Kaupallinen yhteistyö: Kodin Terra Jyväskylä
Viikko muuttoon ja meikäläinen vaan makoilee mökkisohvalla.
Tämä vuosi on ollut muutosten vuosi, joka vielä huipentuu viikon päässä odottavaan muuttoon. Olen ollut se tyyppi, joka pitää langat käsissä, tarkistaa, huolehtii ja hoitaa. Se peruskallio, joka ei juuri järky, vaikka elämässä myllertääkin.
Myllerrykset, muutokset ja luopumiset ovat dramaattisia sanoja. Elämänmuutoksiin (kuten kodin tai työpaikan muutokseen, jotka olen molemmat tehnyt puoleen vuoteen plus yksi pikkuinen mökkiprojekti) liittyy aina kuormitusta, vaikka muutos olisi hyvä ja toivottu. Koska olen itse ollut muutosmoottorina, en ole halunnut valittaa siitä, että ne tuovat stressiä tai väsymystä. Minä jaksan, koska olen tätä soppaa keittänyt.
Hyvin olen jaksanutkin, sillä mieli on positiivinen ja uskon vakaasti, että kaikki järjestyy. Hyviä juttuja, mutta nyt pitää vähän venyä!
Siitä huolimatta joku ääni takaraivossani kuiskii, että mitä täällä mökillä lepäilet elokuisena iltana ja vielä ihan yksin. Vaimennan sisäisen supinani, niin kuin usein teen silloin, kun ajatukseni alkavat laukkaamaan väärään suuntaan. Pyöritystä ei tunne, silloin kun myrskynsilmässä. Muut sieltä kauempaa huomaavat, kuinka virta vie, mutta itse tunnet vain pienen aallokon.
Viimeisen kuukauden ajan olen valmistellut muuttoa ja karsinut menoistani lähes kaiken ei-pakollisen. Juuri nyt tuntui tärkeältä pysähtyä hetkiseksi pohtimaan asioita ja latautumaan tulevaan.
Pyöritystä ei tunne, silloin kun myrskynsilmässä. Muut sieltä kauempaa huomaavat, kuinka virta vie, mutta itse tunnet vain pienen aallokon.
Mökillä tuntui hiljaiselta. Miten äänettömyys voikin olla korviahuumaavaa? Ensin virittelin musiikkia ja selaisin kännykkää, kunnes ymmärsin tarvitsevani enemmän luovaa joutilaisuutta ja rauhaa aivoille ilman virikkeitä. Kirja, lasi viiniä ja takkaan tulet, kunnon hyggekliseet ovat joskus juuri sitä, mitä ihminen tarvitsee.
Sohva tuntui kutsuvalta ja kirjan sivujen kääntyessä silmätkin luppasivat lupaavasti. Kun pohdin millaisen sohvan mökille hankkisimme, yksi vaihtoehto oli tumma metsänvihreä kangas. Se sointuisi kauniisti rehevään sekametsämaisemaan. Jänistin kuitenkin ja päädyin neutraalin klassiseen beigeen. Syvänvihreä jäi mieleeni: jospa toisin sitä tekstiileillä!
Kodin Terra on meillä mökkimatkan varrella ja usein pysähdymme täydentämään sieltä tarvikkeita. Tällä kertaa ajatus oli hankkia muutama kynttilä ja lyhty, sillä perinteinen venetsialaisviikonloppu – elokuun viimeinen – menee meillä muutossa.
Ja joskus se tulee eteen kun vähiten etsii: täydellisen tumma vihreä torkkupeitto ja sisustustyyny. Sylissäni käväisivät myös kullanväriseen heinikkoon sointuivat leijonankeltaiset tekstitilit, mutta pysyin visiossani.
Illat alkavat olla jo todella hämäriä ja sade ropisi hiljalleen kattoon kuin sanoen, että on tosi ookoo olla sisällä viltin alla. Kynttiläsesonki sai alkaa.
Virittelin terassille lyhtyjä, yhden suuren katseenvangitsijan ja pari pienempää tunnelmantuojaa. Vaikka rakastan kesää yli kaiken, on näissä elokuun illoissa oma taikansa. Ja koko syksyssä, jos marraskuutta ei lasketa.
