Mikä sisustusidea/ huonekalu / esine sinun menneisyydessäsi on niin karsea, että valinta on tehty vähintäänkin mielenhäiriössä?
Facebookin sisustusryhmässä heitetty kysymys poiki mielenkiintoisen keskustelun. Oli hilpeää muistella ensimmäisiä koteja ja niiden sisustuksia, olihan siellä jos jonkinlaista tyylimokaa näin 2018-silmälasinen takaa katsottuna.
Meillä oli 2000-luvun alussa pyökinvärinen monitoimihuonekalu, jossa yhdistyi niin kirjahylly, lasivitriini ja tv-taso. Hyllyssä oli koriste-esineitä, ehkäpä joku muistaa siniset kissaviinipullot, sen ajan sisustushitit. Koska asuimme kaksiossa, olohuoneen nurkassa oli kulmamallinen työpöytä, johon mahtui tietokoneen valtava keskusyksikkö sekä näyttö. Sininen Askon sohva, sininen puuvillamatto ja siniset buklee-verhot kruunasivat kokonaisuuden. Nurkassa oli cd-torni-valaisin.
Nyt vähän naurattaa – ihan – kauhea – sisustus! Miten olenkin voinut olla niin tyylitön.
Keskustelu jatkuu ryhmässä:
– Meilläkin oli tuo sama kirjahylly!
– Kyllä, meillä oli samat kalusteet, en kestä
– Kissapullot, nevöforget
– Meillä kanssa, ihan hirveää!
Viestien vaihto käytiin hyvässä hengessä, pilke silmäkulmassa ja ilolla muistellen. Meistä jokainen tiesi, että koti oli silloinkin sisustettu rakkaudella ja hartaudella, vaikka aika olikin hyvin erilainen ilman somea ja blogeja. Siinä huolimatta me sisustajat olimme löytäneet samanlaisia sisustushittejä koteihimme, niitä joille nyt lempeästi naureskelemme.
Luulen, että jokainen vuosikymmen jättää historiaan omat trendinsä, joille saadaan sitten jälkeenpäin nauraa. 80-luvulla muhkeat verhokapat, kaarioviaukot ja psyysimatot ja 90-luvulla pehmeät nahkasohvat, valtavan kokoiset tv-tasot, säkkituolit ja cd-tornit. 2000-luvun helmiä jo äskeisessä kuvauksessa esittelinkin. Miksi 2010-luku olisi jotenkin poikkeus saagassa?
Ajattomuus on vaikea laji, jos ei satu olemaan vaikkapa Alvar tai Aino Aalto, joiden suunnittelema Villa Mairea on näyttänyt 1950-luvulta tähän päivään yhtä upealta. Klassikot pitävät pintansa vuosikymmenestä toiseen ja ilolla seuraan sisustusgenreä, jossa yhä enemmän pyritään löytämään pitkäaikaisia ratkaisuja omaan kotiin.
En silti laittaisi päätä pantiksi sen eteen, että vuosikymmenen tai kahden päästä emme olisi porukalla naureskelemassa marmoripöydille. Mistäs sitä tietää, mitkä nyt niin upeilta ja klassisiltakin tuntuvista asioista vie meidät aikamatkalle 2010-luvulle?
Hei, nyt on sinun vuorosi kertoa kommenttiboksissa:
Mikä sisustusidea / huonekalu/ esine sinun menneisyydessäsi on niin karsea, että valinta on tehty vähintäänkin mielenhäiriössä?
Ja mikä on se 2010-luvun sisustuksen juttu, jolle tulevaisuudessa nauretaan?
17 Kommentit
Olen erittäin kiitollinen, että saimme sisustaa kotimme opiskeluaikaan appivanhempieni vanhoilla huonekaluilla. Vaikkei kalusteet olleet ihan sitä päivää niin mielestäni saimme aikaiseksi ihan kivan sisutuksen. Pikkuhiljaa aloimme vaihtamaan kalusteita omannäköisiksemme ja hempeä kukkakuvioinen kulmasohva sai väistyä punaisen kolmenistuttavan sohvan tieltä ja kasarihylly vaihtui Lundiaan. Punainen sohva palveli meitä yli kymmenen vuotta. En kadu sen ostoa mutta väri olisi voinut olla joku vähemmän hallitseva. Lundian hyllykin sellaisenaan, mitä se meillä pitkään oli ei enää nykyiseen kotiin muuttaessa miellyttänyt. Laitoin maalia pintaan ja jaettiin iso hylly pienemmäksi niin nyt se palvelee taas usemman vuoden ja uuden hyllyn ostolta vältyttiin. Meillä on muutama itseni valmistama huonekalu, jotka eivät sovi tämän hetkiseen sisustukseen mutta ne ovat rakkaita enkä halua niistä luopua. Ehkä juuri ne tuovat sitä kerroksellisuutta kotiimme. On meillä ollut Ikeasta ostetut Lack- pöydät ja -hyllyt ja halpisvalaisimia, joita en enää kotiini huolisi. Karmeita kalusteita!
