Hei taas!
Onhan ollut hyvä loma, juuri sellainen kuin toivoinkin. Mieheni totesi minulle eilen illalla Netflixin äärellä, että ihanaa nähdä minut niin lomalla. Siinä suklaa toisessa ja kaukosäädin toisessa kädessä totesin, että eipä mittään, kiva jos voin ilahduttaa.
No mutta ihan oikeasti loma ja tauko ovat tehneet terää. Olen leiponut enemmän kuin koskaan, käynyt avannossa, laskettelemassa ja pulkkamäessä. Nukkunut aivan liian pitkään ja syönyt ihan liikaa suklaata. Olemme viettäneet rentoa aikaa perheenä ja lähisukulaisten kanssa. On tehnyt hyvää olla vain.
Nyt perhe lähti ulos ja sain hetkisen itsekseni, kylläpä hiljaisuus ja yksinolo tuntuu ihanalta kun on viettänyt niin intensiivisesti aikaa yhdessä.
Rakastan sitä tunnetta, kun tekee mieli kirjoittaa blogia. Se syntyy minulle usein silloin, kun on hetken rauha. Siksi heitin Instagramiin kysymykset, mistä haluaisit, että kirjoitan juuri NYT!
Spontaani toive oli, että kerro mitä sait joululahjaksi. Suklaata ja maailmanrauhaa toivoin, sain neljä levyä lempisuklaata, ilmeisesti sen toimitus oli kuitenkin helpompaa. En kerro, montako levyä on jäljellä, mutta sen voin paljastaa, että en jaa Fazerin hasselpähkinälevyä mielelläni kenenkään kanssa. Perusteluiksi miehelleni kerroin, että se levy on pyhä.
Toivoin joululahjaksi suklaata ja maailmanrauhaa, sain neljä levyä lempisuklaata.
Niin ne lahjat. Omien lahjojen esittely tuntuu ihan hassulta ja oikeasti olen sitä mieltä, että lahjoja voisi ostaa vain lapsille. Mutta ihanahan niitä on kuitenkin saada ja antaa.
Yksi paketista paljastunut juttu on ultimaattinen mukavuusvaate eli Adidaksen hupparimekko. Se on suuri, pehmeä ja lämmin, aivan täydellinen kotivaate siis. Pelkään, että että en jatkossa enää osaa kotona muuta päälleni pukea.
Yksi suosikkilahjani ovat anopin tekemät villasukat. Mikä määrä onnea ja lämpöä kääriytyykään itse tehtyihin sukkiin! Itse en muistanut mennä siihen jonoon, jossa neulontaintoa ja -taitoa jaettiin, joten arvostus itse tehtyjä sukkia kohtaan on korkealla. Olen lähes aina talviaikaan kotona villasukat jalassa ja jopa saatan nukkua niillä yön.
Äidiltäni sain kirjan ja olenkin aloittanut jo Ultra Bran Sokeana hetkenä-historiikkia. Lomalla onkin ollut ihanaa lukea. Olen sitä mieltä, että kirjat hidastavat aikaa ja se on lomalla taikaa.
Ravintoloiden ahdinko on kaikilla tiedossa, mutta meikäläisen ahdinko kotikeittiössä on saanut vähemmän palstatilaa. Molemmat osapuolet kokevat suurta onnentunnetta lahjakortista illalliselle. Pöllöwaarissa ei olekaan tullut käytyä pitkään aikaan, odotukset ovat korkealla.
Olen oppinut rakastamaan yllätysmenua, jossa ruokalajit päättää kokki. Kokonaisuus on hyvissä ravintoloissa rakennettu nerokkaasti ja tulee syötyä myös sellaista, mitä ei muuten osaisi ikinä tilata. Koskaan ei ole yllätysmenu kaduttanut, vaikka joskus omaan makuun eksoottisen ruokalajin saapuminen pöytään jännittää. Tämä on enemmän kuin ravintoa, se on elämys. Kannattaa kokeilla, jos mahdollisuus tulee!
Ravintoloiden ahdinko on kaikilla tiedossa, mutta meikäläisen ahdinko kotikeittiössä on saanut vähemmän palstatilaa.
Sellaiset lahjat nyt tuntui luontevalta esitellä täällä blogissa. Lasten riemu ja ilo omien lahjojen äärellä on ollut ihanaa seurata ja tällä kertaa pukki toikin aikaa kestäviä leluja ja pelejä. Nyt kun lomakin vietetään oikeastaan kokonaan kotona, on uusista jutuista ollut paljon iloa.
Loma jatkuu rauhallisissa ja vähemmän suklaisissa merkeissä toivottavasti. Olen vähän mahdoton siinä mielessä, että alan kaipaamaan kaikenlaisia uusia projekteja ja tekemistä muutaman rentouttavan lomapäivän jälkeen, vaikka tiedostan että nyt on se aika kun niitä akkuja oikeasti ladataan.
Mieleen myös alkaa pulpahdella ideoita ja toiveita ensi vuodelle. Olen tosi toiveikas ja odotan ilolla, mitä kaikkea tapahtuukaan. Vaikka 2020 olikin erilainen kun odotin, ei se susisurkea ollut kuitenkaan. Voisinkin seuraavaksi kertoa siitä, mitä tämä vuosi opetti ja mitä jää päällimmäisenä mieleen.
Toivottavasti teillä on ollut ihana ja onnistunut joulun aika. Kävikö teillä pukki tai saitko jonkin paketin?