Ihanaa, se on viikonloppu!
Arvatkaapa mitä tuli juuri ulos uunista? No syntinen mokkapalapellillinen tietenkin, alkavan syysloman kunniaksi. Vai pitääkö sille nyt jotain erityistä syytä ollakaan? Tänä syksynä olen herkutellut tosi vähän ja täytyy sanoa että meinasi mennä kieli mukana kun nautiskelin palasen piirakkaa tuoreen kahvin kanssa.
Hyvinvointivalmennus opetti minulle kohtuutta ja sitä, että asioista pitää nauttia. Jos kuusi päivää viikosta hyvää oloa tuottaa suht terveellinen ja järkevä ruokavalio ja säännöllinen liikunta, niin yhtenä päivänä voi sitten ottaa ihan rennosti. Balanssi säilyy ja se on tärkeintä. Nyt tosin flunssaisena ei passaa urheilla, joten pitää yrittää järki päässä ja lusikka laatikossa noiden mokkapalojen suhteen 😀
Takkatuli ja kynttilät kuuluvat syksyn vakiovarustukseen. En tiedä parempaa tapaa kotoilla, kun viritellä loimu tulipesään, sytytellä kynttilöitä, vetää villasukat jalkaan ja käpertyä sohvannurkkaan. Tai näin se menee ainakin ajatuksen tasolla. Tosiasiassa en meinaa ikinä päästä sinne sohvalle saakka, kun hyörin ja touhuan aina jotakin. Nyt kun olen vähän kipeä, mieheni ei voi ymmärtää sitä miksi en lepää. Olen yrittänyt selittää, että minulle se touhuilu on myös tavallaan lepoa ja myös bloggaaminen rentouttaa. Yleensä. Mutta onhan siinä totta toinen puoli: ajatuksille pitäisi antaa joskus tyhjää tilaa.
Sisustusjuttujakin on ollut mielessä! Ostin meille nimittäin uuden olohuoneen pöydän, mutta sen saapumista pitäisi odotella vielä kuukauden päivät. Taidan sitten vasta kuvilla paljastaa, millaiseen olen päätynyt. Minulla olisi myös inspiraatiota tehdä pieniä uudistuksia kotosalla, mutta pieni pomoni (huomenna jo 7 kk!) haluaa että äiti kävelyttää häntä ympäri taloa, eikä tee sisustushömpötyksiä. Olen yrittänyt vihjailla, että herra on hyvä ja opettelee itse ryömimään, mutta ilmeisesti on paljon kivempaa kun äiti passaa 😉
Hayn Trayllekin meillä paikka on muualla, joten mistään ei tarvitse luopua. Nyt pöydän päällä on sarja Iittalan valkoisia ja harmaita Nappula-kynttilänjalkoja. Tykkään niistä tuollaisena isona rykelmänä. Harmaat sain pitää Iittalan stailausyhteistyöstä ja hyvä niin, sillä kuvasin ne terassilla lasitukset auki, jolloin steariinia pääsi valumaan. Niin ei varmaan olisi käynyt ammattistailaajalle!
MItes ne viikonloppusuunnitelmat sitten? Vähän haikeana jätin väliin Elastisen Hartwall-areenan keikan, jonne minulla oli jo liput ostettuna ja hotelli varattuna. Nyt pitää vielä todeta, että ei ole omien iltamenojen aika. Eikä tässä ole enää monesta kuukaudesta kysymys, että pääsee hyvillä mielin irtautumaan illalla kotoa, joten nautitaan vielä tästä pian puhkeavasta vauvakuplasta. No, tässä kuvassa olisi sitten tavoitetta tälle illalle. Mies lupasi viedä tytön sirkukseen, mutta minulle taitaa riittää pyykkisirkus viihdykkeeksi. Hurjaksi ovat nämä perjantai-illat heittäyneet! Onko joku lukijoista menossa tänään tai huomenna Ela-show´n? Kertokaa minulle sitten, että oli ihan tyhmä ja huono keikka, eikä olisi kannattanutkaan lähteä 😉
Rentouttavaa viikonloppua ja ihanaa lomaa kaikille niille onnekkaille, joilla sellainen alkaa!
6 Kommentit
Hep täällä yks jolla liput ja Ela Show kutsuu lauantaina! Olen lähdössä ekaa kertaa vauvan syntymän jälkeen yöksi piis kotoa. Vauveli tosin täyttää juuri 1 v.!
Aika paljon jännittää lähteä sillä vauva heräilee edelleen 3-10 kertaa yössä ja imetän vielä öisinkin… rintapumppu siis käsilaukkuun ;). Mies lupasi yöstä selviytyä joten kai se on yritettävä nauttia konsertista ja illasta ja etenkin hotelliyöstä!
Oi ihanaa, nauti reissusta! Vauva varmasti jo pärjää isän kanssa ja ehkäpä tässä on hyvä alku yösyötöttömälle elämälle. Kerrohan sitten, millainen konsertti oli!
Hei, pakko kysyä, että millä maalilla (sävyllä) teillä on olohuoneessa maalattu seinät? Kiva sävy, kun ei ole aivan valkoinen mutta toisaalta ei voimakaskaan (ainakaan kuvissa). Kivan neutraali 🙂
Heippa! Kurkkaapa tämä postaus, sieltä löytyy vastaus: http://divaaniblogit.fi/modernistikodikas/taydellinen-harmaa-savykoodi/
Minullakin on täällä 7 kuukauden ikäinen pikkupallero, joka kyllä möngertä paikasta toiseen, mutta auta armias jos mutsi yrittää häipyä maisemista, niin siitä seuraa ihan vuosisadan huuto! Tiedän sen tunteen, kun vauva pitää pikkukätösillään tiukasti kiinni eikä päästä äitiä mihinkään!
Joo, se pitää olla äiti tarkassa valvonnassa koko ajan! Meidän vauva vaan paukuttaa jaloilla lattiaan, olen yrittänyt sanoa että sillä taktiikalla ei maisema vaihdu, mutta ei auta 😉 Toisaalta on ihanaa olla pienelle ihmiselle niin tärkeä, mutta onhan sitä joskus kuitenkin laitettava ruokaa, siivottava tai käytävä vessassa 😀