Ovatko bloggaajat pelkkiä tavaroiden esittelijöitä? Jos aiheet ovat lopussa, ostetaanko uutta sisällön saamiseksi blogiin? Jos ei muuta niin kynttilöitä ja koristetyynynpäällisiä? Mitä vanhoille tavaroille tapahtuu? Minkälainen kuluttaja minä olen?
Raha herättää tunteita. Bloggaajana tietyt hankinnat ovat ns. julkisia ja välillä kaupallisuus, kuluttaminen ja rahankäyttö herättävät kritiikkiä. Millainen kuluttaja minä olen? Tämän kysymyksen heitti ilmoille Valkoisen Harmajan Suvi kulutustottumushaasteessa. Ennen shoppailin enemmän ja nautin kaupoissa pyörimisestä. Ostin kun halvalla sai, vaikka en olisi edes tarvinnut. Nykyisin punnitsen ostoksiani tarkemmin, mietin mitä oikeasti tarvitsen ja haluan. Ostan mielelläni kotimaisia tuotteita ja tuen hankinnoillani mahdollisuuksien mukaan yrittäjyyttä. Panostan mielummin laatuun ja satsaan kertaostokseen, mutta toivon ja vaadin tavaran kestävän aikaa ja käyttöä. On helpompaa perustella itselleen 500 euron laadukkaan nahkalaukun ostaminen, jos tietää sen saavan viisi käyttökertaa viikossa seuraavan viiden tai kymmenen vuoden ajan. Ja senkin jälkeen sen jälleenmyyntiarvo on erittäin hyvä. Sama koskettaa sisustusostoksia; laatu ja design maksavat lastulevymassatuotantoa enemmän, mutta käyttöikä ja mahdollinen jälleenmyyntiarvo puoltaa hankinnan tekemistä. Äidilläni on vuosikymmeniä vanhoja Artekin kalusteita, jotka toimivat yhä. Ehkäpä joitakin huonekaluja voisin antaa omille lapsilleni mukaan heidän aikanaan muuttaessa omaan kotiin? Laatuun panostaminen on myös ekologista.
Toisaalta olen aika löyhäkätinen rahankäyttäjä. Jos jotain oikeasti tahdon ja tarvitsen, yleensä myös ostan. Raha ei ole koskaan tipahtanut minulle automaattisesti vaan olen pienestä pitäen tehnyt töitä. Olen alaikäisenä jakanut mainoksia, hoitanut lapsia, poiminut mansikoita, kiertänyt Suomea Hilarius Hiirenä tapahtumissa jne. Lukioaikana tein hiirihommien lisäksi kesäisin toimistotöitä. Kun en heti päässyt haluamaani korkeakouluun, pidin välivuoden ja työskentelin kaupassa. Koko opiskeluajan olen ollut töissä iltoja ja viikonloppuja sekä kaikki kesät. Opiskeluaikana toimin osuuskuntayrittäjänä, joka mahdollisti monenlaisten projektien tekemisen. Olen saanut omaa rahaa, jota olen saanut käyttää tahtomallani tavalla. Totta kuitenkin on, että minun pitäisi opetalla analyyttisempaa ja tavoitteellisempaa säästämistä.
Nykyään suurin osa rahasta menee ihan elämiseen; omakotitalon lainanlyhennyksiin, autoihin, ruokaan ja perustarpeisiin, harrastuksiin ja tietysti lasten vaatteisiin ja tarvikkeisiin. Rakastamme matkustamista ja koemme, että silloin tällöin kannattaa satsata siihenkin. Sisustus on yksi harrastuksistani ja blogin myötä myös työ, joten varmasti käytän myös siihen keskivertoa enemmän rahaa. Toisaalta uudehkossa omakotitalossa sisustus rakentuu pikkuhiljaa ja elämänmuutosten myötä myös uusia tarpeita kotiin tulee.
Bloggajana en koe vain olevani tavaroiden esittelijä enkä koskaan osta mitään vain siksi, että saisin esitellä sen blogissa. Tämä olisi ihan sietämätön kierre. Ostamisen pitää perustua tarpeeseen, vaikka toki minäkin haksahdan välillä heräteostoksiin. Blogin kautta saan myös tuotelahjoja, mutta nekin valitsen tarkkaan. En usko, että se olisi teille lukijoillekaan kovin inspiroivaa, jos bloggaisin kupeista ja kynttilänjaloista, jotka eivät kotiini tai tyyliini sovi. Ja mitä kummaa tekisin sellaisella tavaramäärällä, kun nykyinenkin jo välillä ahdistaa? Toisaalta on välillä kivaa päästä testaamaan sellaisia tuotteita, jotka ovat kiinnostavia, mutta joita ei itse juuri sillä hetkellä ole valmis ostamaan. Tällä tavalla voin esitellä enemmän uutuuksia ja antaa rehellisiä käyttökokemuksia blogissani. Tavarat joita en enää itse tarvitse, annan tai myyn eteenpäin. Sisustusblogin näkökulmasta on kuitenkin tosiasia, että kotia pitää (saa!) uudistaa. Mistä kirjoittaisin, jos yksikään tavara ei vaihtaisi paikkaa tai päivittyisi?
