Meidän koti näyttää siltä, kun joku olisi muuttamassa jonnekin. Eteisessä on pahvilaatikoita, olohuoneessa puoliksi koottu parvisänky ja vauvan huoneessa kymmenen purettua pahvilaatikkoa odottelemassa erästä stailausprojektia. Nurkassa seisoo pari rullaa tapettia ja kodinhoitohuoneessa odottaa purkillinen maalia. Sunnuntaisen katukirppiksen tavaroita on siellä täällä. Miehen isyysloma on päättynyt ja vauva ei yleensä nuku päivisin puolen tunnin pätkiä pidempään. Ja silti koko soppa vähän naurattaa.
Olen ollut aina vähän huono sietämään keskeneräisyyttä, enkä vieläkään voi loistaa taidoillani. Intoa monenlaisten projektien hoitoon olisi ja energiaakin, mutta ei yksinkertaisesti käsiä. Monesti perusasiat riittävät ja onneksi sitä voi tehdä suunnitteluportaan ajatteluhommia arjen askareiden välissä. Silti välillä tuntuu niin saamattomalta, kun joinakin päivinä suurimmat saavutukset ovat lämmin ruoka ja pyykinpesu. Tässä sitä on modernille naiselle opeteltavaa 😉 Mutta on kai se saavutus tavallaan sekin, että pelaa kaksi tuntia muumilautapeliä ja leikkii vauvan kanssa kukkuu-leikkiä harson kanssa. Kutittelee kainalosta ja kuuntelee, kuinka toinen kikattaa. Keittää ystävälle kahvit tai ajelee lasten kanssa sellaiseen kyläpaikkaan, jossa toinen tietää nämä kiireet jo puolesta lauseesta. Pikkuvauva on loistava opettaja sille, miten vain ollaan. Tai oikeastaan tämä vaatii tarkennuksen; miten ollaan aidosti läsnä!
Kun nämä varsinaiset projektit etenevät vähän hitaasti, niin otin uuden some-kanavan kokeiluun. Jo pari kuukautta sitten kirjauduin Snapchatiin ja nyt sain aikaiseksi aktivoitua siellä. Kurkkaa nimi modernistikodikas, siellä on jo pari noloa videota ja huomenna lupaan todistusaineistoa näistä hieman keskeneräisistä projekteistani 😀
Sanokaa nyt, että en ole ainoa, jolla on aina muutama projekti kesken? Rentoa iltaa ja viikonlopun alkua!
16 Kommentit
Enpö varmaan ole ikinä heittänyt kommenttia, mutta nyt on pakko! Kyllä keskeneräisyys näkyy täälläkin. Ja välillä sen sietäminen on vaikeaa vaikka kuinka sitä on yrittänyt opetella
No niinpä! Ja arvaa paljonko on stressannut että tämän postauksen kommentit ovat olleet viikon vastaamatta, pahoittelut!
Kuulostaa kyllä niin tutulta tämä kirjoituksesi ja samanlaista arkea meilläkin. Koko ajan olisi projekteja odottamassa ja uusia tulee lisää.. mutta kädet ei kyllä todellakaan ihmeisiin ehdi päivän aikana,kun kolme pientä lasta vie suurimman osan ajasta ja äidin huomiosta. Mutta asioilla on aina tapana järjestyä. 😉 Oikein mukavaa viikonloppua ja on aina ilo lukea postauksiasi, mielenkiintoisia aiheita ja ihastuttavia kuvia.
