Jotain uutta, vanhaa ja sinistä

Oli tosi kiva taas pyörähtää Helsingissä, vaikka parin päivän reissut ovatkin aina tupaten täynnä menoa aamusta iltaan. Habitare oli taas kehittynyt edukseen ja parasta antia oli myös tuttujen tapaaminen. Nauroimmekin sisustusbloggaajakollegoiden kanssa, että meillä on kaksi kertaa vuodessa kokoontumisajot; Asuntomessujen pressipäivässä ja Habitaressa. Sisustusmessutunnelmat purinkin sekä postauksessa että podcastissa, joten ei palata enää niihin sen enempää.

Sen kerran kun olin Helsingissä, oli mahdollisuus osallistua myös toiseenkin blogitapahtumaan. Stockmann järjesti aamubrunssin ja muotinäytöksen uuden lehtensä kunniaksi. Lähdin hotellistani Kalliosta aamulla hyvissä ajoin ja mietin huvittuneena, että nyt saa olla maalaistyttö tarkkana, että en lähde ratikalla väärään suuntaan.

Löysin perille ja ennen yhdeksää aloin pohtia, että mitenhän sinne klo 9 alkavaan tilaisuuteen olisi tarkoitus päästä, kun tavaratalo aukeaa vasta klo 9. Toisin kuin kaikki muut tyylikkäät kutsuvieraat, puikkelehdin jostain sermien välistä paikalle. Hölmistyneen näköinen vartija kysyi minulta kutsua ja näyttäessäni sitä hän totesi ystävällisesti, että ei hän muuten kyselisi, mutta kun tulen sisään eri paikasta kuin kaikki muut 😀 Hienosti sujui siis! Ensi kerralla pitää tarkistaa, että vahvistusviesti ohjeineen saapuu perille.

Aikana, jolloin kaikki digitalisoituu, on suorastaan virkistävää kun joku julkaisee perinteisen paperille painetun printtilehden. Eikä mikä tahansa ”joku”, vaan klassikkotavaratalo Stockmann. Nimeään kantavan magazinen kerrotaan olevan mainoksen tai katalogin sijaan ensiluokkainen aikakauslehti. Jo ensimmäisellä sivulla tästä saadaan hyvä viite, sillä lehteä luotsaa Trendiä päätoimittanut Jenni Lieto.

Muotia, lifestyleä ja designia sisältävä lehti näyttää ja tuntuu laadukkaalta, mutta ei maksa mitään. Toki kun kyseessä on kaupallisen toimijan markkinointijulkaisu, myös sisältö mukailee Stockmannin tarjontaa. Toisaalta näyttääkää minulle se naistenlehti, jonka muotijutuissa ei lueteltaisiin vaatteiden brändejä ja hintoja?

Pöydällä olevat kukkaset odottivat matkalaista kotona, sillä palasin reissusta juuri 10. hääpäivänämme! Aika on rientänyt vauhdilla ja paljon on elämään mahtunut kymmenessä vuodessa. Aina silloin tällöin on hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, mistä on tullut ja minne menossa (enkä nyt puhu ratikoista tai junista). Hääpäivänä tulee mietittyä niitä unelmia, joita nuorella morsiamella oli sanoessaan tahdon. Niistä tärkeimmät ovat toteutuneet;  perhe, koti ja työ.

Matkan varrella syntyy myös uusia unelmia, mutta tärkeintä on tahto toteuttaa niitä yhdessä.  27- vuotiaana elämänetappeja osasi asettaa juuri kymmeneksi vuodeksi. Tässä ajassa on tapahtunut paljon, mutta nyt mielenkiintoni osuu seuraavaan vuosikymmeneen. Miksi sen suunnittelu on tässä ruuhkavuosissa unohtunut? Toki mökki on yksi unelma ja se tulee heijastamaan myös elämäntyyliin. Tavoitteita on enemmän ammatillisesti, mutta muuten toivon tasaisen onnellista arkea. Mutta ajautua ja urautua en halua ja siksi kirjoitan tämän tähän: toivon, että elämässä on myös sopivasti säihkettä!

Yksi juttu tulee olemaan myös oman hyvinvoinnin korostuminen. Terveellistä ruokaa, liikuntaa ja henkistä jaksamista pitää vaalia. Nyt kun perhekoko on täysi ja nuorimmainenkin lähemmäs kolmevuotias, alkaa arjen balanssi muotoutumaan uudelleen. Nautin niin siitä, että lapset kasvavat. Heidän olemassa olonsa on elämäni suurin ilo, mutta en missään nimessä toivo ajan pysähtyvän. Antaa rullata vaan, mutta muistetaan nauttia kyydistä. Nähdä ilo arjessa, osata pysähtyä ja olla läsnä ja kuunnella. Ja sitten lähteä sinne lenkille, vaikka tuntuu että ei ehtisi. Se tunnin panos muutaman kerran viikossa maksetaan korkojen kera takaisin tyytyväisenä äitinä ja vaimona.

Avioliitto alkaa olla jo vanha, Stockmann Magazine uusi, mutta mikäs sitten sininen? Tuo goodie bagista löytynyt Havin pikkuinen kynttilärasia! ”Travelle´s candle” on ihan uusi konsepti, mutta miksipä ei sytyttäisi omaa kaunista kynttilää vaikka hotellissa?

Ehkä tässä on juuri se piilotettu sanoma, että koskaan ei voi olla niin arkista, että siihen ei voisi omalla toiminnalla tai ajattelulla lisätä pikkuriikkisen säihkettä!