Muistattekos, kun kerroin uudesta sisustuspäälliköstämme? Vaikka monesti vanhemmat huokailevat ”voi ei, lapset kasvavat niin nopeasti”, niin joissakin tilanteissa se on vain etu. Maaliskuussa vuoden täyttänyt poikamme veti alas kaiken minkä käsiinsä sai ja siirsi huonekalut, jotka hänen voimillaan liikkuivat. Minimalistista sisustusvaihettamme kevättalvelta voi muistella mm. Helpotusta pionikaipuuseen-postauksesta.
**
*
Mutta nyt, tadaa! Sisustuspäällikön titteli on vaihtunut pojalta äidille, sillä kypsässä vuoden ja neljän kuukauden iässä pikkumiehen kiinnostuksen kohteet ovat ilahduttavasti muuttuneet. Kukat, kynttilät, viherkasvit ja huonekalut saavat pääasiassa olla paikoillaan, kun lapsi viipottaa pallojen, autojen ja… äidin perässä. Joku asia ei sentään muutu 😉
*
*
Näin kesällä sisustusasiat ovat olleet vähän tauolla, mutta välillä on mukava touhuilla sisälläkin. Pidän tällä hetkellä erityisesti vihreän ja sinisen eri sävyistä mustan, valkoisen ja harmaan parina. Yksityiskohdista löytyy sekä pehmeää puuta että kovaa betonia. Iittalan blogiyhteistyöstä saatu pieni Leimu-valaisin on yleensä turvassa takan päällä (onneksi sinnekin tuli asennettua pistorasia). Lasikupu on niin herkkä, että se ei tarvitse kovinkaan isoa pukkausta hajotakseen.
*
*
Kuten kuvassa näkyy, mielenkiinnon kohteet ovat vaihtuneet mm. kiipeilyyn ja kyllä, Nikarin December Xl-tuoli on jonkun mielestä varsin toimiva kiipeilyteline. Taapero arvostaa myös Eamesin RAR-keinutuolia, sieltä kuuluu ”kii-kaa”, kun pieni poika kokeilee, kuinka kovat vauhdit uskaltaa ottaa.
*
*
Rehellisesti ja käsi sydämellä; koti on tehty elämistä varten. Tulisi hulluksi, jos yrittäisi varjella jokaista huonekalua tahriintumasta, kolhiintumasta tai rikkoitumasta. Kieltämättä otti päähän, kun hampaita tehdessään poika tiputteli upouudelle nahkatuolille kuolatippoja, jotka tulevat jäämään siihen ikuisesti. Toisaalta, voinhan kertoa sitten sille päätä pidemmälle murrosikäiselle kollille aikanaan, kuka senkin tuolin on sotkenut ja miten 😀 Pääasia on, että koti on turvallinen paikka kaikille (ja myös äidin rakkaimmille designaarteille, jotka saavat kiivetä ylähyllyille tai odotella seesteisempiä aikoja).
*
*
Tahroihin on kai suhtauduttava osana tarinaa. Ei tämä elämä muutenkaan ole erityisen sliipattua, miksi kodinkaan pitäisi olla? Säröt ja rosot tekevät sekä ihmisestä että tilasta kiinnostavamman ja usein käy niin, että niitä tulee vain ja ainoastaan kun elää. Olisi oikeasti rankkaa olla perfektionisti, tällainen rentoreinikainen asenne sopii minun luonteelleni paremmin. Jos et voi vaikuttaa johonkin, sopeudu.
*
*
Kuvat otettiin eilen jo ilta-auringon aikaan. Miten ihanaa onkaan, kun valoa riittää! Tänä kesänä olen elänyt, hengittänyt ja nauttinut täysillä. Kiitollisena, toiveikkaana, onnellisena ja uteliaana elänyt hetkessä ja saanut muutaman roson (terkut personal trainerille, luultavasti kilonkin). Elokuu ja arki ovat nurkalla, mutta eivät vielä täällä. Lämpömittarin mukaan kesä vasta kunnolla alkoi, joten aion elää sen fiiliksen mukaan. Tämänkin postauksen piti kertoa kesäsisustuksesta, mutta carpe diem vain sullekin, sillä tällainen tästä kuitenkin tuli.
6 Kommentit
Oh miten kaunista ja miten herttainen onkaan oma sisustuspäällikkönne <3
Tuo Iittalan valaisin on itseasiassa omalla ostoslistalla siihen seuraavaan kotiin. Tykkään siitä ihan valtavasti.
Miellä on itseasiassa keittiöremppa täällä kotona meneillään ja tällä viikolla pitäisi valita keittiön taso. Onko sinulla supersisustajalla mitään vinkkiä? Marmoria en taida uskaltaa ostaa, mutta en osaa päättää…
Suurkiitos Sofié! En tiedä tuosta huippusisustajasta, mutta kiitän kauniista sanoistasi <3 Minun valintani keittiöntasoksi olisi luultavasti komposiitti, käypä kurkkaamassa vaikka tämä Jutan postaus aiheesta: http://www.oblik.fi/2016/03/komposiittitasot-keittiossa.html
Tsemppiä remonttiin, lopputulos on varmasti upea!
Tämä iski nyt täysillä pienen poikavauvan äitiin, joka kauhulla odottaa tulevaa. Saisiko tämän postauksen kehyksiin tulevia aikoja varten? ? Sillä asiat ovat juuri noin ja toivon, etten sitä unohda.
Voi kuule Vilja, tervetuloa vaan meidän äitien joukkoon, jotka päivittelevät ajan kulua ja lasten kasvua. Niin hyvässä kuin pahassakin 😀 <3
Oi tää postaus tuli niin kohdalle. Meillä on just 9kk täyttänyt ryömijä ja tässä painiskelen näiden asioiden kanssa. Lähipäivinä on pakko alkaa tekemään muutoksia sisustuksessa lapsiturvallisemmaksi ja se riipii nyt sydäntä. Mutta ei auta kun on lapsen turvallisuudesta kyse, Huonekalujen paikat menee nyt vähän uusiksi sitten vuodeksi pariksi. Ja mielenkiinnolla odotan miten me muuten pärjätään meidän ei-niin lapsiystävällisen sisustuksen kanssa kun on paljon valkoista ja lasia. Hienoa, että teillä se alkaa olla jo takanapäin 🙂 Lyhyt aikahan se loppujen lopuksi on.
Moikka Sanna! Onneksi se on oikeasti tosi lyhyt aika, enkä meinannut edes tajuta että pahin on jo ohi. Uskon, että iso juttu on siinä, että lapsi alkaa jo tajuta leikkimisestä 🙂 Nyt vaan koti turvalliseksi, niin ei tarvitse stressata siellä oloa. Itse ajattelin, että paljon vaikeampaa olisi kieltää koko ajan, mielummin vaan tekee väliaikaisia uudelleenjärjestelyitä. Ja meillä tosiaan selvittiin sellaisella puolen vuoden mittaisella rupeamalla, jospa teilläkin! 🙂