Kaupallinen yhteistyö: Attendo
– Onko minun äitini täällä?
Rouvan kysymys hätkähdyttää. Olemme jutelleet hyvän tovin keväästä ja muista kevyistä aiheista, sellaisista joista hetki sitten kohdanneet ihmiset keskustelevat. Hänen katseensa porautuu silmiini, kun en heti saa muodostettua vastausta. -Ei, sinun äitisi ei ole täällä. Tämän oven takana on hoivakodin johtajan huone, vastaan. Nainen katsoo minua ja toistaa sen, mitä juuri sanoin. -Niin tietenkin, hän tokaisee ja jatkaa matkaansa.
Kukaan meistä ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Se on yhtä aikaa vapauttavaa ja pelottavaa. Mielikuvissani olen virkeä mummo, joka vie lapsenlapsia teatteriin. Ehkä olen siihen mennessä löytänyt puutarhainnostuksen tai matkustan ihaniin kohteisiin, jossa ei palella varpaita. Naputtelen tätä yhä blogia hymynkare suupielessä, kukapa uskoisi että takana on jo vuosikymmenten taival. Katselen miestäni, joka harmaantuneenakin yhä jaksaa innostua SM-liigan finaaliotteluista.
On asioita, joiden en usko muuttuvan silloinkaan, kun askel jo hidastuu. Kodin merkitys ei vähene, vaikka ikää tulee lisää, eikä oma sisustusmaku tule radikaalisti muuttumaan.
Entäs jo kunto ei sallikaan omassa kodissa asumista? Entä jos muisti alkaa pätkimään? Muistan lapsuuteni vierailut isomummon luona vanhainkodissa, sillä nimellä sitä silloin kutsuttiin. Aikuisena seurasin mummoni muistin heikkenemistä ja sen seurauksena tullutta pakkosiirtoa pois omasta kodistaan. Hänen kuntonsa romahti vain muutama kuukausi muuton jälkeen. Muistot eivät tunnu hyviltä, vaikka tiedän, että kaikki tehtiin parhaalla mahdollisella tavalla niissä hetkissä. Kuinka tärkeää onkaan, että ihmisellä on oma paikka – koti, jossa saa elämää omannäköistä elämää – vaikka olosuhteet eivät enää soisikaan asumista itsenäisesti.
Sain kutsun tutustumaan Attendon hoivakotiin ja lähdin paikalle uteliain mielin. Luvattiin, että nämä talot eivät ole laitoksia, vaan koteja ja mummoloita. Halusin nähdä, millaista on elämä hoivakodissa ja ennen kaikkea miltä siellä näyttää.
Attendon tilat koostuvat asukkaiden omista huoneista tai huoneistosta sekä yhteisistä tiloista. Tiloissa on kaikin keinoin pyritty unohtamaan laitosmaisuus ja korostetaan viihtyvyyttä. Toki puhtaanapito, esteettömyys ja monet muut seikat luovat raameja tilankäytölle, mutta kodinomaisia valintoja vaalitaan aina kuin mahdollista.
Yksi konkreettinen esimerkki on se, että huonekalut eivät ole erityisiä vanhus- tai hoivakotikalusteita, vaan tavallisia laatuhuonekaluja, joissa on kiinnitetty huomiota esimerkiksi siihen, että tuolissa on helppoa istua ja nousta.
Jokainen saa sisustaa oman huoneistonsa juuri niin kuin haluaa. Kodin sisäänkäynnillä on taulu, jossa on asukkaan lyhyt esittely ja hänelle tärkeät asiat. Näin uusikin henkilökunnan jäsen saa heti vinkit siitä, millainen asukas huoneessa on.
Oli kiva käydä kylässä, kun asukas ylpeänä esitteli omaa kotiaan. On kirjahylly, jossa tärkeimmät teokset ja valokuvissa rakkaimpien kuvat, oma pieni keittiö ja nojatuoli, jossa saa kuunnella klassista musiikkia.
Yhteiset tilat ovat kuin isoja olohuoneita tai kotoisan hotellin loungeja. Siellä vietetään viriketuokioita ja kohdataan muita, silloin kun kaipaa seuraa. Tämä herra koirineen sulatti sydämeni, parhaat kaverit asuvat tietenkin yhdessä.
Palveluasumiseen liittyy varmasti iso nippu sellaisia koukeroita, joista en vielä tiedä mitään. Ajattelisin kuitenkin optimistisesti, että siirtyminen hoivakodin turvalliseen ympäristöön ja virikkeiden ääreen olisi hyvä tehdä ennen kuin tilanne on jo huono. Varmasti tämä on kustannuskysymys, mutta mikä voisi olla tärkeämpää kuin turvalliset senioripäivät?
