja seurustelemasta. Nyt kun meillä ei ole enää työhuonetta, keittiöstä on tullut myös työskentelypaikkani. Siinä ei ole mitään muuta huonoa puolta kuin se, että papereita ja muita materiaaleja ei voi jättää levälleen. Minulla olisikin sellainen organisointitehtävä tulossa, että järjestäisin kunnon paikat kuiteille, lipuille ja lapuille. Työrauha onkin sitten ihan toinen tarina, mutta useimmiten tässä elämäntilanteessa teen iltavuoroa (klo 20 –>), niin ei ole enää liikaa ruuhkaa tässä kodin keskipisteessäkään 😉
Tässä samassa spotissa nytkin käynnistelen torstaipäivää: kahvia kupissa lumista maisemaa katsellen. Eilen sain viettää iloisen illan hyvän ruuan ja seuran merkeissä ja vaikka menikin aika myöhään, olo on varsin virkistynyt. Tunnelmia löytyy Snapchatista (@kerttup) ja myöhemmin blogistakin. Kohta pieni aamujumppa lumitöiden parissa ja sitten suunnittelemaan kevään liikuntakuvioita. Saattaapa olla, että projektia jälleen pukkaa!
MIten teillä on järjestetty kotitoimisto papereineen, jos erillistä työhuonetta ei ole?
7 Kommentit
Onpa kaunista ja todella ihanat kuvat. Meillä myös työhuoneena toimii suuri ruokapöytämme. Harmikseni sen ääressä ei usein syödä, joten isännän kuittirumba saattaa unohtua pöydälle toviksi ja toiseksikin. Nyt on juuri tilinpäätösaika ja tälläkin hetkellä olohuoneen ruokailunurkkaus näyttää enemmän tilitoimistolta. Valitettavasti minä en kuulemma saa siirtää noita tärkeitä papereita…huoh, eli nyt odotan koska tilitoimiston paketti on kasassa, että saan taas somistaa pöydälle nättejä kukkakimppuja 🙂 Mutta toisaalta, pidän siitä että kodissa näkyy elämä. Me siis syömme useimmin joko keittiön saarekkeella tai sohvapöydän äärellä, auts.
Kiitos Anne! Juuri tämä tilinpäätösaika on saanut minuakin ihmettelemään, minne ne paperit oikein jemmaan niin, että ne myös löytyy 😀 Ja elämää varten se koti onkin, siksi minusta onkin kivaa istua keittiönpöydän äärellä keskellä kaikkea. Tässähän kirjoitin blogiani silloinkin, kun meillä vielä oli työhuone 😀
Extra-peukut liikuntakuvioille 😉
Kiitos! Olen kyllä innoissani!
Meilläkin valitettavasti joudun parkkeeraamaan keittiön pöydän ääreen. Nyt on suunnitteilla ostaa pöytä tytön huoneeseen, kun on muuttanut pois. Vaikka suurin piirtein kaikki huonekalut huoneeseen jäivät.
Keittiössä työskentelyssä on se vika, että ne paperit jäävät siihen pyörimään. Tai sitten ne työntää johonkin laatikkoon ja hetken päästä ei ole yhtään kiva niitä sieltä alkaa selvittämään.
Sulla on kyllä niin kauniit näkymät, että ei haittaa, vaikka keittiössä töitä teetkin 🙂
Tuo on juuri se ongelma: keittiöön jää paperipino, jonka joku jossain vaihessa nostaa johonkin, josta sitä ei enää löydy 😀
Moi! Oletteko tykänneet noista tuoleista? 🙂 mitä luulet, sopisiko se työpöydän tuoliksi? Pääseekö tarpeeksi lähelle istumaan?