Ovatko bloggaajat pelkkiä tavaroiden esittelijöitä? Jos aiheet ovat lopussa, ostetaanko uutta sisällön saamiseksi blogiin? Jos ei muuta niin kynttilöitä ja koristetyynynpäällisiä? Mitä vanhoille tavaroille tapahtuu? Minkälainen kuluttaja minä olen?

Raha herättää tunteita. Bloggaajana tietyt hankinnat ovat ns. julkisia ja välillä kaupallisuus, kuluttaminen ja rahankäyttö herättävät kritiikkiä. Millainen kuluttaja minä olen? Tämän kysymyksen heitti ilmoille Valkoisen Harmajan Suvi kulutustottumushaasteessa. Ennen shoppailin enemmän ja nautin kaupoissa pyörimisestä. Ostin kun halvalla sai, vaikka en olisi edes tarvinnut. Nykyisin punnitsen ostoksiani tarkemmin, mietin mitä oikeasti tarvitsen ja haluan. Ostan mielelläni kotimaisia tuotteita ja tuen hankinnoillani mahdollisuuksien mukaan yrittäjyyttä. Panostan mielummin laatuun ja satsaan kertaostokseen, mutta toivon ja vaadin tavaran kestävän aikaa ja käyttöä. On helpompaa perustella itselleen 500 euron laadukkaan nahkalaukun ostaminen, jos tietää sen saavan viisi käyttökertaa viikossa seuraavan viiden tai kymmenen vuoden ajan. Ja senkin jälkeen sen jälleenmyyntiarvo on erittäin hyvä. Sama koskettaa sisustusostoksia; laatu ja design maksavat lastulevymassatuotantoa enemmän, mutta käyttöikä ja mahdollinen jälleenmyyntiarvo puoltaa hankinnan tekemistä. Äidilläni on vuosikymmeniä vanhoja Artekin kalusteita, jotka toimivat yhä. Ehkäpä joitakin huonekaluja voisin antaa omille lapsilleni mukaan heidän aikanaan muuttaessa omaan kotiin? Laatuun panostaminen on myös ekologista.

Toisaalta olen aika löyhäkätinen rahankäyttäjä. Jos jotain oikeasti tahdon ja tarvitsen, yleensä myös ostan. Raha ei ole koskaan tipahtanut minulle automaattisesti vaan olen pienestä pitäen tehnyt töitä. Olen alaikäisenä jakanut mainoksia, hoitanut lapsia, poiminut mansikoita, kiertänyt Suomea Hilarius Hiirenä tapahtumissa jne. Lukioaikana tein hiirihommien lisäksi kesäisin toimistotöitä. Kun en heti päässyt haluamaani korkeakouluun, pidin välivuoden ja työskentelin kaupassa.  Koko opiskeluajan olen ollut töissä iltoja ja viikonloppuja sekä kaikki kesät. Opiskeluaikana toimin osuuskuntayrittäjänä, joka mahdollisti monenlaisten projektien tekemisen. Olen saanut omaa rahaa, jota olen saanut käyttää tahtomallani tavalla. Totta kuitenkin on, että minun pitäisi opetalla analyyttisempaa ja tavoitteellisempaa säästämistä.

Nykyään suurin osa rahasta menee ihan elämiseen; omakotitalon lainanlyhennyksiin, autoihin, ruokaan ja perustarpeisiin, harrastuksiin ja tietysti lasten vaatteisiin ja tarvikkeisiin. Rakastamme matkustamista ja koemme, että silloin tällöin kannattaa satsata siihenkin. Sisustus on yksi harrastuksistani ja blogin myötä myös työ, joten varmasti käytän myös siihen keskivertoa enemmän rahaa. Toisaalta uudehkossa omakotitalossa sisustus rakentuu pikkuhiljaa ja elämänmuutosten myötä myös uusia tarpeita kotiin tulee.