Jos kunto sallii, voisi kävellä keskustaan kahville tai hurauttaa illalla konserttiin. Illan tullen tarkistetaan, että kaikki ovat palaneet kotiin ja aamulla nautitaan ravitseva aamiainen.
Mummola-konseptin hoivakodit sopivat kodiksi niin omatoimisille, kevyttä apua tarvitseville ikääntyneille kuin tehostettua, ympärivuorokautista hoivaa tarvitseville ikäihmisille. Paikkoja on ympäri Suomea ja kuulema myös sisustuskonseptia kehitetään koko ajan. Ei voi ajatella, että tietyn ikäisillä olisi kollektiivinen sisustusmaku, joten ympäristö pyritään luomaan aika neutraaliksi ja skandinaaviseksi. Kodinomaisuutta luodaan kalustuksen lisäksi esimerkiksi suurilla maisematauluilla, puuviiluseinillä tai tapeteilla.
Vierailu Attendon Mummolassa sai mietteliääksi. Vaikka omien vanhuuspäivien ajatteleminen ei ole ihan ajankohtainen asia, täytyy ajattelua pitää avoinna. Omat vanhemmat kun vanhenevat samaa tahtia kun itsekin. Kun se aika alkaa lähestyä, että täysin itsenäinen asuminen ei ole enää turvallista, on hyvä hahmottaa mitä vaihtoehtoja on.
En tiedä mikä voisi olla parempi vaihtoehto silloin, kun kodinomainen ja turvallinen paikka, jossa saa elää juuri itselleen sopivaa elämää. Harrastaa yhä itselle tärkeitä asioista ja tehdä ympäristöstään juuri niin mieleisen kun haluaa. Voisin kuvitella, että omat huonekalut ovat yksi elämänlaatua nostava tekijä. En minä ainakaan haluaisi asua maalaisromanttisessa ruusulinnassa vanhanakaan. Olisihan se mukavinta hörpätä aamukahvit siinä rakkaassa designnojatuolissa, joka on kulkenut mukana vuosikymmenet.
Attendo Mummoloiden elämää voi seurata Facebookissa ja lisätietoja hoivakodeista ja niiden palveluista löytyy osoitteesta attendo.fi. Viimeisten tätä kirjoitusta roskia silmissä, sillä kävin lukemassa Attendo Mummolan blogista kirjoituksen siitä, kuinka kohdata muistisairas.
”Kiireettömyys luo turvallisuuta. Läsnäololla on hyvin suuri merkitys.” Kohtaaminen käytävällä palaa mieleeni. Onneksi meillä oli aikaa jutella keväästä.
Kuvat ovat Attendo Mummoloista
Jyväskylästä, Mikkelistä ja Kouvolasta.
22 Kommentit
Moikka! Tuli vain olo että haluaisin tähän jotakin kommentoida. Tiedätkö oikeasti hoivakotien toisen puolen? Jatkuvan kiireen ja ylihintaiset asumiskustannukset? Hoidon laatu ei vastaa sitä määrää, mitä asiakas oikeasti todellisuudessa joutuu siellä asumisesta maksamaan. Varmasti on paikkoja joissa asiat ovat suhteellisen hyvin, mutta suurimmissa osissa valitettavasti on vakaviakin puutteita ja jatkuvaa työpulaa. Monilla ystävilläni on kokemusta hoivakodeista työntekijän osassa, ja ne kokemukset ovat useimmiten olleet kaikkea muuta kuin positiivisia. En halua tätä millään pahalla tai kohdistaa sinuun negatiivisesti mut tuli vaan tunne että haluaisin sinut saada ajattelemaan myös hoitotyön toistakin puolta, hyvään asumiseen ei riitä se että on esteettisesti kaunista tai että asiakkaat saavat tuoda hoitokotiin omia tavaroitaan kodinomaisuuden huomioon ottaen. Henkilöstö vaihtuu useimmiten tiuhaan tahtiin mikä on stressaava tekijä hoivakodeissa asuville asiakkaille. Toiminta ylipäätään on erittäin härskiä rahastamista, raha on se mikä ratkaisee, joka asian suhteen. On myös paljon ulkomaalaisia ihmisiä töissä, surkealla