Viime aikoina olen ikävöinyt omaa aikaa. Tämän sanominen ääneen kuulostaa siltä, että en pitäisi ihmisistä, joiden kanssa olen, mutta asia ei todellakaan ole niin. Kaipaan vain sitä, että voisin joskus olla itsekseni hetkisen, kuunnella ajatuksiani, antaa luovuudelle tilaa tai olla vaan. Ilman keskeytyksiä, ohjelmaa tai tavoitetta, olla.
Työelämä on antoisaa, mutta vaativaa ja arki pienen lasten kanssa on todella intensiivistä. Jos saisin euron joka kerta kun joku aloittaa lauseen sanalla ”äiti!…”, olisin rikas nainen. Ja taas olen paradoksin äärellä, sillä tottakai on ihanaa olla niin tärkeä omille lapsilleen, mutta kyllä te ymmärrätte mitä tarkoitan.
Joskus on tosi kiva olla vain minä itse.
Yksinololla ja yksinäisyydellä ei ole paljoakaan tekemistä toistensa kanssa. Yksinäisyys voi olla raastavaa, syrjäyttävää ja surullista. Itse koen joskus ohimeneviä häivähdyksiä sellaisesta tunteesta, joka yleensä kumpuaa perhekeskeisistä juhlapyhistä, jolloin mies on töissä. Siitäkin huolimatta, että minulla on lapset ja tiedän, että meillä on läheisiä, joiden luokse voimme aina mennä. Tunteella ja järjellä ei ole aina keskusteluyhteyttä.
Yksinolo maistuu parhaimmalta silloin kun se on oma valinta. Mielestäni ihmisen perusoikeuksiin kuuluu, että saa olla joskus omassa kodissa yksin niin halutessaan. Usein ruuhkavuosissa omaa aikaa järjestetään lenkillä, kaupungilla tai kyläilyillä, mutta se ei ole rentoutumisen kanssa sama asia kuin koti.
Se, miten oman ajan kotona sitten käyttää, on myös -yllätys, yllätys- oma valinta! Älä sitten siivoa tai tee sitä tai tätä, ohjeistetaan, mutta mitäpä se kenellekään kuuluu, kuinka sen oman aikansa valitsee käyttää. Joskus siivoaminen hyvän musiikin ja omien ajatuksien tahdissa voi olla parasta rentoutusta. Mutta siinä on virhe, että jos joku tarjoaa sinulle omaa aikaa kodin siivouksella!
Hullua on myös se, että samaan aikaan kun yksinoloa kaipaa, sitä pitää myös harjoitella. Osaanko oikeasti olla ihan yksin omien ajatusteni kanssa ilman sen kummenpaa aktiviteettia?
Joskus tarvitsee lomaa myös siitä, mikä on kaikkein rakkainta. Elämässä on vain yksi tyyppi, jonka kanssa pitää tulla toimeen 24/7 koko elämänsä ajan – minä itse. Hetket yksin myös mahdollistavat tärkeän tunteen eli ikävän. Ja jälleennäkemisen riemun!
Tarvitsetko sinä yksin oloa?
14 Kommentit
Minä todellakin tarvitsen sitä! Olen kaivannut aina omaa aikaa ja viihtynyt itsekseni. Nykyään lasten ollessa jo isoja (11 ja 15 v) sitä omaa aikaa ja rauhaa on enemmän ja itse asiassa riittävästi.
Kerran vuodessa saan olla yksin kotona noin viikon. Muutama vuosi sitten suorastaan leijuin pilvissä, kun muu perhe lähti sukuloimaan ja jäin kotiin. Nykyään olen ollut pelkästään tyytyväinen. 😊 Minulla yksin olemisen tarve on siis korreloinut selkeästi sen kanssa, kuinka kiinni lapsissa on.
Moikka Sara! Tämä varmasti liittyy juuri tähän elämäntilanteeseen, kun lapset ovat pieniä. Toisaalta on niin ihanaa, että he ovat lähellä ja tarvitsevat, mutta silti niitä ihan omia hetkiä tarvitsee. Aika varmasti tuo niitä ihan luonnostaan, kun nyt täytyy ihan järjestellä. Kokonainen viikko yksin kotona tuntuisi varmasti jo melkein hullulta, mitä sillä kaikella omalla ajalla edes tekisi.. 😀 No, luultavasti keksisin kyllä kaikenlaista ja sen päätteeksi varmaan jopa malttaisin ihan olla. Sehän vasta olisikin parasta!