Viime lokakuusta lähtien olen blogannut Divaani-portaalissa. Ennen blogimuuttoa muutamat lukijat olivat huolissaan siitä, tuleeko blogistani entistä kaupallisempi. En ole saanut asiasta pitkään aikaan mitään palautetta teiltä, mutta olisi kiva kuulla, mitä itse ajattelette? Oma arvioni on, että yhteistyöpostaukset ovat vähentyneet. Olen saanut keskittyä sisällöntuotantoon, mediamyynnin hoitaessa yhteistyöneuvottelut. Sivupalkeissa on toki mainosbannereita, mutta niin nykyään on jo lähes kaikilla nettisaiteilla. Ehkäpä lukijatkin ovat jo bannerimainontaan tottuneet? Kaupalliset yhteistyöpostaukset ovat osa blogiani, mutta pääpaino on kuitenkin omissa ajatuksissani ja oman kodin sisustamisessa. Innostavat yhteistyökumppanuudet tuovat vaihtelua sisältöön. Jos nämä kirjoitukset hirmuisesti tökkivät, ne on helppoa sivuuttaa, sillä jo postauksen alussa lukee ”kaupallinen yhteistyö”. Toisaalta, ei minua häiritse mainokset naistenlehdissäkään, niin miksi ne ärsyttäisivät blogeissa?
Mutta ollakseni rehellinen, välillä tulee huteja. Ostan jotain ja vuoden päästä haluankin jotain muuta. Olisihan se ihan mahtavaa, jos näin ei kävisi. Välillä sitä vaan hullaantuu. Haaveilen ihan pöhköistä jutuista; tonnin käsilaukusta tai (”luksus”)lomamatkasta, joiden hankinnalle näin äitiyslomalla ja ensi vuonna häämöttävällä hoitovapaalla ei ole mitään perusteita. Haluaisin palkata siivoojan, mutta en kertakaikkiaan raaski. Lapselleni kuitenkin ostin tonnin parvisängyn, mutta se hankinta oli itselleni paljon helpommin perustetavissa. Omaan itseensä satsaaminen ei. Koko kesän olen ajatellut, että minun on mentävä urheilukauppaan ja päivitettävä liikuntavaatteni. Mutta 150 euroa juoksukengistä tuntuu tosi suolaiselta, vaikka kyse on omasta hyvinvoinnista. Ostokäyttäytyminen on paljon kiinni arvovalinnosta, mutta moni hankinta perustuu kuitenkin tunteisiin.
Lähetän kulutustottumushaasteen lastenvaatteisiin hullaantuneelle Melinalle Minishow-blogiin, ruokaan panostavalle Marialle At Maria´s -blogiin sekä matkailua rakastavalle Adalminalle Adalmina´s Secret -blogiin.
Sana on vapaa myös kommenttilaatikossa! Mihin sinun on helppoa ”tuhlata” ja mitkä asiat jäävät halusta huolimatta hankkimatta? Lisääkö blogien lukeminen ostohaluja? Milloin blogien kaupallisuus häiritsee ja milloin yhteistyöt toimivat ja tuovat mieleistä luettavaa?
11 Kommentit
Mua ei lukijana häiritse bannerimainonta tai yhteistyöpostaukset. Jatkuva uusien tuotteiden ostaminen tai saaminen ja niiden esittely blogissa ei myöskään mua lukijana häiritse, mutta viime aikoina oon alkanut miettiä, että oonko itse ”huono sisustusbloggaaja”, koska ostan uutta todella vähän.
Toki sorrun joskus halpoihin alelöytöihin, mutta mitään hintavampia hankintoja meillä ei kovin usein tehdä. Sohva ja sänky vaihtuivat viime vuonna 9 vuoden käytön jälkeen. Viimeisin isompi hankinta oli olohuoneen matto. Kyseinen matto on ensimmäinen iso uutena ostamani matto koskaan 🙂
Teen edelleen myös paljon sisustuslöytöjä kirppareilta ja tuunaan vanhaa tai teen itse uutta. Panostan mielelläni laadukkaaseen designiin, mutta ostan sitäkin ensisijaisesti tarpeeseen ja mieluiten käytettynä.
