Muistatteko kun kerroin teille festaritoukokuusta? Kaikki tapahtumat ovat nyt takanapäin ja huh, aikamoinen kuukausi tästä tulikin. Jotenkin minulla on sellainen hassu ongelma, että on yksinkertaisesti aivan liikaa kivoja asioita. Ja kun asioita on liikaa, niin kiirehän siinä tulee, vaikka olisi kuinka mukavista jutuista kysymys.
Onneksi päiviin on mahtunut ihania, kesäisiä hetkiä ystävien kanssa. Melinan kanssa olemme vähän samanlaisia säätäjiä, aina vähän liikaa tekemistä käytössä olevaan aikaan nähden, mutta optimisella asenteella tilanteista selvitään.
Meidän pienistä vauvoista ja kasvanut topakoita poikia, jotka pitävät äidit… kiireisinä. Kaksi yksivuotiasta on kyllä aikamoinen kombo, terassikahvien aikana putosi yksi kamera lattialle ja purettiin pariin otteeseen kukkamullat valkoiselle laatalle. Ei riitä että on silmät selässäkin, pitäisi olla vielä gepardinnopeat jalat ja lehmän hermot 😉
Jos jotain tässä arjen pallojen jonglöörauksessa on oppinut, niin sen, että joskus riittää ihan hyvä. Siisteydessä, ruuanlaitossa, aikatauluissa pysymisessä, urheilussa ja tässä blogissakin on vain siirrettävä rimaa sinne, minkä yli pääsee. Olisihan se huippua pyrkiä aina täydellisyyteen, mutta silloin tapahtuisi ehkä kymmenen prosenttia näistä asioista mitä nyt. ”Tekeminen kannattaa aina”, todettiin eilisessä yrittäjyystapahtumassa.
Koska loppujen lopuksi kiire on itseaiheutettu tunne, johon yleensä liittyy aikaoptimistisuus, heikko ennakointi tai itsestä riippumattomat yllättävät olosuhteet. Näistä kolmesta kahteen voi onneksi itse vaikuttaa, joten pidän tämän mielessä kun siirrytään kohti kesäkuuta. Toukokuun festarit ovat nyt juhlittu ja luulenpa, että tämä äiti-yrittäjä saattaapi pitää pienen loman. Ei paha idea, vai mitä!