No löytyyhän niitä huteja aika montakin, mutta en kyllä muista mitään ihan kauheata 😀 yksi asia minkä koen jo hieman sellaiseksi mille ”ilkutaan” ovat sisustustekstit joka paikassa, mikä vielä muutama vuosi sitten hyvinkin trendikästä! 😀
Hauskaa todeta, että sisustustyylit niinkuin muotikin, kiertää kehää. Aina palataan takaisin johonkin vanhaan, no, tietysti jotta saadaan myytyä uusia tuotteita. Omalla kohdallani on montakin juttua, jotka ovat jo uudestaan tulleet sisustuksessa muotiin. Tummat ikkunanpuitteet , tummat keittiökalusteet, tummat ovet,värikkyys tekstiileissä ja kalusteissa, vanhahtavat valaisimet, oranssi/ruosteenruskea/puunväri, pulpettikatto, vakosametti/sametti ym.ym.
Ihana postaus! 😀 En itse asiassa tiennyt, että kissapullot olivat trendi! Ihan kamalat.
Veikkaan että tulevaisuudessa kauhistellaan juurikin marmoripöytiä, sekä samettisia sohvia ja tyynyjä, boheemeja bali-henkisiä esineitä kuten makramee-seinäkoristeita, messinkisiä hanoja, ja tumman sinisiä ja vihreitä keittiön kaappeja. Mutta sitten muutaman vuosikymmenen jälkeen nämäkin varmasti tulevat uudestaan muotiin. Trendit <3
Vanhemmillani on 90-luvun alussa hankittu pyöreä marmoripöytä olohuoneessa. Olen ihastellut sitä kaikki nämä vuodet ja nyt ostin myös itselleni marmoripöydän mutta se on tänä päivänä niin monessa kodissa nähty suorakaide. Toivon omalle marmoripöydälleni yhtä pitkää ikää.
Muistan kyllä niin olleeni trendin aallonharjalla pyökinvärisen hyllystön kanssa.
Meiltä löytyy edelleen tämä monitoimihuonekalu. Haaveissa tosin siintää vähän toisenlainen systeemi.
Kyllä se kamalin kaluste oli varmaan se vuodesohva, jonka sai yhdellä klikkauksella sängyksi. Muistan, että sen kangaskin oli ihan hirveä; olisiko ollut jotain neonvärejä tummalla pohjalla. Mutta sellainen oli saatava teininä omaan huoneeseen. Sen jälkeen oli tosiaan se kamala pyökkinen kirjahylly ja siniset verhot & taulut. Myös Kreikasta raahatut likööripullot koristivat isoa kirjahyllyä. Pisang Ambon, Passoa ja mikä se sininen olikaan? Voi luoja 🙂
Tulevaisuudessa varmaan nauramme ainakin meidän mustalle keittiölle.
Onhan näitä, just vanhoja kuvia katsellessa nauroin omille valinnoille. Ensin oli kaikki pyökkiä, seuraavassa kodissa taas pähkinää (siis lattiat ja kalusteet, koko setti) ja sitten musta-valkoista. Sohvakin iloisesti ensin punainen, sitten beige ja nyt harmaa ?
Älä huoli, CD-tornivalaisin on yhä tallella lapsuuskotisi ullakolla. Ehkä se tulee vielä muotiin ?? t. äiti
Tuohon aikaan sisustus ei vielä ollut niin kova juttu. Muistan kun juuri 90-luvun lopulla muutin omaan kotiin ja kaikki piti olla vihreää. Sellaista hmmm…vaalean sammaleen väristä. Kukkasohva ja lasipulloja (ei kissoja, koska koiraihminen :-)). Kamalaahan se nyt on kun ajattelee, mutta silloin se vaan piti olla niin. Kaikilla oli. Sama kun nyt kaikilla on vaan valkoista, ja maanläheisiä värejä.