Bloggajana en koe vain olevani tavaroiden esittelijä enkä koskaan osta mitään vain siksi, että saisin esitellä sen blogissa. Tämä olisi ihan sietämätön kierre. Ostamisen pitää perustua tarpeeseen, vaikka toki minäkin haksahdan välillä heräteostoksiin. Blogin kautta saan myös tuotelahjoja, mutta nekin valitsen tarkkaan. En usko, että se olisi teille lukijoillekaan kovin inspiroivaa, jos bloggaisin kupeista ja kynttilänjaloista, jotka eivät kotiini tai tyyliini sovi.  Ja mitä kummaa tekisin sellaisella tavaramäärällä, kun nykyinenkin jo välillä ahdistaa? Toisaalta on välillä kivaa päästä testaamaan sellaisia tuotteita, jotka ovat kiinnostavia, mutta joita ei itse juuri sillä hetkellä ole valmis ostamaan. Tällä tavalla voin esitellä enemmän uutuuksia ja antaa rehellisiä käyttökokemuksia blogissani. Tavarat joita en enää itse tarvitse, annan tai myyn eteenpäin. Sisustusblogin näkökulmasta on kuitenkin tosiasia, että kotia pitää (saa!) uudistaa. Mistä kirjoittaisin, jos yksikään tavara ei vaihtaisi paikkaa tai päivittyisi?

Viime lokakuusta lähtien olen blogannut Divaani-portaalissa. Ennen blogimuuttoa muutamat lukijat olivat huolissaan siitä, tuleeko blogistani entistä kaupallisempi. En ole saanut asiasta pitkään aikaan mitään palautetta teiltä, mutta olisi kiva kuulla, mitä itse ajattelette? Oma arvioni on, että yhteistyöpostaukset ovat vähentyneet. Olen saanut keskittyä sisällöntuotantoon, mediamyynnin hoitaessa yhteistyöneuvottelut. Sivupalkeissa on toki mainosbannereita, mutta niin nykyään on jo lähes kaikilla nettisaiteilla. Ehkäpä lukijatkin ovat jo bannerimainontaan tottuneet? Kaupalliset yhteistyöpostaukset ovat osa blogiani, mutta pääpaino on kuitenkin omissa ajatuksissani ja oman kodin sisustamisessa. Innostavat yhteistyökumppanuudet tuovat vaihtelua sisältöön. Jos nämä kirjoitukset hirmuisesti tökkivät, ne on helppoa sivuuttaa, sillä jo postauksen alussa lukee ”kaupallinen yhteistyö”. Toisaalta, ei minua häiritse mainokset naistenlehdissäkään, niin miksi ne ärsyttäisivät blogeissa?

Mutta ollakseni rehellinen, välillä tulee huteja. Ostan jotain ja vuoden päästä haluankin jotain muuta. Olisihan se ihan mahtavaa, jos näin ei kävisi. Välillä sitä vaan hullaantuu. Haaveilen ihan pöhköistä jutuista; tonnin käsilaukusta tai (”luksus”)lomamatkasta, joiden hankinnalle näin äitiyslomalla ja ensi vuonna häämöttävällä hoitovapaalla ei ole mitään perusteita. Haluaisin palkata siivoojan, mutta en kertakaikkiaan raaski. Lapselleni kuitenkin ostin tonnin parvisängyn, mutta se hankinta oli itselleni paljon helpommin perustetavissa. Omaan itseensä satsaaminen ei. Koko kesän olen ajatellut, että minun on mentävä urheilukauppaan ja päivitettävä liikuntavaatteni. Mutta 150 euroa juoksukengistä tuntuu tosi suolaiselta, vaikka kyse on omasta hyvinvoinnista. Ostokäyttäytyminen on paljon kiinni arvovalinnosta, mutta moni hankinta perustuu kuitenkin tunteisiin.

Lähetän kulutustottumushaasteen lastenvaatteisiin hullaantuneelle Melinalle Minishow-blogiin, ruokaan panostavalle Marialle At Maria´s -blogiin sekä matkailua rakastavalle Adalminalle Adalmina´s Secret -blogiin.

Sana on vapaa myös kommenttilaatikossa! Mihin sinun on helppoa ”tuhlata” ja mitkä asiat jäävät halusta huolimatta hankkimatta? Lisääkö blogien lukeminen ostohaluja? Milloin blogien kaupallisuus häiritsee ja milloin yhteistyöt toimivat ja tuovat mieleistä luettavaa?