Matkan jälkeen kotiin on joka kerta yhtä ihanaa palata. Tutut nurkat, jotka vielä ennen reissua tuntuivat kuluneen puhki tuijottelusta tuntuvatkin yhtäkkiä raikkailta, avarilta ja ennen kaikkea rakkailta. Blogistakin se on näkynyt, että en ole ehtinyt tai jaksanut paljoakaan sisustaa, sama ilmiö toistuu joka kesä kun elämä siirtyy yhä enemmän terassille ja ulos. Mutta nyt sisustusinto jälleen nostaa päätään ja pieniä muutosideoita tulvii mielessä. Sanotaan, että on mentävä kauas nähdäkseen lähelle. Minulle se vaati tällä kertaa sukusirkus-reissun Espanjaan ja Ranskaan. Tiedättekö, että supernälkäisenä ja helteen hyydyttämänä huoltoaseman noutopöytä viileässä kesätuulessa saattaa tuntua elämykseltä? 😉
Tällä kertaa purin samantien matkalaukut ja pistin pyykkikoneen pyörimään. Hotellihuoneen nyrkkipyykin jälkeen se tuntui luksukselta. Kävelin pihan ympäri, eikä tullut hiki. Sekin tuntui luksukselta. Kun laskin vauvan leikkimatolle, join ison lasin raikasta kraanavettä ja menin omalle jääkaapille, tuntui luksukselta. Puhumattakaan siitä, että illan tullen saa mennä ikiomaan sänkyyn nukkumaan ja nousta 11 tunnin kuluttua, se vasta luksusta onkin! Arki tuntuu luksukselta, kun siitä on ollut hetkisen erossa.
Enkä väitä, etteikö matkailu olisi luksusta. On suuri etuoikeus tutustua kieliin ja kulttuureihin, kokea nähtävyyksiä, astua valmiisiin pöytiin ja pitää vapaata siivouksesta. Siksihän sitä matkoille lähdetään, että saisi lomaa arjesta ja kokisi uutta. Mutta kumpikaan ei tuntuisi miltään ilman toista. Arki tarvitsee lomaa ja loma tarvitsee arkea. Kun matkustimme junalla Espanjan Barcelonasta Ranskan Montpellieriin, tiirailin ikkunasta ennen kaikkea paikallisten asukkaiden elämää. Millaisia koteja, taloja ja pihoja on? Niinkuin aina, olosuhde-erot ovat valtavat: rikkailla on kaikkea ja köyhillä ei ole mitään.
Raikas ilma ja vesi, tila, rauha ja turvallisuus. Ne ovat suurinta luksusta kotona. Tässä talossa, jota rakastan.
On ihanaa olla matkoilla, mutta kaikkein parasta on olla kotona. Sielunmaisemani on vahvasti suomalainen, vaikka sydän sykkii kaukokaipuuta. Ja kun pyykkikoneen tasaisessa jytkeessä istahdan hetkeksi alas, pohdin minne sitä seuraavaksi matkustettaisiin?
12 Kommentit
voi vitsi kun yritän päässäni ajatella koko ajan tätä samaa, koti on luksusta, arki on kivaa, kotona on mahtavaa.
Niin kauan kun muistan, olen viettänyt aina ainakin viikon ulkomailla kesälomalla. Kotivuosina olimme yleensä kuukauden putkeen ulkomailla.
Nyt näyttää hyvin pahasti siltä ettei näin pääse käymään. Mieheni työkaveri on sairastunut ja luultavasti mies vapaaehtoisesti peruuttaa kesälomansa.
Ok, asiat voisivat olla huonomminkin ja kuitenkin Helsingissä riittää tekemistä ja katsomista mutta ottaa päähän. Varsinkin kun ilmat ovat mitä ovat
Mutta näillä mennään. Ja onhan Helsingissä kivaa. Olimme yhtenä päivänä Suomenlinnassa, istuin penkillä ja jotenkin uppouduin täysin siihen mitä ympärillä oli. Kaikki puhuivat muista kieliä. Olo oli kuin ulkomailla. Tämän kaiken katkaisi muutaman suomalaisen vuoropuhelu – ja minun nopea palaaminen todellisuuteen. Emme olekaan ulkomailla vaan ihan kotirintamalla, jopa kotikaupungissa. Paluussa sain mieheni ylipuhuttua ostamaan mansikoita. Ne kun olivat niin kallita. Ja oma lompakko jäi autoon.
No, tänään ei satanut yhtään vettä. Alku sekin on. Kauniille kesäpäivälle.
Sehän siinä onkin, että pitää olla molempia: arkea ja lomaa. Nyt reissun jälkeen koti tuntuu ihanalta, vaikka joskus täällä vauvan kanssa kökkiessä tuntuu seinät ahtaalta 😀
Harmi juttu tuo miehesi peruuntuva kesäloma! Mutta arvostan, että hän auttaa hätätilanteessa 🙂 Ihanaa lomaa sinulle kaikesta huolimatta!
Voi Kerttu! Juuri tämän positiivisuuden ja arjen ilojen vuoksi palaan aina blogiisi. <3 Voisihan sitä lomamatkan jälkeen valittaa vaikka siitä, miten viileä kesä Suomessa on ollut, miten kotimaisemat tympii tai että pitää pestä lomapyykit, mutta onneksi asenne ratkaisee, aina! 🙂 Arkihan on parhaimmillaan juhlaakin parempaa.
Lämmin kiitos Mari! Toimiva arki on oikeastaan onnellisen elämän perusedellytys. Aina kun ei voi olla juhlaa 🙂
Kiitos nojatuolimatkasta 🙂
Miksi muuten sisaresi vietti häitään juuri Ranskassa?
Kiitos Anna! Sulhanen on norjalainen ja joka tapauksessa jomman kumman suku olisi joutunut / saanut matkustaa. Nyt matkusti kaikki aurinkovarmaan ja romanttiseen paikkaan 🙂 Pian tulee vielä postausta häistä.
Kyllähän se niin on, että hyvältä tuntuu kun saa sopivassa suhteessa molempia: arkea ja juhlaa/lomailua. Itse tykkään lähteä matkalle, mutta muutaman päivän päästä olen yleensä valmis palaamaan kotiin. Koskaan ei vielä ulkomaan matkoilla ole kotiinlähtöpäivänä tuntunut siltä, että voi harmi kun jo pitää palata kotiin.
Juuri näin! ja on se oma koti sellanen tukikohta, että aika pian tulee ikävä 🙂
Siis ihana teksti! Ja kaikki niin totta.
Kiitos Tiina!
Pakko sanoa, että on kyllä ihan mahtava tämä sinun blogi 🙂 tulee aina hyvä mieli.
http://matildaselin.blogspot.fi/?m=1
Lämmin kiitos Matilda!