palkalla. Ylempiä tahoja pomot jne. ei oikeasti kiinnosta työntekijöiden hyvinvointi, kaikki vedetään niin tiukille kun vain on mahdollista. Jatkuva puutostila työntekijöiden kohdalla ja epäselvät asiat vaikuttavat valitettavasti myös potilasturvallisuuteen mikä on todella tärkeä asia hoitotyössä. Suosittelen sinullekin kerttu että otat selvää enemmän ennen kuin alat pohtimaan enempää kenenkään läheisesi kohdalla. Ei ole aina kaikki sitä miltä se näyttää tai on saatu näyttämään. Tässä vain pieni vähän sekavahko avautumiseni. Toivottavasti sait vähän kiinni mitä halusin sanoa. Kaikkea hyvää ja mukavaa kesänodotusta sinulle <3
Hei edla! Kiitos kommentistasi ja ajatuksistasi. En ole tämän alan asiantuntija, mutta arvostan todella korkealla vanhustyötä tekeviä ammattilaisia. Kirjoitukseni koski nimenomaan hoitolaitoksen kodinomaisuutta ja sen nykyaikaista sisustamista ja näissä voin täydestä sydämestäni sanoa, että tapahtunut huima edistys. Arkea en toki tunne, kuten tekstissä sanoinkin. Sain kiinni ajatuksestasi ja pikkuisen jouduin muokkaamaan kommenttiasi, mutta viesti tuli selkeästi perille. Kiitos siitä ja kaunista kesän odotusta sinnekin!
Ihana postaus! Lähellä sydäntäni 💚 olisi niin ihana jos tällaisia asumispalveluja olisi tuplasti enemmän, sillä kaikkialle on jono ja kotona asuu todella huonokuntoisia ikäihmisiä ja asumispalveluihin pitkät pitkät jonot. On tosi mielenkiintoista ajatella hoiva-alan laatua muutenkin vaikkapa 50 vuoden päästä. Varmasti löytyy monilta mummoilta ja papoilta läppärit ja ruokana maistuu läskisoosin sijaan vaikka kotipizza 😉 Tv kotihoitaja 😍
Kiitos, kiitos! Ja kotihoitajalle ison hatunnosto, teette superarvokasta työtä <3 Hoiva-ala muuttuu ja varmasti meidän sukupolvi on jo erilainen hoidettava kun edelliset.
Kiitoksia 💚
Jos haluaisin hoivakotin niin tuontyyppiseen ehdottomasti! Kiva postaus, joka poikkesi ns. normisisustuspostauksista – kiitos!
Kiitos Marita, ilo kuulla että tykkäsit postauksesta!
Kivalta näyttää asuminen noissa kuvissa. Eri asia on sitten kenellä on varaa muuttaa näihin yksityisiin palvelulaitoksiin. Siitä olen ihan samaa mieltä, että kaiken hintaisia vastaavia hoiva/palvelutaloja pitäisi saada lisää. En itse ainakaan haluaisi asua vanhana, paljon apua tarvitsevana kotona, jossa joku poikkeaa kymmeneksi minuutiksi jakamaan minulle lääkkeet ja lämmittämään ruuan ja lopun aikaa istun seiniä tuijottamassa yksinäni. Ainakin tällä järjellä ajattelen, että haluaisin asua paikassa jossa asuisi muita ikäisiäni ja joissa järjestettäisiin mielekästä toimintaa ajan kuluksi, mutta jossa voisi halutessaan olla omissa oloissaan omassa huoneessa.
Kiitos Kristiina! Kustannuspuoli on varmasti oma lukunsa, enkä osaa siihen ottaa kantaa. Palveluasumisessa minua viehättää oman rauhan sekä yhteisöllisyyden yhdistelmä, apu ja turva on lähellä.
Kustannuspuolesta sen verran. Kuntahan on velvollinen järjestämään palvelut ja näihin kuuluu asumisenpalvelut myös, eli oli se yksityinen tai kunnallinen, ei hinta ole asiakkaalle sen kalliimpi jos kunnan maksusitoumuksella sen saa tai palvelusetelillä vaikka. 🙂 mutta jos ”ominpäin” ennen aikojaan tällaisiin haluaa niin rahallahan sitä pääsee ja halpoja paikkoja eivät ole.