Oli muuten 80-90 luvun vaihteessa marmorikin muotia. Välillähän se oli aivan kamalaa ja pannassa, kunnes on taas tullut takaisin. Siltä ajalta oli jäänyt olemaana marmorikaulin, jota parikymppinen kummityttöni nyt ihaili 😀 Itse vierastan marmoria juuri tuon takia, että oli silloin muotia.
Kyllähän nytkin alkaa jo muuttua. Ei enää ole kirkkaan valkoisia keittiöitä messuilla. Itse asun ulkomailla, jossa ihmetellään, miksi pitää olla niin valkoista, näyttää keskeneräiseltä. Tosin muutama on innnostunut valkoisista seinistä, kun tuo enemmän valoa. Moni ei kuitenkaan, pitävät tosi rumana.
Ja kyllähän se niin on, että moni sisustusblogi on jäänyt jo lukematta saman toiston vuoksi. Kun haluaa monipuolisuutta, pitää lukea mieluummin monenmaalaisia blogeja niin saa enemmän irti. Suomalaisista varsinaisista sisustusblogeista seuraan enää sinun, koska teet muissa medioissa kiinnostavampaa sisältöä 🙂 Poikkesin aiheesta, mutta sormet vaan kirjoittivat 😀
Ihana tuo äidin kommentti! Juu torneja oli ja pyökkiä paljon ja Lundiaa tai vastaavaa. Marmorista sen verran, että te, joille se nyt on uutta, ette hoksaa, että meille, jotka marmorikauden kasarilla olemme jo kerran nähneet, se on jo nyt lääst siisön ja naurun aihe. Sen nousu sisustukseen oli tosi huvittavaa ja käsittämätöntä. Mutta kaikkihan kiertää sykleissä.
Mille nauramme tulevaisuudessa? Varmaan kiiltovalkoisille keittiöille ainakin. Koskahan 80-luvun möhkölasimaljakot tulisivat uudelleen muotiin. Sitä odotellessa, lapsuuden kodista kasarilasia löytyy enemmän kuin tarpeeksi ja kohta pitäisi sitä alkaa tyhjentää. Ei taida ehtiä trendiksi.
Pakko sanoa, että Villa Mairean sisustus ei aina ole näyttänyt klassikolta. Esim. 70-80 luvulla siellä on varmasti ollut jonkun mielestä vanhanaikaista ja tunkkaista.. Omassa sisustuksessa värit ovat muuttuneet eniten. -97 ensimmäisen kodin keittiö sisälsi itse siniharmaaksi maalatut kaapinovet, kirsikkalaminaatin ja vaaleankeltaiset seinät XD
Se oli kruunattu tummalla puutasolla. Oli hieno ja opiskelukaverit ihastelivat. Hassulta se nyt tuntuu.. Tosin, nyt taas sama väriyhdistelmä siniharmaa ja pähkinä, ovat kovaa kyytiä tulossa takaisin!
Kati
Nyt taaksepäin katsottuna ehdottomasti vähiten kaipaan musta/kromi-väristä propellituuletin-valoa, joka pyöri katossa näyttävästi ja valaisi terävillä spoteillaan kämpän stadionkuntoon 😀 En tosin ajattele ollenkaan niin, että se olisi mitenkään tyylitöntä, sillä se oli erittäin tyylikäs ja todella trendikäs siihen muinaiseen aikaan. Tyylien muuttumisesta huomaa hauskasti ajan kulumisen. Muutos on useimmiten hyvää 🙂
Ai että, niin muistan miten upealta se propelli-valo näytti ystäväni lapsuudenkodin olohuoneessa. Meidän äiti osti pienestä budjetistaan jotain Artekia, joka tuntui silloin ihan käsittämättömältä! 😀
Hei, tämä kommentti on kyllä ohi aiheen, mutta mistä on nuo ihanan sävyiset koristetyynyt sohvalla?
Moikka! Muut oovat H&M Homesta, paitsi harmaat Balmuirilta.
Hei! Mulla oli taas 80-luvulla moderni sisustus. Interfacen pehmeän nahkainen siniharmaa sohva, puinen matala pitkä valk.taso, rottinkiset venetsiatuolit puukannellisella pöydällä, valaisimet ja koko talon sävy vaalea. Pidettiin niin kauan kuin kestivät, sen jälkeen tuli värillisempi kausi, joka näin jälkeenpäin ei enää niin miellyttäisi. Pienemmissä asunnoissa on sitten kuljetettu mukana osaa edellisistä kalusteista ja yhdistetty niihin mitä on ollut mahdollista. Tällähetkellä asunnon sävy harmaan vaalea, tummilla kalusteilla. Kiva postaus ?