Asumisen unelmat ja kompromissit – miten käyttää oma aika ja raha?

by Kerttu
Asumisen unelmat ja kompromissit – miten käyttää oma aika ja raha?

Asuminen on monen asian summa, joka oikeastaan voidaan tiivistää kolmeen kysymykseen. Kuinka haluat käyttää aikasi ja rahasi? Millaista fiilistä arvostat?

Aika: Millaisia neliöitä haluat siivota, sisustaa,  lämmittää, huoltaa, korjata, remontoida, ylläpitää ja käyttää? Haluatko olla lähellä palveluita? Arvostatko omaa rauhaa? Haluatko liikkua kävellen tai pyöräillä, vai ovatko toimivat julkisen liikenteen yhteydet tärkeät? Käytätkö omaa autoa? Kuljetatko lapsia harrastuksiin usein?

Raha: Kuinka paljon tuloistasi haluat käyttää asumiseen?  Oletko innokas remontoija tai nikkaroija, vai haluatko uutta ja huoletonta? Keskusta tai kaupungin kuumin asuinalue vai edullisempi seutu? Millaiset asumiskustannukset kodissa on?Onko odotettavissa asunnon arvon nousua? Entä kalliita, mutta pakollisia remontteja?

Fiilis: Mitä ympärillä on? Millainen on asuinalueen maine? Asuuko ystäviä lähellä? Millainen maisema ikkunoista avautuu? Tuntuuko turvalliselta? Liittyykö kotiin tai alueeseen muistoja tai erityistä tunnearvoa?

Asumisen unelmat ja kompromissit – miten käyttää oma aika ja raha?

Yleensä näiden kolmen kysymyksen summana löytyy se oma “haarukka”, jonka sisältä kotia etsitään. Yleensä aina kotiin liittyen tehdään myös kompromisseja, ei toki jos olet hannuhanhi tai lottovoittaja.

Marun kanssa pidimme Instagram-liven reilu viikko sitten asumisen unelmista ja kompromisseista. Keskustelu oli tosi mielenkiintoinen ja ajattelin, että niputan ajatuksiani vielä tänne blogiinkin.

Ensinnäkin; olen luonteeltani kova haaveilemaan ja suunnittelemaan ja asuminen ja sisustaminen ovat minulle intohimoja. Siksi näitä ajatuksia niin paljon päässäni pyörittelenkin. Uskon, että minulle on monta unelmakotia ja viihtyisin varmasti hyvin erilaisissa asumisratkaisuissa niistä hyvät puolet löytäen.

Unelmakotiin vaikuttaa hyvin vahvasti elämäntilanne. Se helposti myös unohtuu, kun luodaan “koko elämän kotia”. Kun itse rakensimme omakotitalomme (edellinen koti), oli meillä perheessä yksi lapsi,  kaksivuotias. Mielikuvamme siitä, millaisen kodin tarvitsemme pohjautui tähän ajatukseen, enkä osannut kuvitella millaista elämä on vaikkapa kahden aktiivisesti harrastavan isomman lapsen kanssa.

Jossain elämänvaiheessa saattavat vaikka yksitasoisuus ja kuraeteinen olla prioriteettilistan kärjessä, kun taas toisessa merkitsee sijainti ja tilojen joustavuus. Sain yhdeltä Instagram-seuraajalta viestin, että he rakensivat loppuelämän kodikseen suuren omakotitalon ja nyt lasten muuttaessa pois, he ovat puolison kanssa valtavilta tuntuvissa neliöissä kaksin.

On täysin luonnollista, että elämäntilanteen muuttuessa unelmat muuttuvat.

Korona on muuttanut monen asumisen unelmia pienessä ajassa. Kotona ollaan, tehdään töitä ja harrastetaan paljon enemmän kuin ennen, joten en ole varmasti ainoa, joka haaveilee työhuoneesta ja jooga/jumppatilasta.

Meillä yksi kompromissi ovat olleet napakat neliöt. Neljä henkeä ja 117 m2 asuinneliötä ovat mielestäni ihan riittävä ja toki ymmärrän, että moni varsinkin keskustassa asuva asuu tiiviimminkin. Oma näkökulmani toki rakentuu siitä, että taustalla on ollut suurempi koti.

Toisaalta on ihanaa, että muutaman minuutin kävelymatkan päässä on lähes kaikki palvelut. Pääsen töihin pyörällä. Entinen “taksikuskin” elämä muuttui ajaksi arki-iltaan, kun paljon harrastavien lasten kuskaukseen käytettävä aika pieneni.

Ja se mökki on puolen tunnin ajomatkan päässä. Kesäpaikka ja loputtoman touhuilun paratiisi, jonne saa postimerkin kokoiselta kaupunkipihalta jäävän energian suunnata. Ilman mökkiä emme asuisi tässä.

 

On asioita, joihin kotiunelmissa kannattaa panostaa. Sijaintia tai maisemaa et voi muuttaa ja ajattomat sekä laadukkaat materiaalivalinnat kestävät aikaa vuodesta toiseen.

Sisustuksen ja asumisen intoilijalla eivät inspiraation lähteet lopu. Sisustuslehdet, blogit, Instagram ja Pinterest tarjoavat aina jotain haaveiltavaa. Usein unohtuu myös se, että emme tiedä upeimpien kotien taustoja.  Elämä suurkaupungin keskusten läheisyydessä suuressa kivitalossa merenrantanäkymin on aidosti aika harvan todellisuutta.

