Ystäväni kysyi tänään, mitä minulle kuuluu.
Pysähdyin oikein miettimään. Kiinnitin erityistä huomiota siihen, että en ala kertomaan lasten kuulumisia, sillä niitä ei nyt kysytty. En halunnut puhua työstä tai varsinkaan kiireestä, vaan ihan siitä aidosta tunteesta, miten nyt menee. Pohdinnan jälkeen vastasin, että tänne kuuluu hyvää arkea, ei suuria nousuja tai laskuja. Kerroin, että nautin siitä kun perushommat pyörivät.
Käyn kävelyllä, teen naurettavan lyhyitä joogaharjoituksia YouTubesta, siivoan mökillä metsää ja dippailen itseäni kylmään järveen. Torstaisin nostan ystäväporukalla painoja. Siis niin tavallista, niin arkista ja niin ihanaa. Minun omia kuulumisia. Sitten on tietenkin lasten kuulumiset, työkuulumiset ja muut, mutta minulle kuuluu nyt aikalailla tätä.
Joulun odotus on kuin lempeä tuuli jostain mukavasta paikasta. Ensimmäistä kertaa elämässäni haaveilen kestokuusesta vain siksi, että sen voisi asetella paraatipaikalle jo marraskuussa. Odottaminen on niin iso osa joulua: kaikki ne pienet askeleet, joilla tunnelmaa viritellään.
Joulun odotus on kuin lempeä tuuli jostain mukavasta paikasta.
Otan osaa asuinalueemme joulukalenteriin, jossa naapuruston kesken jaettiin luukut ja jokainen keksii jonkin kivan jutun omaan pihaan tai lähialueelle. Ajatus on, että naapurustossa voi lenkkeillä ja katsella jouluisia juttuja (en voi kirjoittaa tarkemmin, kun en oikeasti tiedä vielä). Oma idea alkaa olla aika lailla selvillä, mutta siitä ehkä myöhemmin.
Kotosalla olen jo varovasti soitellut joulujatsia, ekat glögit on nautittu ja piparit leivottu. Tähti on löytänyt tiensä ikkunaan tuomaan valoa. Pieniä askeleita kohti pian alkavaa joulukuuta.
Missä vaiheessa teillä laitetaan ensimmäiset koristeet? Valot saavat tulla tässä marraskuussa, mutta varsinaiset joulukoristeet odottelevat joulukuuta. Minusta on mukavaa koristella pikkuhiljaa niin, että tunnelma kasvaa kohti aattoa. Viikonlopuksi ajattelin ostaa jonkin jouluisen kukkakimpun ja uppoutua joululehtiin, joita ostin kolmin kappalein.
Tulisipa pian lumi ja valkoinen maa, se viimeistelisi joulun odotuksen tunteen. Tänä vuonna päätin pitää myös kunnon joululoman, siis ihan oikean loman, jolloin en tee mitään töitä.
Palasin myös omaan 30 kivaa juttua marraskuuhun – listaani, josta olen kokenut kaiken paitsi pullan leipomisen, somevapaapäivän ja elokuvan katsomisen. Onkohan tässä ensi viikonlopun agenda? Hurjaksi on elämä käynyt, mutta hyvä näin.
Miten siellä on marraskuu kohdellut? Mikä fiilis?
2 Kommentit
Tänne kuuluu myös leppoisaa arkea ja joulun odotusta. Minussakin asuu pieni jouluihminen. Postikortit on ostettu kirjoittamista varten ja lähes kaikki lahjat hankittuna.
Moikka Milde! Ihana kuulla, samat fiilikset siis sielläkin. Minäkin pohdin, että tänä vuonna olisi ihana lähettää kortteja. Ehtisi vielä vaikka lasten kanssa askarrella. Leppoisan mukavaa joulun odotusta sinne!