Vaikka välillä tuntuu, että keittiön kaapit pullistevat kippoja ja kuppeja, yksi klassikko on loistanut poissaolollaan. Kyseessä on Sarpaneva pata, joka ihastuttaa muotoilullaan sekä käytännöllisyydellään.
Timo Sarpaneva on yksi Suomi-muotoilun legendoista. Hänen käsissään syntyi taidetta ja käyttöesineitä mm. lasista, valuraudasta, tekstiileistä sekä keramiikastakin. Innostuin etsimään tietoa Sarpanevasta ja uppouduin häneen lyhyeen elämänkertaansa Sarpaneva designin sivuilla. Mestari syntyi köyhään perheeseen vuonna 1926 ja palveli sodassa vasta 17- vuotiaana. Hän rakasti merta ja oma perhe oli hänen tärkein ankkuri elämässä. Loistokkaimmillaan hän oli kuitenkin tehdessään töitä.
Hänen taiteilijauransa oli harvinaisen mittava, ajallisesti se osui seitsemälle eri vuosikymmenelle. Tutkiessani historiaa, löysin mielenkiintoisen faktan suomalaisen designin syntyhistoriasta. ”Finnish Design” eli suomalainen muotoilu syntyi käsitteenä Milanossa järjestettävissä kansainvälisissä suurtapahtumissa Triennaaleissa, jotka järjestettiin joka kolmas vuosi.
Sarpaneva suunnitteli omaa nimeään kantavan valurautapadan Rosenlew & Co:lle vuonna 1960 ja heti ilmestymisvuonnaan se voitti hopeaa Milanon triennaalessa. Tosin Sarpaneva nappasi myös kultaa suunnittemillaan lasilintu-veistoksilla. Myöhemmin valurautakokoelta on kerännyt lisää tunnustuksia. Mestari kuoli 80-vuoden iässä vuonna 2006.
Nyt siis meidänkin keittiöstämme löytyy pala Suomi-muotoilun historiaa ja nykypäivää. En ole vielä ehtinyt testaamaan pataa, joten jos sinulla on hyviä vinkkejä mitä sillä kannattaisi valmistaa, jaathan ideasi kommenttilaatikossa. Ruuan kerrotaan kypsyvän padan sisällä tasaisen lempeässä lämmössä. Talvisten liha- ja kasvispatojen lisäksi ajattelin testata pataleipää.
Kenen kotoa löytyy tämä klassikkopata? Reseptit jatkoon n-y-t NYT 🙂
32 Kommentit
Meillä yksi ihan helpoimmista klassikoista joka valmistuu juurikin Sarpanevan padassa, on karjalanpaisti. Haudutettuna miedolla lämmöllä, silleen sopivasti ylikypsäksi. Vinkkinä tähän vielä, että aineksiksi voi ostaa vähän laadukkaampaa kokolihaa, kuin valmiit karjalanpaistilihapakkaukset. Itse pilkkoen saa juuri sopivan kokoista palaa ja tietää varmasti, mistä osasta pataan menevä liha on kotoisin.
Mukavia kokkailuhetkiä! Ja muista huoltaa pataa. Yksi vinkki, jonka Iittalasta tehtaalta sain, on että kannattaa antaa padan kuivua huolella pesun jälkeen ja säilyttää se sitten vielä varmuuden vuoksi siten, että alla on pari talouspaperiarkkia. Kuulemma yksi tyypillisimmistä virheistä on jättää ulkopuolelle pohjaan, sinne uurteisiin kosteutta joka sitten ruostuttaa padan. Joka käytön jälkeen olen vielä sipaissut ulkopintaan kevyesti öljyä, kun pelkään niin kovasti pilaavani tuon meidän kodin arvoesineen 😉
Hei ja kiitos vinkeistä! Karjalanpaisti on miehen lemppareita, sitä tehdään ihan varmasti 🙂
Pataleipää olen tehnyt usein,välillä tein parikin kertaa viikossa.Myllärin ruisleipäaines on parasta .Mukana jauhoissa on leivän juurta.Tulee tosi rukiininen leipä ja mikä tuoksu valtaa kodin.
