Kylläpä kuusivuotiaan askel oli kevyt, kun päiväkodin portti sulkeutui tänään viimeisen kerran. Jo viime viikolla kevätjuhlassa tihrustelin kyyneitä, sillä Milli Menninkäisen laulu eskareiden heleänä kuorona oli tälle äidille ihan liikaa:
”On jalkojeni juuressa
melkein koko maailma,
vasten tuulta korkealle pääsen, lintunen.
En liian kauaa pesi,
vaan nousen siivilleni
ja katso sieltä maailmaa,
seikkailu odottaa.
On siipein vielä pienet,
mutta kohta lienen
kotka uljas kannella
taivaan sinisen.
Hetken vielä mietin, ajan onnellisen vietin.
Lennän suureen seikkailuun
ja kanssas ehkä tuun.”
Tänäänkin yhdessä opejen kanssa kuivailtiin silmäkulmia, kun ihmettelimme miten pienistä vaippapepuista on tullut niin osaavia ja reippaita lapsia. Meidän päiväkoti on ollut ihana ja olen onnellinen, että poika saa aloittaa oman hoitotaipaleensa marraskuussa koko perheelle tutussa paikassa.
Tytär jäi nyt lomalle ja 2,5 kuukauden kuluttua meillä asuu pieni koululainen. Puolen vuoden kuluttua meillä asuu taas pieni päiväkotilainen. Onneksi saan olla kotona auttamassa tyttären koulutaipaleen alkuun. Ensi syksy tuo tullessaan isot muutokset koko perheelle, mutta onneksi sitä ennen on tämä kesä. Ajanjakso, joka varmasti jää mieleen monellakin tavalla. Kaikilla on paljon opittavaa, minullakin. Nyt jos koskaan malttamattoman luonteeni on osattava elää hetkessä.
Olisi kiva kuulla, onko edes teoriassa mahdollista selvitä lasten kevätjuhlasta ilman kyyneleitä? <3 Taitaa mennä samaan kategoriaan kuin hyvin nukkuvat vauvat, olen kuullut sellaisia olevan, mutta ei ole omalle kohdalle sattunut 😉
Mekko: Marimekko
Kengät: Crocs (saatu)
Tyttären mekko: Nosh
Tyttären kengät: Crocs (saatu)
13 Kommentit
<3 Ei mee kevätjuhlat ilman kyyneleitä, täälläkään. Viime vuonna piti mennä jo melkein penkin alle… Meidän ukkeli sai hymypatsaan, joka tuli aivan täytenä yllätyksenä. Lisäksi kuutosluokkien laulu oli niin vaikuttava ja vahva, että rehtorillakin oli tekemistä jatkaa puhetta sen jälkeen.
Hyviä asioita, turvaa ja suojelusta koulumatkaan. <3
Oi, onnea hymypatsaasta! Voin vain kuvitella ylpeydentunteen <3 Kiitos Soili ja samoja asioita toivotan myös teille!
Ei selvitty ilman kyyneleitä! Ei viime viikolla juhlassa, eikä tänään kun sanottiin eskariopelle kiitokset ja heipat. Jopa sai välillä ajatella jotain ihan muuta, ettei aivan vallattomaksi menisi ?
Tiedän tunteen, Henna! On se vaan niin ihanaa ja haikeaa yhtä aikaa. Ja nyt on edessä koko pitkä kuuma kesä <3
Minä itken aina, melkein kaikkialla! Mitä enemmän on tullut lapsia ja itselle ikää, sitä pahemmaksi on tämä itkijänainen-ominaisuus muuttunut 😀 Saatan liikuttua kyyneliin aamun lehteä lukiessa jos siellä on joku ravuri tehnyt ennätyksen tai muuta vastaavaa. Syy ei todellakaan tarvitse olla suuri. Tänään tirautin Suomalaisen työn liiton järkkäämässä pressitilaisuudessa kun olin niin iloinen ystävän puolesta hienossa työtehtävässä <3
Hehee, minäkin liikutun helposti, en nyt ehkä ravureista, mutta lapsista varsinkin. Aihe voi olla iloinen tai surullinen, itku ja nauru löytyvät samasta napista 😀
Kiva kun jaat myös teidän (lapsi)arkea <3
Aurinkoista kesää koko perheelle!
Riika W. | Coterie
Tätähän se elämä melkein kokonaan tällä hetkellä on, blogiin mahtuu kyllä muutakin kuin sisustusta <3 Aurinkoa teillekin, Riika!
Meilläkin esikoinen aloittaa koulun 2,5 kuukauden päästä. Eskari päättyi, mutta meillä jatketaan päiväkodilla vielä juhannukseen asti, jolloin vanhemmatkin pääsevät lomailemaan. Loman jälkeen kouluun. Koulu matkaa jo harjoiteltu ja tällä viikolla esikoinen käveli ekan kerran matkan yksin ja ylitti yhden vilkkaan tien. Äidin sydän väpätti ja oma fiilis on ollut tämän viikon haikea. Esikoisen olemus on muuttunut eskari-vuoden aikana ison lapsen olemukseksi. Tosin onneksi harmistuksen iskiessä kiipeää mieluusti syliin ja hiippailee vaivihkaa muulloinkin kainaloon, kun luemme kirjaa tulee hän aina syliin istumaan. Äidin sydäntä lämmittää. Iso ja pieni samaan aikaan. 🙂
Kouluun meno on kyllä iso etappi sekä lapsen että vanhempien elämässä. Koululainen joutuu itsenäistymään tosi paljon ja tiedän tunteet sydämen väpätyksistä. Nyt vaan toivotaan, että kaikki sujuu hyvin ja annetut opit kantavat <3
Ei Suvivirrestä selviä ilman kyyneleitä. Kokemusta on kolmen lapsen myötä monista kevätjuhlista mukaanlukien kahdet lakkiaiset ja kaksi ammattiin valmistumista. Viimeeksi liikutuin pojan valmistujaisjuhlassa viime lauantaina. Lisäksi olen koulumaailmassa töissä ja kesäloma alkaa aina Suvivirren jälkeen.
Suvivirsi on kyllä aikamoinen itkettäjä ja varmasti siihen liittyy kaikilla myös paljon muistoja. Ihanaa, sinullakin on kesäloma ihan nurkan takana!
En ole kovasti kyynelehtivää sorttia, ja varsinkin ehkä nuo kevätjuhlat – varsinkin vielä päiväkoti-iässä – menevät ennemminkin hihittelyä puolelle kun porukat on pääosin ihan omissa maailmoissaan, kuka muistaa minkäkin laulun sanat ja kuka laskee varpaitaan 😀
Myöskään lapsia päiväkotiin jättäessä en ole koskaan onnistunut itkemään; olen kylläkin ollut pitkään kotona kaikkien kanssa, joten päiväkotielämän alkaessa on tuntunut erittäin sopivalta, että kaikki ovat saaneet jotain omia juttuja päiviinsä. Ja sisarusryhmiä ei voi ylistää liikaa!!