Yksi hienommista oivalluksista sisustuksessa on ollut se, että monenlaisia tyylejä voi rakastaa. Vaikka kotimme on moderni, sydämeni sykki vimmatusti myös tälle lähes satavuotiaalle puutalolle, jossa saimme viettää tällä viikolla muutaman päivän. Villasukan alla narahtevat lautalattiat, suureen talviunta nukkuvaan puutarhaan avautuvat ristikko-ikkunat, pönttöuunin lempeä lämpö ja lasten kymmenet mielikuvitusta rikastavat leikkipaikat ilahduttivat ja sykähdyttivät. Vanhoilla taloilla on salaisuuksia, joita ei kaikille kerrota.
Kummitytön perhe muutti tähän taloon vasta loppusyksyllä ja pääsimme nyt vierailulle ensimmäisen kerran. Vierailumme aikana paukkupakkanen vain kiristyi ja vanha talo sai näyttää toimivuutensa ääriolosuhteissa. Lattialämmityksen ansioista olosuhteet pysyivät mukavina ja kun vettä muisti juoksuttaa säännöllisesti, eivät putketkaan ottaneet pakkasesta nokkiinsa. Tässä talossa nukuimme koko perhe loistavasti. Jopa vauva, joka on kotona kiipeilyvaiheen alettua alkanut heräilemään enemmän. Uskon siihen, että yksi syy oli talon hyvä henki: luonnonmukaiset hengittävät rakennusmateriaalit, rauhallinen sijainti sekä tunnelma kokonaisuudessaan.
Kyllä sisustaja toisen tuntee. Vaikka suuren kaksikerroksisen talon laittaminen on varmasti ikuisuusprojekti, ihailin taidokasta ja ilmavaa sisustusta. Perhe teetti muuttaessaan pientä pintaremonttia, mutta esimerkiksi lasten leikkihuoneeseen ja kirjastoon jätettiin seinille lämpimän keltainen värisävy. Sisustuksessa on paljon pieniä hauskoja yksityiskohtia ja sellaista twistiä, jonka luomiseen tarvitaan vankkaa esteettistä silmää.
Uteliaana odotan, kuinka talo ja piha heräävät kevääseen ja kesään. Ehkäpä seuraavalla vierailulla juomme kahvit tuossa terassilla ja katselemme pihassa juoksevia lapsia. Tai siis luultavasti minä vahdin holtitonta yksivuotiastamme, mutta pidetään nyt kuitenkin kiinni tuosta leppoisasta mielikuvastani 🙂
Kiitokset perheelle, että saimme vierailla heidän kauniissa kodissaan ja luvasta jakaa nämä tunnelmakuvat blogissani. Reissun jälkeen oli taas kiva palata kotiin, laittaa takkaan tulet ja pyykkikone pyörimään. Meillä pakkasmittari näytti aamulla -28 C. Suomen talvi, olet kyllä huumorintajuinen veikko 😀
Leppoisaa viikonlopun alkua!
26 Kommentit
Miten ihanan hurmaava. lämmin ja luonteikas koti! Näitä kuvia katsellessa syntyi jostain kumman syystä tunne, kuin talo olisi jollain tavalla tuttu. Ehkä siinä on samaa henkeä kuin kotikaupunkini vanhoissa puutaloissa.
Minulla myös on montakin sisustusmakua ja ihailen hyvin eri tyylisiä koteja. Kotona sisustan valkoisella, harmaalla ja mustalla ja melko modernisti, kun taas työverstaalla on puutalon tunnelmaa, värejä ja vanhoja huonekaluja. Toisaalta olen onnekaskin kun saan toteuttaa näin erilaisia tyylejä.
Löysit juuri oikeat sanat, Kaisa! Ihana juttu, että sinulla on mahdollisuus toteuttaa erilaisia tyylejä, se on ehdottomasti rikkaus.
Ristikkoikkunat ja vanhat puuovet on hurjan kauniit.
Niin ovat!
Omassa kodissa suosin mieluummin modernimpaa otetta, mutta pakko myöntää, että vanhoissa taloissa on oma viehätyksensä, ja välillä sitä leikittelee ajatuksella, että itsekin asuisi sellaisessa. Mieheni lapsuudenkoti (anoppi ja appiukko siellä edelleen asustavat) on juurikin tuollainen satavuotias talo, ja on se kyllä vaan fiilikseltään tosi ihana – etenkin kun sisustus on loppuun asti hiottu, ja talon ikään ja tyyliin taidokkaasti sovitettu :).
Juuri näin! Ja vanhassa talossa on kaunista, kun sisustus mukailee talon henkeä 🙂
Moikka Kerttu! Aika harvoin jään kommentoimaan tänne blogiisi, vaikka lueskelen tekstejäsi usein. Ensteks, sulla on ihan todella taidokas ja mukaansatempaava kirjoitustyyli – tykkään! Allekirjoitan myös täysin sen, että vaikka oma koti onkin omanlaisensa, se ei silti poista sitä seikkaa, että tykkäisiä monista tyyleistä sisustaa. Runsasta mummolamaisuutta, modernia ja kliinistä sekä oih, näitä vanhoja taloja. Näissä on sitä jotain!
Mukavaa ja inspiroivaa vuotta 2016!
Kiva kun jätit käynnistäsi tällä kertaa merkin, Maru! Ja kiitos kauniista sanoistasi 🙂 Vanhoissa taloissa on luonnetta erilailla kuin uusissa. Uskon kyllä, että sata vuotiaan talon asukkaan pitää olla vähän innostunut remppahommista, niitä kun varmasti riittää erilailla kun uudessa kodissa 🙂
Hei!
