Kylläpä kuusivuotiaan askel oli kevyt, kun päiväkodin portti sulkeutui tänään viimeisen kerran. Jo viime viikolla kevätjuhlassa tihrustelin kyyneitä, sillä Milli Menninkäisen laulu eskareiden heleänä kuorona oli tälle äidille ihan liikaa:
”On jalkojeni juuressa
melkein koko maailma,
vasten tuulta korkealle pääsen, lintunen.
En liian kauaa pesi,
vaan nousen siivilleni
ja katso sieltä maailmaa,
seikkailu odottaa.
On siipein vielä pienet,
mutta kohta lienen
kotka uljas kannella
taivaan sinisen.
Hetken vielä mietin, ajan onnellisen vietin.
Lennän suureen seikkailuun
ja kanssas ehkä tuun.”
Tänäänkin yhdessä opejen kanssa kuivailtiin silmäkulmia, kun ihmettelimme miten pienistä vaippapepuista on tullut niin osaavia ja reippaita lapsia. Meidän päiväkoti on ollut ihana ja olen onnellinen, että poika saa aloittaa oman hoitotaipaleensa marraskuussa koko perheelle tutussa paikassa.
Tytär jäi nyt lomalle ja 2,5 kuukauden kuluttua meillä asuu pieni koululainen. Puolen vuoden kuluttua meillä asuu taas pieni päiväkotilainen. Onneksi saan olla kotona auttamassa tyttären koulutaipaleen alkuun. Ensi syksy tuo tullessaan isot muutokset koko perheelle, mutta onneksi sitä ennen on tämä kesä. Ajanjakso, joka varmasti jää mieleen monellakin tavalla. Kaikilla on paljon opittavaa, minullakin. Nyt jos koskaan malttamattoman luonteeni on osattava elää hetkessä.
Olisi kiva kuulla, onko edes teoriassa mahdollista selvitä lasten kevätjuhlasta ilman kyyneleitä? <3 Taitaa mennä samaan kategoriaan kuin hyvin nukkuvat vauvat, olen kuullut sellaisia olevan, mutta ei ole omalle kohdalle sattunut 😉
Mekko: Marimekko
Kengät: Crocs (saatu)
Tyttären mekko: Nosh
Tyttären kengät: Crocs (saatu)