Kiitos kun valaisit tätä puolta! <3
Onpa viihtyisän ja kodikkaan näköinen paikka. Meille tulee syksyllä ajankohtaiseksi miettiä äidille paikkaa, on sairaus jo edennyt pitkälle ettei varmaan enää selviä yksin kun talvikin tulee tai sitten pitää lisätä kotihoitoapua. Kunnan palvelusetelit on iso apu eläkeläisille .Kummassakin on hyvät puolensa. Koti on aina koti, mutta näissä palvelutaloissa on aina vanhemmille seuraa ja enemmän virikkeitä. Tiedän, että syksy tulee olemaan meille lapsille raskas kun pitää jonkilainen ratkaisu tehdä. Kuitenkin sitä halua, että omat vanhemmat voisivat hyvin ja ei tarvitsisi olla koko ajan huolissaan, varsinkin kun matka on pitkä ja ei voi olla koko ajan läsnä. Saa nähdä mitä se on sitten kun me ollaan eläkkeellä?
Hei Päivi! Tuo on kyllä raskas päätös ja siinä joutuu punnitsemaan monta puolta. Ja tosiaan oman mummoni kokemuksella ajattelen, että mielummin muutto turvalliseen paikkaan pikkuisen liian aikaisin kun myöhään, sopeutuminen ei ole helppoa. Vaikka toki jokainen punnitsee valinnat omista lähtökohdistaan. Voimia päätöksen tekemiseen <3
Hei,
olisi kiva, jos ”jatkaisit” tätä teemaa tekemällä postauksen kolmen sukupolven talosta. Jotenkin toivoisin, että useammin miettisimme, kuinka voisimme auttaa ikääntyviä vanhempiamme niin, että he voisivat asua luonamme.
Kiitos ideasta Ulla! Ehdottomasti jos tilaisuus osuu kohdalle, tällainen näkökulma asumiseen kiinnostaa. Ja uskon, että tulevaisuus tuo myös lisää vaihtoehtoja tähän, voisi olla hyvin rivi- tai paritalotyylistä asumista, jossa mummo / pappa olisi naapurissa omillaan, mutta lähellä.
Me valitsimme äidillemme Holstinpuiston. Hän muutti tänään. ❤️ Kuvissa olikin jo tuttuja ihania mummoja.
Onnea äidillesi uuteen kotiin <3 Holstinpuisto vaikutti oikein viihtyisältä ja hoitajat mukavilta.
Attendon on monenlaisia houtokoteja. On kodinomaisia, jouss henkilökunta on läsnä yhteisissä tiloissa ja osallistuu elämään, hoitaen pyykit ja keittiön kahvit jne.
Sellainen on Hyvinkäällä, Hämeenkadulla.
Toisenlainen, laitosmainen eikä mitenkään kodinomainen on samassa kaupungissa, uudella asuntoalueella. Sama firma, aivan erilainen konsepti!
Hei! En tosiaan kaikkia taloja tunne, mutta sen kuulin, että uudistukset ovat osittain kesken. Toivottavasti asukkaat / omaiset pääsevät valitsemaan itselleen sopivimman paikan.
Äitini on asunut Holstissa 1.6.18 jo kaksi vuotta. Aikoinaan tutustumiskäynnillä olin huuli pyöreänä, mihin luksushotellin olin tullut. Olen huojentunut ja kiitollinen, että äitini saa asua Holstissa. Säännöllinen hyvä ruoka, turvallisuus, lääkitys, puhtaus, mahdollisuus omaan rauhaan tai seuraan, ulkoileminen, vieraat jne. Äitini voi paremmin, on levollisempi ja vähemmän ahdistunut, jopa pissatulehdukset helpottaneet. Toki hoivakodin arjessa on haasteita. Kuitenkin jos hoitajat ja henkilökunta muistavat, että he ovat vanhusten KOTONA töissä, eikä niin, että vanhukset asuvat heidän työpaikallaan. Siinä on vissi ero. Hoivakoti on todellakin vanhuksen KOTI. Kiitokset henkilökunnalle hyvästä hoidosta!
Kiitos Arja ajatuksistasi! Ihana kuulla, että äitisi voi hyvin Holstissa. Se, että tietää rakkaan olevan hyvässä hoidossa ja turvallisissa käsissä, on kaikkein tärkeintä. Hyvin kiteytit tuon koti-näkökulman, näin se juuri on. Ja jokainen tietää, miten ainutkaatuinen ja pyhä paikka se oma koti on, iästä huolimatta.
Kiitos Arja ajatuksistasi! Ihana kuulla, että äitisi voi hyvin Holstissa. Se, että tietää rakkaan olevan hyvässä hoidossa ja turvallisissa käsissä, on kaikkein tärkeintä. Hyvin kiteytit tuon koti-näkökulman, näin se juuri on. Ja jokainen tietää, miten ainutkaatuinen ja pyhä paikka se oma koti on, iästä huolimatta.