Kiitos, pitää kokeilla!
Jään mielenkiinnolla seuraamaan kommenttiboxia -meiltä nimittäin löytyy tämä samainen kaunotar muutama vuosi sitten lahjaksi saatuna, mutta harmikseni on jäänyt todella vähälle käytölle, kun ihan perusruuan ystävänä en oikein ole tiennyt, mitä siinä valmistaisin. Ja juurikin olen myös hoito-ohjeista kiinnostunut. Voikohan padassa tehdä esim. ihan perus makkarakeittoa ym?
Ainakin se karjalanpaisti on superhelppo, kokeilepa sitä! Täällä on ainakin yksi selko-ohje: http://www.hookoo.fi/lihakoulu/lihakoulun-blogi/nain-mummo-sen-tekisi/
Kokeilepas kaalipataa, ah ja nam! Sikke Sumarin ohje on hyvä! Täydellistä ruokaa näille paukkupakkasille!
Kehtaanko sanoa, että minä ja paistettu kaali ei oikein tulla toimeen. Ei mitään muuta vikaa, mutta se tuoksu… :/
Heips! Meidän kodin keittiövarustukseen pata on kuulunut nelisen vuotta. Pata on pääasiassa aivan ihana ja käytännöllinenkin, kuten mainitsit, mutta itse olen kovin harmissani, että näin hintava ja (muuten) laadukas pata on emalipinnoitettu käyttöpinnoiltaan. Emalipinnoite kuluu ajan saatossa ja voi vaurioitua korkeammissa lämpötiloissa, minkä laskee koko astian käyttöarvoa ainakin meidän taloudessa. Kokonaan valurautainen, pinnoittamaton pata kestää kulutusta paremmin ja on lähes ajaton oikein huollettuna. Sarpanevalla onkin ollut meillä kurja kohtalo, kun keittiössä touhunnut vieras käytti pataa ja onnistui polttamaan ruuan niin pahasti pohjaan, että emalipinnoite on jo osittain entinen. 🙁 Ulkoisestihan pata on kaunis kuin karkki ja matalilla lämmöillä toimiikin aivan mukavasti. 🙂
Mitä resepteihin tulee, meillä padat toimivat tavallisesti riistaruokien synnyinsijana ja onpas padassa kypsennetty possunposkiakin, joita suosittelen kyllä kovasti (lihatiskiltä pitäisi löytyä), jos riistaa ei ole saatavilla. Possunposkien koostumus on riistamainen ja ne ovat väritykseltäänkin selkeästi muita possunosia tummempia. Pinnat kiinni pannulla ja juuresten kanssa pataan. Pitkän uunissa hauduttelun jälkeen liemi siivilän läpi ja siitä jatkojalostukseen täyteläinen kastike poskille. Maistuu mainiolta esim. perunapalsternakkamuussin kanssa. 🙂
Totta, kyllähän tuolla Kiinassa valmistetulla emalipinnoitetulla Sarpanevan uustuotantopadalla ja Rosenlewin valmistamalla vanhalla padalla on laatueroa kuin yöllä ja päivällä. Itselläni on ne vanhat tiikkikahvaiset ja ne ovat kokonaan valurautaa. Valujälki padoissa on ihan erilainen (uustuotannossa röpöä ja valumaa) ja puukahvakin on huomattavasti viimeistellympi kuin nykyään. Omistan näitä vanhoja ”vintagepatoja” kolmea eri kokoa, kaksi pyöreää ja yhden kalapadan. Etsinnässä on vielä lintupata. 🙂
Kiitos kaikista vinkeistä, Paula! Harmi, että teidän pata on saanut kaltoinkohtelua. Onko tosiaan niin, että sitä ei voi mitenkään korjata?
Oooooh, tuo on ihana!! <3 Ollut mun himotuslistalla kauan! Ehkä sitten häälahjaksi 😀 😀 (Tää pata ei niiiiin tuu ikinä pääsemään meille)
Hahaa, no pidät sitten ainakin jotkut oikein isot tuparit, niin ehkä tärppää 😀
Vinkiksi, että padan sisältöineen voi pistää hautumaan myös takkaan. Kunhan ottaa kannen puukahvan pois ?
