Myös se, että jokin esine on uniikki, tekee siitä tärkeän. Meillä yksi esimerkki on olohuoneessa oleva Minja Revonkorven maalaama Tasapainoilua-teos. Se on ainoa laatuaan ja se on meille suunniteltu ja tehty. Toki myös suuri maalaus on hankintahinnaltaan sellainen, että sitä ei ihan kauppareissulla osteta 😉
Ajattelen, että esineestä voi tulla rakas, jos…
– se helpottaa oleellisesti jokapäiväistä arkea
– se on pitkäaikainen haave, jonka on saanut toteutettua
– se on uniikki ja ainutlaatuinen
– esineellä on merkityksellinen tarina
– se on itsetehty tai saatu lahjaksi
– sillä on historiaa, jota ei voi ostaa kaupasta
Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla, onko sinulla kotona rakkaita esineita? Mitä ne ovat ja miksi ne ovat rakkaita? Tai voiko tavara edes olla mielestäsi rakas?
22 Kommentit
Hyvä aihe, josta olen itsekin joskus kirjoittanut. 🙂 Minulle on todella tärkeää, että kotona olevat tavarat ovat rakkaita ja merkityksellisiä. Haluan välttää ylimääräistä tavaraa ja vain ”täytteeksi” ostamista viimeiseen saakka. Samoin kuin sinulla, kaikki käsityöt ja uniikkiesineet ovat tärkeitä. Esim. 6-vuotiaana saamani piano, mummin virkkaamat pitsiliinat ja tyynynpäälliset, ensimmäisen vakituisen työpaikkani ensimmäisestä palkasta hankittu design-lipasto, ylioppilaslahjaksi saadut kodintarvikkeet, ”maisterinpenkki” eli valmistujaislahjaksi saatu Artekin ritiläpenkki, lapsen ensimmäinen päiväkodissa tekemä maalaus, isoisoisän laivasta peritty pöytä, häälahjaksi saadut valaisimet ja sänky… myös monet itse hankitut jutut ovat tärkeitä. Esim. säästämisen tuloksena hankittu DSW-tuoli ja helpotuksen huokauksena ostettu Milk-valaisin kun lapsella ei ollutkaan maitoallergiaa. 🙂 Pitäisikin taas kirjoitella päivitettyä postausta näistä rakkaista. Toki sitten seassa on sellaisia vähemmänkin merkityksellisiä juttuja, kuten jotain perus-Ikean telkkaritasoa, mutta nätti sekin ja toimiva, eikä tietysti jokainen huonekalu voi ollakaan mitään tunnetykitystä. 😉 Näistä syntyy kyllä se OMA KOTI, rakas ja ainutlaatuinen. Tunne liittyy yllättävän voimakkaasti estetiikkaan – kun jollain esineellä on tunnearvoa, on se myös kaunis ja kestää aikaa.
Ihania muistoja nuo esineet täynnä 🙂 Ja kyllä, osa esineistä on vain ja ainoastaan olemassa siksi, että ne ovat käytönnöllisiä. Kyllä meilläkin on niin monta ”semi-kivaa” juttua ja hyvä niin. Onpahan ne tietyt ja valitut sitten vieläkin tärkeämpiä 🙂
Joo, osaan tavaroista on kyllä tunnesuhde esim. yo-/häälahja-asitoihin ja isovanhempien vanhoihin huonekaluihin. Mutta voi sellaista edustaa myös uudet desing-esineet. Meillä on esim. mummoni perintörahoilla hankitut seiskasarjan tuolit.
Toisilla tavaroilla taas on pelkkä käyttöarvo. Niistä esineistä on sitten helppo luopua, kun aika koittaa.
Juuri näin! Ei niin tärkeitä-juttuja tulee pikkuhiljaa päivitettyä mieluisampiin 🙂
Olen niin samaa mieltä kanssasi tuosta, miten joistakin tavaroista tulee rakkaampia kuin toisista.
Meillä on kotona monta tavaraa, joista en luopuisi mistään hinnasta (miehen mummon keinutuoli, muutama kauan himoittu ja viimein ostettu design-esine, häälahja-astiat ja isosetäni taide) ja sitten on asioita, jotka vain palvelevat tiettyä tarkoitusta (ruokapöytä tuoleineen, sänky, muutama kirjahyllymme) ja jotka oikeastaan haluaisinkin vaihtaa vähitellen uusiin, parempilaatuisiin ja paremmin aikaa kestäviin. Olen aika tarkka siitä, mitä kotiimme hankitaan ja harkitsen kauan ja hartaasti kaikkea pienimmistä kipoista lähtien. Ajan myötä kotonamme onkin yhä vähemmän, mutta sitäkin rakkaampia ja mieluisampia esineitä.
Ennen tuli niitä pikkuisia kippoja ostettua enemmän ”kun halvalla sai” -periaatteella. Minäkin olen tullut harkitsevammaksi ja hyvä niin, eihän en tavarat mahtuisi edes kaappiin muuten 😀
Minulla suurin tunneside on perittyihin tavaroihin. Niissä on sitä oman historian havinaa vielä enemmän kuin kirppislöydöissä. Muuten myös taide on minulle erittäin rakasta. Taulut ovat sisustuksessa aina piste i:n päälle ja tuovat sen oman fiiliksen. Ne ovat aina läsnä ja tuovat tunellmansa paikkojen ja sisustuksen muuttuessa.