Kiitos ajautuksistasi Anna! Kukaan ei varmasti ajattele, että et olisi inspiroiva bloggaaja jos et osta. Itse ihailen valtavasti kierrättäjiä ja käsityäläisiä, valitettavasti itse en ole kovin lahjakas tekemään itse tai tuunaamaan. Mutta sitäkin oppisi, jos vain aikaa olisi. Sehän muuten laatudesignissa onkin hienoa, että löytöjä voi tehdä käytettynä! Meilläkin on muutama käytettynä tullut designhuonekalu ja tykkään kovasti!
Minä en tuhlaa nykyään mihinkään.
Blogien lukeminen on vähentänyt rajusti ostohalujani, miksi ostaa itselle, kun näkee ne jo muilla. Kun näkee miten paljon ihmisillä kulkee läpi/omistavat tavaraa, niin on havahtunut siihen, ettei halua ostaa mitään turhaa. Sitä miettii joka ostosta, kuinka paljon sen eteen joutuu tekemään työtä, mistä se on poissa ja maksaako se vaivan. On hirveä kierre hankkia aina uutta, jos vanhallakin pärjää. Toki pidän kauniista tavaroista ja minulla on kallis maku, jos toteuttaisin sitä, mutta tiedän, etten olisi yhtään onnellisempi hienoine tavaroineni kuin nyt. Tavara on vain tavaraa, tämä vei oppia muutama vuosikymmen. Mutta, jos ilmaiseksi saisin, en kieltäytyisi mistään kauniista 🙂
Minua ei häiritse blogien kaupallisuus, en valitettavasti edes noteeraa, kuin tekstin ja kuvat, muu on yksi lysti. Jos joku on keksinyt kannattavan bisneksen, halujensa tyydyttämisen tms. bloggaamisesta, niin se hänelle suotakoon 🙂
On varmasti harvinaista, että voi sanoa ettei tuhlaa mihinkään. Mutta ei se onni ostamalla tule, siinä olet aivan oikeassa! Mutta toisaalta, se mikä on yhdelle tuhlaamista, ei ole sitä toiselle, kuten vaikka laadukas ravintolaillallinen tai kaupunkiloma. Elämästä pitää nauttia 🙂
Mä oon aina ollut sitä mieltä, että ihmiset liikaa yleistää asioita koskemaan vain blogeja. Jos jotakuta mietityttää se, eletäänkö blogissa ja tosielämässä kuinka samanlaista elämää tai tapahtuuko asiat vain blogia varten, voisi jokainen ajatella omaa käyttäytymistään somessa yleensä. Ihan samalla tavalla asiat kaunistellaan facebookissa ja siellä halutaan näyttää parhaat puolet. Tai nykyään on äitejä, jotka shoppaa mielessään ne ihanat instakuvat, joita kotoa tai lapsista saa otettua. Ja tuskinpa kenenkään rahat pidemmän päälle riittäisi kustantamaan vain somea varten tehtyjä ostoksia.. Mutta hei, mitenniin lastenvaatteisiin hullaantunut? 😀 Eilenkin kävin postissa vaan kahdesti! :SSS
Eh, ihan vähän vain hullaantunut 😀 Ja totta, blogien lisäksi kaikkialla somessa on sama ilmiö näkyvillä!
Kiitos hyvästä kirjoituksesta Kerttu! Itsekin olen bloggaajana pyrkinyt pitämään oman linjani. En siis bloggaile jokaisesta purkista ja purnukasta, joita minulle lähetetään, enkä liioin lähde tuosta vaan mukaan blogiyhteistyöhön vaan minun on aidosti uskottava tuotteeseen tai palveluun, josta kirjoitan, ja sen on myös sovittava blogini linjaan. Valitettavasti tiedän monia bloggareita, jotka kirjoittaisivat ihan mistä vaan, jos vaan saisivat tavaraa ilmaiseksi. En ymmärrä, ketä sellainen pidemmän päälle palvelee, mutta ehkä tavarapaljous tekee jotkut ihmiset onnelliseksi, mene ja tiedä. Hulluinta, mistä minua on pyydetty kirjoittamaan, on ollut moottorisaha.. Olisitko voinut nauramatta lukea, kun Sally vetäisee sahan käyntiin ja taiteilee takapihalla pölkyistä vaikka pöllöjä!?
