Olohuoneessamme on 1960-luvun televisiokaappi, joka on päätynyt viime blogikuviin hieman harvemmin. Minua kiehtoo uuden ja vanhan yhdistäminen niin, että sisustus on moderni, mutta siinä löytyy jotain yllättävää, tarinallisuutta ja kerroksellisuutta. Olohuoneemme perusväritys on valkoinen, musta ja harmaa. Vanhan kaapin päällä on kotimme yksi todellisista väripilkuista.
Kun opiskeluvuodet olivat takana ja aloitin täysipäiväisen työnteon, halusin ostaa ensimmäisillä palkoilla jotain pysyvää. Jo siinä vaiheessa oma koti oli minulle tärkeä, vaikka sisustusmaku onkin (luojan kiitos 😉 muuttunut ja kehttynyt vuosien varrella. Ajattelin, että ostamalla taidetta voin sijoittaa rahani järkevästi ja saan myös iloa kotiini. Kotini perussävyt olivat silloinkin hillittyjä, tosin sininen taisi olla ”se juttu”. Taululla halusin viestittää jotain ihan muuta.
Vapautta, räväkkyyttä, elämäniloa ja herkkyyttä. Ne olivat varmasti teemat, jotka olivat päällimmäisenä mielessä taidekaupoille lähtiessäni. Silloin kymmenen vuotta sitten ihastuin kuvataiteilija Riitta Uusitalon kukkapuupiirroksiin, jotka ovat saaneet inspiraationsa Madeiralta. Jokainen taulu sarjasta oli luonnollisestikin täysin uniikki ja muistan valinneeni värikkäimmän 😀 Tänä päivänä valitsisin varmasti toisin, mutta siitä huolimatta taulu on minulle hyvin rakas. Se on löytänyt paikkansa jokaisesta kodistamme.
Vanhan televisiokaapin mekanismi toimii moitteettomasti. Kaapin sisällä on Bowers & Wilkins Zeppelin Air -telakka sekä iPad. Kun haluamme kuunnella musiikkia, vedetään kaapin ovi auki. Spotify tarjoilee lähes kaiken musiikin maailmasta. Rakastan tekniikkaa, kun se toimii 🙂
Uuden ja vanhan yhdistäminen vaatii taitoa ja sitä tässä treenaillaan. Katalogikotitunnelma syntyy säröttömyydestä, siitä että kaikki sopii toisiinsa liiankin hyvin. Onneksi sisustuksessa on kaikki sallittua, eikä vääriä vastauksia ole olemassa 🙂 Eamesis Rar-keinutuoli on modernista ilmeestään huolimatta suunniteltu jo vuonna 1950. Oiva esimerkki siitä, että ajaton muotoilu toimii aina.
Nyt lähden hakemaan omaa tietokonettani huollosta ja toivon, että korjaus on mennyt takuun piikkiin. Pääsen palaamaan tuttuihin ohjelmiin ja blogirutiiniin, nyt on menty useampi päivä vähän heikoilla jäillä 🙂
Ihanaa lauantaita!
19 Kommentit
Virkistävän värikäs kuvakulma, mutta silti tyylikkäällä tavallasi.
Kiitos, ettei aina sitä sohvaa 🙂
Kiva kuulla, että tykkäsit postauksesta 🙂
Kaunis kokonaisuus tuo tv-kaappi ympäristöineen!
Meillä on kotona perintöhuonekaluja, kirpparilöytöjä ja modernejakin tavaroita, joita parhaamme mukaan yritetään saada toimimaan keskenään. Yllättävän vaikeaa! Teillä on kyllä tuossa hommassa onnistuttu hienosti!
Se on vaikeaa, mutta toisaalta myös todella antoisaa 🙂 Kiitos Tinttu!
Todella kaunis kombo, silmä lepää. 🙂 Olet rohkeasti kyllä pitänyt kiinni tuosta taulusta, vaikka se onkin värimaailmaltaan yllättävän räväkkä verrattuna muuhun sisustukseenne. Mutta se tekee taulusta juuri upean elementin.