Taide on kyllä minullekin tärkeää. Ja se tunne, kun saa lempitaulun uuden kodin seinälle: alkaa asunto tuntua kodilta 🙂
Kyllä tavaroistakin voi rakkaita tulla. Minullekin rakkaimpia taitavat olla ne, jotka olen saanut jonkinlaisena perintönä. Kun häämatkaltamme!! palattuamme saimme tietää kotimme olleen isossa vesivahingossa, kysyin kuitenkin ensimmäisenä, saatiinko valokuvat pelastettua? Seuraavaksi tuli mieleen piano…8)
Voi ei, miten kävi tavaroille vesivahingossa? Kyllä vanhat paperivalokuvat ovat niitä rakkaimpia <3
Kauniita kuvia! Ja toi soihtu on niin upea. Meidän uuteen olohuoneeseen näkisin tämän sopivan myös… 😉
Olen kanssasi täysin samaa mieltä, että kyllä tavaroistakin voi tulla rakkaita ja tärkeitä ja juurikin noista syistä joita luettelit.
Meidän kodissa rakkaita ja tärkeitä tavaroita on mieheni tekemät huonekalut, joita löytyy joka huoneesta vähintään yksi, lisäksi kaikki lahjaksi saadut huonekalut ja pientavarat ovat tärkeitä, koska niihin liittyy aina jokin muisto.
Sain mieheltäni 30-vuotis lahjaksi Hay Trayn ison pöydän viime vuonna ja nyt kun olohuoneemme on täysin suunniteltu uusiksi ja mielessä on myös uuden sohvapöydän hankinta, niin Haystä emme luovu juuri siitä syystä, että olen sen saanut lahjaksi mieheltäni. Jos päädymme uusiin sohvapöytiin, niin Hay siirtyy elokuvahuoneeseemme siinä tapauksessa.
Äitini kaikki käsityöt ovat myös rakkaita, aina villasukista tyttärelleni kutomiin neuletakkeihin ja ompelutöihin.
Heli
Uskon, että miehesi tekemillä huonekaluilla on ihan oma merkitys teidän perheessä <3 Ja eihän lahjatavaraa voi laittaa kiertoon, kun painavista syistä. Sellaista tuskin Tray-pöydän kohdalla voi edes koskaan tulla 🙂
Ihana ajatuksia herättävä postaus. Allekirjoitan myös tuon, että joillakin esineillä tai tavaroilla vaan on sitä tunnearvoa ja niihin voi liittyä muistoja, vaikka ulospäin voi joskus näyttää, että kaikki esineet on hankittu vain materialistisista pinnallisista syistä.
Kiitos H!
Heippa, mitä materiaalia tuo teidän lattia on? Muistatko tarkempaa sävykoodia? Kaunis sävy, meillä on lattiaremppa edessä ja mietin jos meille hankkisi tuollaista. 🙂
Moi! Lattia on laminaattia( Egger EM3243 White Wood K-Raudasta. Lankkukuosi. Erikoisleveä lauta, 326 mm. Just Clic -pontti, käyttöluokka 32, paksuus 8 mm. 2,53 m2/pkt). Piti ihan omasta blogista googettaa vastaus 😀
Olipas täällä ihana postaus <3
Kiitos Ruut <3
Ihana postaus. Minulla on kyllä monia rakkaita esineitä. Osa näistä on pitkäaikaisia haaveitani jotka olen saanut toteutettua. On myös lahjoja joilla on tunnearvoa ja on myös paljon itsetehtyä joista ei raaski luopua ja niiden takana on tarinaa. Tälläiset jutut tekee kodista kodin. Ja yhdyn H:n kommenttiin, että moni saattaa katsoa miten kaikki on ”tarkkaan harkittua ja mietittyä” mutta ulkopuoliset ei aina arvaakaan, kuinka niidenkin hankittujen esineiden takana on tarinaa ja tunnearvoa.
Niinpä! Ja tosiaan hankintahinta ei vielä kerro esineen tärkeydestä mitään <3
Minulle moni esine on omalla tavallaan tärkeä. Koska juuri mitään vanhaa emme omista vaan lähes kaikki huonekalut on ostettu muutaman vuoden sisällä, niin mitään kovin syvää tunnelatausta niihin ei liity. Tykkään tällä hetkellä enemmän kuin koskaan kotimme sisustuksesta ja esineistä ja mielestäni myös kokonaisuus on minulle ehkä niitä yksittäisiä tavaroita tärkeämpi. Kokonaisuus on silloin onnistunut kun sitä jaksaa ihastella päivästä toiseen.. Ymmärrän täysin heitä joille tietyt esineet ovat rakkaita! Meille vaan ei ole sellaisia vielä päässyt muodostumaan suht ”tuore” aviopari kun ollaan… 🙂
Meillä oli vähän sama tilanne tänne muutettaessa, kaikki oli niin uutta. Pikkuhiljaa on alkanut kerroksia ja tarinoita löytyä 🙂 Paras tilannehan tuo on, että koko kodin sisustus on rakas ja sitä jaksaa ihailla. Silloin on kotona hyvä olla!