Vaikka haaveilu ja suunnittelu ovatkin lempipuuhiani, en silti halua tehdä niitä nykyhetkestä nauttimisen kustannuksella. On tärkeää muistaa, mitä on jo saavuttanut tai mistä omassa arjessa on erityisen iloinen. Unelmien perässä ei kannata juosta niin kovaa, että maisemat matkalta jää näkemättä.

On myös iso kysymys, kuinka haluaa oman aikansa käyttää. Rakennusprojekti on mielessäni inspiroivana ajatuksena, mutta toisaalta nyt on upea elämänvaihe meneillään ja haluaisin keskittyä lapsiin, enkä rakentamiseen. Juuri nyt on menossa korvaamattomat ja ainutlaatuiset vuodet, kun molemmat lapset haluavat viettää kanssamme aikaa. En tahtoisi huomata, että silmänräpäyksessä esikoinen muuttaa pois kotoa siitä uudesta omakotitalosta, jonka rakentamisen, sisustamisen ja pihatöiden parissa ne vuodet sitten vierähtivätkin. Kamalaa ajatella, että nyt jo pitää miettiä sitä, minkä talon portailla äiti aikanaan vilkuttaa.

Ja sitten taas, jos isoja unelmia meinaa toteuttaa, pitäisi niitä tehdä kun on vielä työuraa jäljellä. Aikamoisia elämänmittakaavan asioita saa näin nelikymppisenä pohtia.

Kuten sanottu, asumiseen liittyy aina unelmia ja kompromisseja. Mielestäni näiden tasapaino on onnellisen elämän ytimessä. Mihin panostan ja mistä luovun? Sillä kysymys on oikeastaan yksinkertaisuudessaan: millaista elämää haluamme elää?

Saatat pitää myös

6 Kommentit

Liisa helmikuu 4, 2021 - 11:29 am

Kirjoituksesi ovat aina niin ihania ja inspiroivia suunnilleen samassa elämäntilanteessa olevalle -kiitos niistä! Tällä kertaa tosin shown varasti hameesi, todella kaunis! Saako udella ostopaikkaa?

Reply
Mermar helmikuu 4, 2021 - 5:13 pm

Harvalla varmaan on elämänmittainen koti. Tosin tiedän parikin tapausta, jolloin ollaan muutettu takain lapsuudenkotiin. Täällä on vaellettu tie vuokrayksiöstä omistuskaksion kautta omakotitaloon ja taas takaisin kaupunkikerrostaloon. Lisäksi on tullut mökki lähietäisyydellä. Vielä haaveena on asuminen ulkomailla, mutta ei välttämättä omistusasunnossa, vaan vuokralta asunto sieltä mistä huvittaa.

Reply
Neito helmikuu 6, 2021 - 6:27 am

Asumme 103 neliöisessä 4 h + k + s rivitalossa ja se isommassa en halua edes asua. Tulisi liikaa lämmitettävää ja siivottavaa. Olen joskus katsonut välillä omakotitaloja, mutta ne ovat makuuni liian isoja. Toinen juttu on ollut se, että en halua laittaa mahdottomia summia asumiseen, vaan käyttää sitä muuhunkin.

Reply
Maisu helmikuu 6, 2021 - 9:01 pm

Itse olen paljonkin miettinyt asumista eri elämäntilanteissa. Miehelläni ja minulla melkein 20v ikäeroa, meillä asuu minun 3 ja 5 vuotiaat lapset ja loppukesästä syntyy yhteinen pienokainen. Nyt asumme mieheni 13v sitten rakentamassa omakotitalossa, asuinneliöitä meillä on 203, kahdessa kerroksessa. Kodinhoitohuone on iso ja kaikki mahtuu pukemaan ja riisumaan siellä yhtä aikaa, vaatteet mahtuu myös sinne kuivumaan ja säilytykseen. Makuuhuoneita on neljä, kaikille lapsille omansa, jos sellaisen haluavat tai yksi sitten vierashuoneeksi. Vuorotyöläisten perheessä ylimääräinen makkari tulee tarpeeseen muutoinkin, saa nukkua rauhassa perimmäisessä huoneessa oli kellonaika mikä tahansa. Nyt tilanne on siis tämä ja on ihanaa, että on paljon tilaa eikä tarvitse miettiä miten kaikki ihmiset ja tavarat mahtuvat olemaan. Jossakin vaiheessa lapset kuitenkin kasvavat ja tilan tarve vähenee. Saa nähdä mistä löydämme itsemme tulevaisuudessa, ehkä rivitalosta, ehkä kerrostalosta. Miehen jäädessä eläkkeelle toki tulotasokin tippuu joskus tulevaisuudessa, sekin sanelee jonkin verran. On tämä elämä vaan siitä jännittävää ettei tiedä oikein etukäteen mitä sitä tulee kaipaamaan ja mitä oikeasti tulee tarvitsemaan. Onneksi yhden asunnon ei tarvitse olla se viimeinen 🙂

Reply
Minna Kaskama-Sommardahl helmikuu 13, 2021 - 7:29 am

Moikka!

Hei mikä sävy on tuossa kuvan seinässä, jossa on tuo joulukuusi? Kiitos paljon vastauksestasi 😊.
Ystävällisin terveisin: Minna

Reply
Kerttu helmikuu 15, 2021 - 8:06 am

Moikka! Se on Tikkurilan laasti-sävy 🙂

Reply

Jätä kommentti