Pimeät illat ovat oikeastaan rauhoittavia. Kesällä yöhän saakka paistava aurinko hoputtaa tekemään ja menemään, mutta hämärän harso antaa luvan olla. Mökillä pimeä ei tunnu pelottavalta, ei edes yksin ollessa.
Iltahämärässä huussimatkalla toki tekee mieli ottaa äänekkkäitä kanta-askelia kävelysiltaa pitkin, jotta mahdolliset lähimetsän hirviseuralaiset ottavat soveliaan välimatkan. Useimmin metsiköstä kuitenkin pomppaa pupu rauhallisemmille apajille. Karhuhavaintoja meilläpäin eivät onneksi ole tehneet edes alaan vihkiytyneet.
Kynttilät ja torkkupeitot kuljettavat seuraavaan sesonkiin. Vielä nyt päivät tuntuvat ihan kesältä ja illat syksyltä. Pieni rauhallinen irtiotto teki hyvää, vaikka vähän pelkään, että käykö kun maratonjuoksijalla, joka vaihtaa puolimatkassa juoksun kävelyyn. Sitä nopeampaa vaihdetta voi olla vaikeaa saada päälle sen jälkeen, kun hetkeksi hellittää.
Mutta silläkin riskillä huolimatta, tämä oli juuri hyvä näin.
Vinkkaan vielä, että varsinkin, jos lyhtyjä pitää liikutella, niin kannattaa hankkia led-lyhty. Se on paloturvallinen vahtimattakin ja mukava ottaa mukaan. Varsinkaan vähän kauempaa ei edes huomaa, onko kyseessä aito kynttilä vai pattereilla toimiva versio.
Olen luvannut itselleni, että muuton jälkeen alan viettämään seesteistä elämää, johon ei mahdu suuria myllerryksiä. Keskityn tärkeimpiin asioihin, rakennan rutiineja ja vaalin sitä, mikä onnelliseksi tekee.
Joskus se on kynttilät, torkkupeitto ja sateen rauhoittava ropina. Kunnes tulee mieleen yksi idea…!
Syyskuussa S-mobiilietuna on lyhdyt -20%. Kannattaa myös suunnata kuun viimeisenä viikonloppuna Kodin Terraan, jossa vietetään Syysmessuja, joiden myötä talossa on paljon tarjouksia ja ostoksista saa tuplabonukset. Lisätietoja löydät Facebook-tapahtumasta.
3 Kommentit
Mietin vain että, uusi koti, uusi työ, uusi mökki kaikki alle vuoden sisään. Miksi, mikä ajoi tekemään kaikki muutokset samaan syssyyn, vai olivatko sattumia tai seurasiko yksi asia toiseen ja mitä nyt? Toisaalta ihminenhän kaipaa muutosta, ei se omakotitalo järven rannalta keskellä kaupunkia tuokaan sitä onnea, vaikka miten olisi suomalaisen unelma.
Edustan vanhaa kalkkista, joka on pysynyt samassa ammatissa ja työpaikassa yli 20 vuotta, asunut koko avioliittonsa 17 vuotta samassa asunnossa ja kesämökki on tuorein hankinta n. viiden vuoden takaa. Matkustelu on intohimoni, ehkä saan vaihtelunhaluani tyydytettyä muutamalla ulkomaanmatkalla vuosittain. Laiskuus on varmaan estänyt muuttoaikeet ja hoitoalalla ei työpaikan vaihdoskaan muuta juuri mitään.
Mukavaa kuitenkin seurata kaikkia rakennus-ja sisustusprojekteja sohvalla istuskellen.
Heippa! Osittain sattumaa ja osittain toistensa aiheuttamaan ketjureaktiota. Mökinhän piti olla jo viime kesänä valmis. Töiden vaihto oli myös yksi osa arjen selkeyttämistä, jota nyt muutto jatkaa. Toki kaikki nämä yhteen putkeen perhe-elämän ja yrittäjyyteni (siis blogi ym siihen liittyvä) kanssa on aika paljon 😅
Noinhan se vähän menee, että kaikki vaan sattuu ja tapahtuu samaan aikaan. Itselläni muuttui maa, koti, työ ja auto. Kaikki samana vuonna. Itse en pitänyt edes ihmeellisenä, mutta muut sanoivat rohkeaksi vedoksi. Itse tajunnut vasta jälkikäteen, että niinpä taisi olla 🙂
Tosi ihana ja kodikas kirjoitus <3