Taulu on hyvä esimerkki esineestä, johon muodostaa kiintymyssuhde. Jos vain katsoisin sisustustus, olisin siitä jo luopunut, mutta koska sen olemassa olo on jo osa elämääni, luopuminen on paljon vaikeampaa 🙂 Parastahan olisin, että kodin kaikkiin esineisiin olisi olemassa jonkinlainen suhde eli ne tavarat joita omistaa, olisivat merkityksellisiä. Kiitos Suvi!
Aa, kännykkävastaus ja satamiljoonaa kirjoitusvirhettä. Pahoittelen!
Upean värinen taulu. Kynsissänikin tällä hetkellä tuo oranssi taulun reunoilta. Raikas keväinen ilme. Mutta tuo varmaan lämpöä myös pimeneviin syysiltoihin ruskan sävyissä. T. Se vessanmaton virkkaaja 🙂
Kiitokset! Taulussa ei todella ole värejä säästelty 😉 Ja täytyy sanoa, että sinulla on kyllä blogihistoriani hauskin nimimerkki 😀
Jep, itseni identifiodakseni sitä käytin 🙂 Oikeasti olen näissä blogien kommenteissa Mymmelinäiti, ei kovin totinen nimi sekään, hih…….
Ihana kulmaus tämä! Tuo kaapisto on ihan huippu ja taulu sopii tosi nätisti sen kans. Herkullinen kontrasti! 🙂
Kiitos Suvi! Lipasto näyttää kuvissa punertavammalta kuin luonnossa. Kaappi ja taulu ovat kyllä aika persoonallinen parivaljakko 🙂
Vanhan yhdistäminenmoderniin toimii mielestäni hienosti. 50-luvun muotoilu on todella hienoa, oikeastaan modernia. Tiikkikalusteiden sävyt tuovat upeasti lämpöä valko-harmaa-mustaan värimaailmaan ja näin vanhat kalusteet pääsevät oikeastaan parhaiten esille.
Eikun 60- luvultahan tuo kaappi olikin. Oli miten oli, mutta 50-60-luvun muotoilussa on ollut jujua. Lapsuuteeni kuuluivat 70- luvun kalusteet, jota sitten 80-luvun teininä ja myöhemmin aikuisena olivat ihan yäk, mutta nyt nekin ovat alkaneet miellyttää silmää.
Kiitokset Päivi! Historia tosiaan toistaa itseään ja varmasti kaikki menneet vuosikymmenet tulevat ”muotiin” vuorollaan. Kaapin muotoilu miellyttää silmääni kovasti, erityisesti nuo kapeat jalat ovat mieleeni.
Hauska tuo ”musiikkikaappi” 🙂 Toimii hyvin vanhan yhdistäminen teidän muuhun modernimpaan sisustukseen!
Place for Dreams
Kiitos Elina! Sitä ei heti päällepäin arvaisi, että vanha kaappi kätkee sisälleen nykyaikaista tekniikkaa 😉
Miksi ihmeessä tuo kiikkustuoli pitää kiikuttaa joka ikiseen kuvaan ja kuvakulmaan mukaan? Vai onko teillä niitä kolme, aina se onjoka kuvassa; nyt tässä, sohvan vieressä ja takan edessä? Kuvasi ovat tavattoman kauniita nniinkuin koko koti, mutta kovin epäaito ja jotenkin teennäinen kun kaikki on niin aseteltu, sohvapöytäkin vissiin vatipassilla mitattu suoraan suhteessa maton raitoihin. Relaa vähän noiden kuvien kanssa, anna elämän näkyä. Nina
Hellurei Nina! Tehdäänkö niin, että minä relaan kirjoittamisen ja sinä lukemisen kanssa <3 Eihän tässä nyt kovin vakavista asioista ole kuitenkaan kysymys 🙂