Kiitos vinkistä!
Minulta ei Sarpanevaa löydy, mutta vastaavanlaisessa padassa olen monet kerrat tehnyt karjalanpaistia. Muuta ruokaa ei ole vielä tullut kokeiltua. Ite laitan karjalanpaistin yöksi muhimaan uuniin (kiertoilmalla 100 astetta, tavallinen uuni n. 120 astetta) n. 12 tunniksi. Tulee muuten mureaa lihaa 🙂 Tosi yksinkertainen resepti: lihanpalat pataan, vettä sen verran että sitä on pari senttiä lihanpalojen yläpuolella, kasviksia sekaan (esim. sipulia, porkkanaa, lanttua yms.) ja viimesenä lihaliemikuutio, suolaa ja mausteita (esim. laakerinlehti, maustepippuri, mustapippuri, rosmariini, timjami jne.). Sitten vaan pata kannen kanssa uuniin yöksi ja seuraavan päivän lounas on valmis.
Kiitokset reseptistä, kokeiluun menee!
Suosikki pataruoka on karppaus- sivuston juusto-lihapata, vaikka kaappaaja en olekaan. Kannattaa ehdottamasti kokeilla. Itse en laita fetaa. ?
Kiitos, minäpä kokeilen tätäkin!
Siis karppaaja? En kaappaajakaan?
😀
Meillä on uunipata kovassa käytössä.. Siellä hautuu ihana karjalanpaisti, runsaalla porkkanalla ja sipulilla höystettynä 🙂 Lisäksi välillä teen uuniriisipuuroa, kun haluan päästä helpolla;) Kinkkukiusaus, makaroonilaatikko, kana-riisipaistos ym valmistuvat myös ihanassa padassa. Onhan se ilo silmällekin tarjota ruoka kauniissa padassa 🙂
Uuniriisipuuro onkin hyvä vinkki, kiitos! Ja kiva että padassa tulee sellainenkin perusruoka kun makaronilaatikko!
Kivan näköinen klassikko on kyllä tuo Sarpanevan pata, mutta juurikin tuon emalin vuoksi olen itse valinnut Tools-padat.
Pataleipä saksanpähkinöillä, pistaasipähkinöillä ja kuivatuilla karpaloilla maustettuna ehdoton ”pataruokasuosikki”!
Tuollaista pataleipää pitääkin kokeilla, kiitos!
Osso Buco. Helppo, herkullinen ja sitä tehdään aivan liian vähän. 🙂
Piti ihan googettaa, sen verran eksoottiselta kuulostaa! 😀
Poronkäristys on ehdoton ykkönen pataan kuin pataan <3
Nam!
Paras pataruoka on burgundin pata. Hyvää naudan paistilihaa, jotka ruskistetaan. Lisätään punaviiniä, soijaa, tomaattisosetta, mausteita, valkosipulia, lihafondia. Loppupuolella haudutusta lisätään paistettuja herkkusieniä ja sipulia sekä pekonisuikaleita. Lopussa pinnalle ripotellaan tuoretta persiljaa. Tarjotaan esim. salaatin, vaalean leivän ja perunamuusin kanssa. Meillä tehty jo vuosia häälahjana saadussa iittalan kokkipadassa 10 tähden keittokirjan reseptillä. Aina tulee kehuja. 🙂
Kiitos reseptistä, pitää kokeilla! 🙂
Epäköytännöllinen ja liian pieni jos haluaa että lihojen lisäksi pataan mahtuu myös kasviksia. Kuka viitsii hauduttaa tontutilkulla muutaman annoksen eriä? Pata aina rasvainen ja pohja ruosteinen. Emali kamalan näköinen vaikka ollut vähällä käytöllä. Niin painava että ei saa kallistettua yhdellä kädellä jotta voisi kaapia loput ruuat säilytysrasiaan… Heittäisin pois jos ei olisi niin kallis. Ainoa plussa on ihan kiva ulkonäkö, mutta hyvä design tarkoittaa muitakin arvoja kuten käytettävyyttä.