💓
Kiitos Riitta!
Heh, minä asun yksin ja koska työt ja sosiaalinen elämä on vilkasta, tarvitse silti ”omaa aikaa”, päivän etten näe ketään enkä tee mitään, mikä on pakko.
Hei Anni! Ihana juttu, että maltat ja otat oman aikasi, yksinasuvana se on varmasti vielä suht helppoa järjestää <3
Kyllä, kuulostaa niin tutulta! Vaikka rakastaa omaa perhettään yli kaiken, toisinaan se ”äiti” – sana väsyttää ❤️
Tämä juuri! Maailman kaunein sana ja silti joskus se väsyttää <3
Samoilla fiiliksillä olen itsekin ollut, kun lapset olivat pieniä ja teini-ikäisiä. Miettinyt ja jaksanut sillä eteenpäin, että kyllä sekin aika koittaa kun on omaa aikaa yllin kyllin.
Nyt haikeana mietin noita aikoja, kun molemmat lapset ovat aloittelemassa omaa elämäänsä. Ja kotona on todella hiljaista ja huoneet tyhjinä. Ehkä tähänkin tottuu : ) Mutta sen olen ilolla saanut todeta, että vieläkin tulee monta kertaa päivässä viestejä, jotka alkavat sanalla ”Äiti, tiedätkö mitä..” Mietinkin, että ehkä se tiivis äitinä ja vanhempina oleminen on tehnyt meistä todella hyvän tiimin joka pysyy koossa välimatkasta huolimatta.
Kiitos Katja tästä näkemyksestäsi <3 Vaikka välillä väsyttää, tuntuu musertavalta, että tämä aika on joskus ohi. Toisaalta olen aina tähän mennessä miettinyt, että juuri se menossa oleva ikä on paras, joten ehkä se tuntuu siltä silloinkin, kun lapset lentää pois pesästä. Onneksi on isohko ikäero, joten pieni mies on mamman kaverina vielä aika pitkään 😀
Tarviin. Monta viikkoa vuodessa yksin tunturissa. Onneksi se on mahdollista ja sitten on myös mukavampaa olla kotona. Hiljaisuus on mulle se juttu.
Onpa upeaa, että saat noin hyvin itsellesi tärkeää aikaa ja hiljaisuutta. Joku yksin tehty tunturimatka tuntuisi minusta jopa tosi pelottavalta, mutta varmasti on samaan aikaan upea elämys. Ja sitten on taas ilo palata sinne, jossa on ääntä ja elämää <3
Todellakin tarvitsen. Mies ei oikein tätä ymmärrä, tarjoaa useinkin minulle mahdollisuutta mennä jonnekin vaikka kavereiden kanssa, mutta olen yrittänyt sanoa että ei kun haluan olla yksin kotona. Viimeksi maaliskuussa sain olla muutaman päivän yksin kotona (no toki töissä kävin) ja silloin nautin ajasta erityisesti koska vauva oli vielä masussa ja tiesin että seuraavaan kertaan tulee olemaan pitkä aika.
Kerran eräässä teatterikohtauksessa vanha rouva siirteli itse valokuvakehyksiä aamuin illoin jotta päivässä olisi jotain vaihtelua. Sitä kohtausta mietin aina silloin tällöin kaiken kiireen keskellä.
Jos välillä ei pysähdy kuuntelemaan vain itseään ja omia ajatuksiaan, sitä helposti kadottaa itsensä. Kuka muu minä olen kuin äiti ja vaimo?
Ja ehdottomasti laitan somen kiinni jos minulle tarjoutuu luksusaikaa olla yksin kotona. Ja juurikin tuo mitä kirjoitit, esim pyykin viikkaus voi olla rentoutumista parhaimmillaan jos ei ole pakko.
Allekirjoitan tuon kaiken! Vaikka omista ruuhkavuosista on jo aikaa niin iän karttuessa olen huomannut, että oma laatuaika kahden itseni kanssa on parasta latausta hektiseen arkeen . Parhautta ❤