Mikäs sen ihanampaa kuin heräillä sunnuntaiaamuna kaikessa rauhassa? Avata verhot auringonsäteille ja venytellä itsensä hitaasti hereille. Keittää kahvit, lukea lehdet täydellisen hiljaisuuden vallitessa. Tehdä yksi täydellinen vadelmasmoothie ja juoda se trendikkäästi sisustukseen sopivalla paperipillillä…
Vai meneekö se sittenkin näin? Heräät pikkuisen liian aikaisin lapsen ääntelyyn ja yrität saada hänet takaisin uneen. Vauva ei tunne kelloa, eikä erota sunnuntaita muistakaan viikopäivistä, parempi nousta siis ylös. Esikoinen hipsii paikalle yöpaidassaan ja pyytää lastenohjelmia. Laitat piirretyt pyörimään ja hipsit vauva kainalossa laittamaan keittiöön kahvia.
Huumaavaa aamukahvin tuoksua odotellessa pitää kuitenkin vaihtaa vauvan vaippa ja päivävaatteet. Tyyppi on kuin spagettia ja yrittää venkoilla karkuun pukemisoperaatiosta, mutta päämäärätietoisilla otteilla saat homman hoidettua nopeasti. ”Menepä siihen lattialle hetkeksi, tässä on sulle näitä mielenkiintoisia leluja!”, maanittelen ja suuntaan kahvinkiilto silmissä keittiöön.
Huomaat, että suodatinpussi on rytyssä ja kahvinlitku keittimessä aivan laihaa. Ei auta kuin tehdä uusi yritys, onneksi vauva tuntuu viihtyvän lattialla. Esikoinen ilmoittaa olevansa nälkäinen ja housutkin kuulema puuttuu. Passaat häntä, onhan sentään sunnuntai, eikä lapsellakaan kiire minnekään. Uusi yritys sen aamukahvin äärelle.
Keitin on täysin höyristynyt ja ihmettelet, että missähän se aamukahvi mahtaa olla. Huomaat unohtaneesi laittaa veden ja tyhjä pannu lepäilee keitinlevyllä. Kolmas yritys kahville, josko kohta onnistaisi! Keho huutaa energiaa ja päätät surauttaa täydellisen aamusmoothien. Raikkaita vadelmia, proteiinipitoista rasvatonta maitorahkaa ja yksi banaani, eiköhän tällä energiapommilla lähde aamu käyntiin!
Kone käyntiin ja ihmettelet, mikä on tämä punainen mehu jota lainehtii kivitasoilla. Smoothie-kone vuotaa pahemman kerran ja et voi kun kiittää mielessäsi, että teillä ei ole sitä täydellistä, mutta superarkaa marmorista keittiöntasoa. Putsailet sotkuja ja tarkistat, että mokkamasteri tekee töitään. Vihdoin keittiössä tuoksuu kahvi!
Helinä Keiju on naulinnut esikoisen ja vauvakin jokeltaa ihmeen tyytyväisenä, silloin se on tartuttava hetkeen. Tästähän tulisi oikein kivat kuvat, voisi kertoa blogissa rennosta sunnuntaiaamusta. Laitetaan tämä irtonumerona alkuviikosta ostettu sisustuslehti tähän, kansi näyttää niin herkulliselta ja sopii sävyihin. Harmi, että ei ole ollut aikaa avata lehteä vielä ollenkaan.
Kas näin, kylläpä näyttää houkuttelevalta…! Lattialta alkaa kuulua kitinää ja otat pikkuisen syliin. Viet toisen smoothien esikoiselle telkkarin ääreen ja vannotat häntä olemaan sotkematta. Vauvalla on nälkä ja lähdet laittaman hänelle aamupuuroa. Kahvi kuppiin ja parit rauhoittavat mentaaliharjoitukset ennen syöttöoperaatiota, jospa tällä kertaa puuroa ei löytyisi syönnin jälkeen hiuksistani. Oma smoothie pikapikaa jääkaappiin odottelemaan sitä seuraavaa rauhallista hetkeä…
Ehkäpä iltapäiväkahvien aikaan avaan tuon lehden, korkkaan smoothien ja nautin kupilisen höyryävän kuumaa tuoksuvaa kahvia. Onhan sentään sunnuntai <3
18 Kommentit
Ihanaa sunnuntairealismia!
Sitäpä juuri 😀
Hihiiii, ihana postaus <3 Rentouttavien hetkien takana tai niitä ennen on usein paljon hikeä ja hampaidenkiristystä:D
Niin, tai sitten ihan vain sitä tavallista ja todellista elämää 🙂
Kuulostaa ihan liian tutulta 🙂
Kiva, että en ole ainoa säätäjä 😀
Extrana vielä pieni vääntö sisarusten välillä, mitä kanavaa katsotaan 🙂 Hyvää sunnuntaita.
Voin hyvin kuvitella tuon! 😉
Ihana sunnuntai 😉
Ihana Kerttu! <3
Oi kiitokset Nippe <3
😀 Pakko sanoa että nauroin vähän ääneen. Itsehän en omista vielä toistaiseksi lapsia, mutta muuten kuulostaa ihan meikäläisen sunnuntai-aamulta. Hyvää sunnuntaita!
Hyvä että hymyilytti! Niin tämä arki yleensä minuakin kaikkine säätöinen 🙂
Tutulta kuulostaa! Toivottavasti oli rentouttaviakin hetkiä viikonlopussa.
Kyllä niitäkin oli! Eikä tämäkään mikään paha juttu ollut, enemmänkin sitä perussäätöä 🙂
???
😀
Ihan hymyilytti minuakin, niin tuttua! Tosin jo (onneksi) muutaman vuoden takaa…joten niin kliseiseltä kun se kuulostaakin, niin siltikin kerron että kyllä se ”helpottaa” jossakin vaiheessa.
Itse sain herätä viikonloppuun ihan yksin, omassa rauhassa (melkeinpä jopa enemmänkin sääntö kuin poikkeus nykyään) miehen ollessa metsästysreissulla koirien kanssa sekä 16v ja 18v neitien ollessa yökylässä kavereidensa luona. Nautin.
Aika menee niin nopeasti… ?
Kiitos! Sitä tässä yritän juuri itselle sanoa, että elämä on tässä ja nyt. Rasittavana, mutta niin ihanana ja tärkeänä. Kokonaisena 🙂