Rakkauden ja hulluuden vuosi

by Kerttu

Näin vuoden lopulla sitä tulee tehtyä monenlaisia tilinpäätöksiä kuluneesta vuodesta. Katselen aikaa taaksepäin kiitollisena, mutta myös helpottuneena. Vaikka vuosi on ollut hyvin onnellinen, on se on ollut myös raskas. Rakkauden ja hulluuden vuosi, sanoisi joku, joka rakastaisi draamaa ja suuria sanoja. Rakkauden siksi, että olen saanut olla lähes koko vuoden hoitovapaalla ja hulluuden… no,  samasta syystä.

fullsizerender

Ei liene kovin trendikästä tai hyväksyttävääkään kertoa kaipaavansa omaa (työ)aikaa, mutta varsinkin alkuvuoden kuukausina oma tilani oli kutistunut minimiin. Kuukausi kuukaudelta tilanne on helpottunut. Käänteentekevänä hetkenä muistan erään alkukeväisen päivän, kun haravoin omalla pihalla ja poika leikki hiekkalaatikolla. Harava veti tasaisia vetojaan, poika lapioi hiekkaa ämpäriin. Otin askeleita, liikuin vähän kauemmaksi. Kuolleesta nurmikosta syntyi pieniä kasoja ja lapsi vain leikki tyytyväisenä. Tunsin kyyneleiden nousevan silmäkulmistani siitä ilosta, että sain liikkua ilman että kukaan roikkui minussa tai itki. Viime keväänä ulkoilimme paljon.

Olen vähän sitä sorttia, että vaikeuksista on kiva kertoa sitten, kun ne ovat selätetty. Eikä sitä aina tilanteen ollessa päällä osaa edes arvioida, onko kyseessä pieni vastatuuli vai suurempi aallokko. Onneksi näin.

Mutta rakkautta, sitä on ollut niin paljon. lloa, hymyä, naurua ja uuden oppimista – meillä kaikilla. Asiat, jotka ovat minulle värittäneet vuotta 2016 näkyvät vain häivähdyksinä vuoden tykätyimmissä Instagram-kuvissa. Kesää ja talvea, juhlaa ja arkea kuitenkin; näitä vastakohtia ja ennen kaikkea sitä arjen kauneutta, jota niin suuresti rakastan.

Suurien tunteiden vuosi olet ollut, arvoisa 2016. Ei huono, sanoisi Outisen Jorma. Täyttä elämää, kiteyttäisi sisustusbloggaaja.

Kollaasissa Instagram-tilini @modernistikodikas yhdeksän tykätyintä kuvaa tältä vuodelta. 

Saatat pitää myös

5 Kommentit

Katri/Tohkeissaan joulukuu 29, 2016 - 12:18 am

Olipa kauniisti kirjoitettu! Ja niin samastuttavasti.. Minusta tuntui ihan samalta kun olin hoitovapaalla.. En olisi jaksanut sitä kovin kauaa! Muistan kun joogassa itkin hiljaa sitä rauhaa ja omaa tilaa.. Ja sitten taas jaksoi hymyillä takiaisellekin! 🙂

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas joulukuu 29, 2016 - 4:03 pm

Kiitos Katri <3 Se tunne on sekoitus rakkautta, haikeutta, ikävää, onnea. Omaa aikaa on niin vaikeaa ottaa, kun toinen on niin pieni ja tarvitsee kaikessa äitiä. Mutta onneksi lapset kasvatat ja haasteet muuttuvat 😀 Nyt lähes kaksivuotiaan kanssa elämä on jo ihan erilaista, kun sen vuosikkaan kanssa.

Reply
Tiina joulukuu 29, 2016 - 2:03 pm

Ompa hyvin kirjoitettu ja pystyn hyvin samaistumaan tunteisiin. Minulla vain voi olla vielä ko haasteita edessäpäin, koska toinen lapsi syntymässä maaliskuussa ensi vuonna. Ensimmäinen lapseni on 2,5vuotias nyt ja kovin tarvitsee vielä äidin syliä. Mutta mukavaa vertaistukea tämä teksti minun oloihin, kiitos!

Reply
Kerttu / Modernisti Kodikas joulukuu 29, 2016 - 4:01 pm

Kiitos Tiina! Ja onnea odotukseen ja tulevaan elämänmuutokseen <3 Ihania, elämäntäyteisiä aikoja edessä! Pidä huoli omasta jaksamisesta ja nappaa välillä aikaa itsellesi, se kai on tärkein neuvoni <3

Reply
Anna joulukuu 29, 2016 - 9:26 pm

Pitäisi varmaankin olla Uotisen Jorma…

Reply

Jätä kommentti