Kiva, että pääsimme mukanasi vierailulle ihastuttavaan taloon! Onko mitään tietoa, mistä ensimmäisen kuvan ovansuussa roikkuva (lumihiutale?)viiri on? Voisitko kysäistä ystävältäsi, ellei hän satu tätä kommenttia lukemaan?
Täällä Saksassa narsissien varret puskevat jo mullasta, joten lunta täytyy tuoda muutoin tähän talveen (tai ehkä ensi talveen – nyt voi jo lähes alkaa kevättä fiilistellä, kun joulu meni)…
Terveisiä entiseen opiskelukaupunkiin!
Hanna M
Hei Hanna, ostin tuon viirikoristeen Indiskasta joulun alla ?.
Kiitos terveisistä Hanna! Ja Anna kerkesikin vastata kysymykseesi 🙂
Aivan ihana koti! Niin kodikas ja tunnelmallinen. Oli oikein ääneen pakko todeta miehellenkin kuinka ollaan tehty virhe ostaessamme tällaisen 90-luvulla rakennetun (hirsi)talon – tämä kun ei ole moderni eikä vanha, eikä tästä saa kumpaakaan. Tässä on hieman vanhan talon henkeä mutta ei tarpeeksi. Puuttuu nuo ihanat narisevat lautalattiat yms…
Ja takaisin etuoveen suuntaa hän… 🙂 Aurinkoista viikonloppua sinne suunnalle, täällä nyt vain -20… Mä niin rakastan näitä pakkasia ja sinistä taivasta! Ei siis haittaa kelit yhtään! Paitsi toki lasten olisi kivempi luistella yms. jos olisi vähän vähemmän pakkasta.
Olen niin iloinen, kun niin moni modernin sisustusblogini lukijoista jakaa saman sydämen väpätyksen tätä vanhaa taloa kohtaan! Etuovi on muuten koukuttava ”harrastus” 😀
Huomiseksi on luvattu vähemmän pakkasta, mutta arvaapa minne menen? Ulkoilun sijasta combatiin! 🙂
Ihana talo ja tunnelma!
Olen niin samaa mieltä että vaikka itsellä on tietty sisustustyyli voi silti pitää toisistakin tyyleistä.
Tuo sohva joka kuvissa vilahtaa on juuri sellainen joka meillä etsinnässä. Mistä mahtaa olla hankittu?
Nyt en enää muista ostopaikkaa, mutta tämä taisi olla mallikappale! Ettei vaan poistuisi mallistosta? Mukava sohva oli istua joka tapauksessa! 🙂
Hei Nippe, vastasin tuonne alemmas Ninalle sohva-kysymykseen 🙂 t.Sohvan omistaja
Hei,
kiitos sinulle postauksesta, jonka sisältö oli minulle hyvin lähellä sydäntä. Jossain vaiheessa on ajatuksissa muuttaa lapsuudenkotiini, kun vanhempani ilmoittavat haluavansa pienempään taloon. Lapsuudenkotini on juurikin 1800-luvun lopulta ja ajatuksissani olen pohtinut erilaisia vaihtoehtoja sisustukseen, jotta kodista tulisi meidän näköinen. Ystävälläsi on kaunis sisustus ja hyvinkin meidän näköisemme, tästä tuli paljon uusia ajatuksia. Kiitos!
Kiva kuulla, että kuvat inspiroivat! Tässä kodissa oli kauniisti yhdistelty uutta ja vanhaa ja koko sisustus kunnioittaa talon henkeä.
Tsemppiä ja intoa vaativaan, mutta ihanaan kotiprojektiinne!
Upea karhutaulu tuolla olohuoneen seinällä. Osaisitko kertoa, mistä tuo on ostettu.
Sari N.
Eikös olekin mainio otso!
Kyseessä on graafikko Erik Bruunin juliste. Nettikaupasta saa tilata: http://www.bruundesign.com/tuotteet.html?id=2/7
Kehykset on laitatettu kehysliikkeessä.
Mistähän tuo ihana sohva mahtaa olla? Ystäväni etsii juuri tuollaista kulmasohvaa ja yleensä tuollaisella kulmalla varustetut eivät vain ole kovin kauniita. Tämä taas aivan ihana yksilö! Olemme etsineet hyvännäköistä tuollaisella kulmalla varustettua sohvaa kaikkialta.
Hei Nina! Juuri tuossa vastasin kommenttiin, että en muista enää ostopaikkaa, pitää tarkistaa. Sen muistan, että kyseessä oli mallikappale, toivottavasti siis ei ole poistumassa mallistosta :/
Ahh kappas vain 🙂 jos saat tietoosi sohvan ostopaikan, merkin tai mallin niin olisin oikein mielissäni. Kaunis koti kaikenkaikkiaan!
Hei Nina, sohva on ostettu Kaluste Metropolista. Oli esittelykappaleena esillä liikkeessä, joten saattaa olla että tämä malli (nimeä en ikävä kyllä muista) poistumassa. Kotimainen sohva, muistaakseni Pohjanmaan Kalusteen valmistama. Erittäin hyväksi osoittautunut hankinta 🙂
t. Sohvan onnellinen omistaja
Todella kaunista!! <3333
Todella hurmaava koti, jossa ihastuttavia yksityiskohtia. Tunnelma taatusti kohdallaan. Lautalattiat ovat aina ihanat. 🙂