Uudessa omakotitalossa eläminen on tarkoittanut sitä, että pihan vehreyttä ja kukintaa on saanut odottaa. Nyt, viidentenä kesänä puilla ja pensailla alkaa olla mittaa sekä meillä että naapureilla. Pikkuhiljaa pihat muuttuvat runsaammiksi puutarhoiksi ja tätä muutosta on iloa seurata.
Tänä kesänä saimme ensimmäiset kukat omenapuuhun. Olen käynyt monena päivänä takapihalla katsomassa tätä maailman luonnollisinta asiaa, joka silti tuntuu pikkuisen ihmeelliseltä. Meidän pihassa kukkii puu, vihdoin!
Viime kesä meni pihan laitossa vähän ohi, kun poika oli pieni vauva, eikä oikein perustanut pitkistä päiväunista. Edellisen kesän pihamuistot kiteytyivät lähinnä loppukesän epätoivoon rikkaruohojen kanssa, sillä ne kasvoivat nopeammin kuin ehdin niitä nyppiä. Tänä vuonna yritän pitää pihaa inhimillisessä kunnossa pikkuhiljaa ja uskon sen onnistuvan paremmin, sillä poika nauttii touhuamisesta omalla pihalla.
Meidän tontin koko on 1000 neliötä eli mistään suurensuuresta puutarhasta ei ole kysymys. Takapihalta löytyy marjapuskat, hyötykasvit, omenapuu ja lasten leikkipaikka. Etupihalle on jätetty avaraa nurmikkoa palloleikkejä varten ja suunnitelmissa on keinut tai kiipeilyteline.
Nyt pihassa odottelee mustaa reunustusnauhaa ja valkoisia koristekiviä, seuraava homma on nimittäin puiden ympäröiminen vähän samaan tyyliin kun Suvi on tehnyt Valkoisen Harmajan pihassa. Jyväskyläisille pihanlaittajille suosittelen käyntiä Viherlandian Kivipihalla, älyttömän helppoa kun voi ajaa autolla sisälle ja palvelukin oli ihan viimeisen päälle. Varoituksena vain, että alkaa tehdä mieli laittaa yhtä sun toista kivetystä omalle pihalle, sen verran inspiroiva paikka on kyseessä. Onneksi nämä kivihommat voi ottaa hyötyliikuntana. Että jos se puoliso kyselee, että mitä kummaa roudaat kotiin säkkikaupalla ja selkä vääränä, niin voit kertoa hänelle iloisia uutisia. Tänä kesänä ei tarvitse mennä kuntosalille omaa pihaa pidemmälle, mikä ihana ajansäästö 😀
6 Kommentit
Tuo pihan rehevöityminen tosiaan ottaa aikansa. Itsekin kirjoitin juuri taannoin aiheesta, kuinka talon rakentaa optimitilanteessa noin vuodessa, mutta puutarhan kanssa menee väkisin monta vuotta. Me ehdittiin asua edellisessä talossa melkein viisi vuotta, ja siellä alkoi piha olla lähtiessä juuri ihanasti runsastunut. Oli tosi haikeaa jättää piha sinne, kun uudessa kodissa odotti taas lähtötilanne eli möykkyinen savipläntti täynnä raksaromua. Nyt meillä on täällä uudessa talossa kohta vuosi täynnä asumista, ja ensimmäinen kevät, niin alun lannistus on vaihtunut jo innokkuuteen uuden pihan laiton suhteen 🙂
Hyvä että pihainnostus nostaa päätään, onhan siinäkin jotain hienoa kun saa luoda kauniin pihan ihan tyhjästä 🙂
Omenankukat on kyllä niin ihania, kyllä niitä kelpaakin ihastella. 🙂
Kyllä, ihan hurmaavia kukkasia! Nyt tekisi mieli istuttaa lisää kukkia sinne, tänne ja tuonne 😀
Moi Kerttu! Oli kiva tavata perjantaina illansuussa (vaikkakin aika pikaisesti) siinä Paviljongin terassilla, elisalaisten seurassa. Kiitos myös puheenvuorostasi GetTossa, voin vain todeta että kyllä vaan kannattaa lähteä noihin yrittäjien viikonloppueventteihin kun jälkeenpäin voi vielä pitkään ammentaa tapaamisista ja keskusteluista inspiraatiota ja uutta intoa omaankin tekemiseen. Ehkä törmäämme vielä jossain merkeissä! 🙂
Moi Elisa! Oli ilo tavata! Vaikka nämä tapahtumat ovat aina tavallaan uuvuttavia, saa uusista kohtaamisista uudella tavalla energiaa ja innostusta. Nähdään viimeistään vuoden päästä Tampereella, eikös niin? 🙂