Kiitos Sanna ja pahoittelut hitaasta vastauksesta! Nyt vauva nukkuu taas yllättäen pidempiä unia, ihanaa! 🙂
Täällä sama ongelma; pää ei kestäis yhtään keskeneräisyyttä, mutta projektia on levällään koko ajan… Mulla on ollut kämppä kuin pommin jäliltä jo useamman kuukauden, piti aloittaa suursiivouksella mut lähti vähän käsistä ja nyt on menossa koko olkkarin sisustus uusiksi. Ilman keittiönpöytää ja tuoleja oon ollu huhtikuusta asti… Huoh…
Mahtavinta on tuo kierre, kun uudistat jonkun paikan, alkaa seuraava nurkka huutamaan raikastusta! Ja sitten sitä projektia taas riittääkin 😀
Sähän kirjoitat just kuin mun suusta 😀 Meilläkään ei päivisin nukuta puoltatuntia pidempään ja keskeneräisiä urakoita alkaa olemaan jo liiaksi asti 😀 Itselläkin on melkoista opettelemista kun enää ei tehdä juuri silloin kun itse haluaa vaan silloin kun poitsu antaa myöten 😀 IHanaa viikonloppua Kerttu 🙂
Tiedetään siis toistemme tunteet! Tsemppiä sinnekin Johanna!
Ei kait täällä muuta olekaan kuin keskeneräisiä projekteja. Huoli pois, kyllä ne joskus häviää (vaihtuu uusiin keskeneräisiin)
Näin se menee! Ja pitää joko opetella sietämään keskeneräisyyttä tai sitten olla aloittamatta uusia projekteja 😀
Kiva että otit tämän asian esille. Sama ongelma on täälläkin! 🙂 taaperon kanssa lattialla leikkien ja kyläillen päivät menee. Ja erityisesti pidän sanasta aidosti läsnä! Se, että jätät puhelimen ja koneet pöydälle ja keskityt lapseesi juuri siinä hetkessä 🙂
Se on juuri näin! Onneksi lapset osaavat vaatia tilansa ja huomionsa ja sen he myös ansaitsevat. Pikkuinen vauva kun rakastaa, että häntä katsotaan silmiin <3
Samaistun 😉
Mulla 2 kpl vauvoja 5kk jotka nukkuu pätkissä – alkuun n. 3kk paremmin ja sitten muuttui huonompaan..öisinkin vielä syödään, ja välillä muutenkin heräillään, ”tutittelua” lähinnä..Onko teillä muuttunut siis unet näin, vai? Miten poika nukkuu yöt?
Olisi niin ihana puuhastella esikoisenkin kanssa rauhassa ja tehdä kotityöt keskeytyksettä edes joskus 😉 Saatika omaa aikaa..
Heippa Tuija!
Onnea kaksosista, aina välillä mietin miten kaksosten vanhemmat selviävät. Mutta varmasti selviää, vaikka työtä on tuplaten. Onneksi on sitten vastapainoja iloa ja onneakin! Meillä poika onneksi nukkuu hyvin, joten en ole päivisin väsynyt. Hän herää 1-2 kertaa syömään, mutta jatkaa heti unia.
Oma aika, onko se jotain syötävää? 😀 Ei vaan, ehkä sitäkin alkaa pikkuhiljaa tulla, kun kiinteät ruuat alkavat maistua.
En ymmärrä lainkaan projektien kesken jättämistä.
Minä teen yhden kerralla kuntoon ja sitten vasta kohti seuraavaa.
Ai sorry, nyt ei olekaan 01.04. No, aprillia vaan etukäteen.
Josta tuli mieleen meidän huushollista puuttuu yhdet sisustustyynyt vieläkin…
Khöm.
Tultiin muutama tunti sitten autoreissulta. Eteinen täynnä nyssyköitä . Puolet sai purettua, puolia en. Kaikki vaatteet likaiset, löysin vasta vähän aikaa sitten bussilipun. Aamulla saa sitten juosta hakemaan aikaa, muutenkin kun aamuisin sitä aikaa on, ylimääräistäkin.
Lapsi tietenkin ylhäällä , klo 23 ja parin pv päästä alkaa eskari.
Vuosisadan mutsi suorastaan.
Onneksi meitä vuoden äitejä ja isiä on enemmäkin. Ehkä me ollaan täydellisiä juuri siksi, että osaamme olla epätäydellisiä <3