Kaupallinen yhteistyö on tätä päivää ja jokaisella meistä on varmasti siihen oma mielipide + suhtautumistapamme. Mä arvostan sua suuresti bloggaajana ja olen ajatuksineni hyvin pitkälti samoilla linjoilla kuin sinä. Tietynlainen downshiftaus on aina hyvästä, oli se sitten perhevapaa tai vaikka työttömyys, mutta opettaa kuluttamisesta parhaimmillaan sen, että kicksit voi saada myös siitä, ettei lähde mukaan kulutushysteriaan. Luonnonvarat hupenevat, yhden t-paidan valmistaminen (puuvillan kasvattaminen jne) kuluttaa 200 litraa vettä ja skenaario on tätä tahtia väistämättä se, että 30 vuoden kuluttua jopa suklaa on oikeasti niin kallista ja harvinaista että se on vain rikkaiden yksinoikeus!
Letkeää viikonloppua!
Kiitos Sally ajatustasi! Tuo ekologinen näkökulma on tärkeää pitää mielessä. Pienillä teoilla on iso merkitys. Siksi myös suosin kotimaista, hyvät vaikutukset tulevat lähelle ja tuotteiden eettisyys on helpoimpi tarkistaa. Mukavaa viikonloppua sinnekin!
Mun mielestä jokaikisen tulisi pohtia kulutustottumuksiaan ihan vaikka siitä syystä, että olemme tänä vuonna jo kuluttaneet maapallolta tämän vuoden luonnonvarat loppuun… Kotimaisuus ja kestävyys ovat siis hyviä perusteita hankinnoille 🙂
Mä tulin lukemaan tän jutun, koska odotin, että joku vihdoin kirjoittaa rahasta rehellisesti, mutta sellaista postausta ei varmaan kukaan rohkene tehdä, paitsi minä, joka sellaisen kerran tein, julkistin siis kuukauden tulot ja menot. Tarkoitan rehellisellä sitä, että bloggaaja kertoisi, kuinka paljon rahaa kuluu mihinkin. Olisi nimittäin tosi mielenkiintoista tietää ihan oikeasti bloggaajien kulutustottumuksista! Aina vaan saa lukea selittelyjä siitä, että ”tää on alesta”, ”en mä nyt niin paljon mitään osta” ja ”olen omalla työlläni rahat ansainnut” ja kun 17-vuotias bloggaaja ostaa merkkilaukkuja, reissaa maailmalla ja hänen omistamiensa luksusuhuulipunien arvo on enemmän kuin kuukausipalkkani, niin eiköhän pappa betala 🙂 Tai jos ollaan kotona lasten kanssa vuosia ja silti ostellaan kaikkea, niin eiköhän mies ole silloin maksajana. En tiedä miksi minua ärsyttää selitykset, jospa joku joskus sanoisi suoraan, että faija tai mummo tai mies sponssasi 🙂
Sun blogi on kiva, vaikka itse en ole sisustusihminen, mutta blogissa kuin blogissa on mulle tärkeintä, että se on kirjoittajansa näköinen. Eikä portaalibloggaus ja yhteistyö blogia huononna ellei ne paista liikaa läpi. Mun mielestä parhaimpia yhteistyöpostauksia on ne, joissa kerrotaan rehelliset käyttökokemukset, mutta valitettavasti sellaisia on blogeissa harvoin.
Niinpä, tällä puolella palloa kulutamme valtavaa tahtia. Hyvä on pohtia ostoksia myös ekologisesta näkökulmasta. En näe tarpeelliseksi julkistaa blogissani kaikkia kuukauden menoja ja tuloja, sillä kaikki ne eivät liity blogiini 🙂 Mutta ymmärrän hyvin pointin! Mutta kysykseesi on helppoa vastata, että kaikki hankinnat tehdään omalla työllä ansaitulla rahalla. Mieheni kanssa meillä on omat tilit, mutta periaatteessa ja käytännössä perheen yhteiset rahat. Vaikka olisin kotona lasten kanssa (niin kuin nyt olen) ja tekisin hankintoja, en koe että ostelisin mieheni rahoilla vaan omilla / perheemme rahoilla 🙂
Minun on pitänyt vastaa tähän todella pitkän aikaa sitten, mutta en ole ikinä tietokoneen ääressä, kun tulee nykyään vaan leikittyä puhelimella. Siinä yhden viestin kirjoittamiseen menee niin kauan aikaa ja sitten tulee joku error.
Kun olin kotona, voin sanoa suoraan että minua ärsytti nämä yhteistyökirjoitukset. Jälkikäteen tajusin sen ettei itsellä ollut niihin rahaa ja toinen sai ne tosta vaan ilmaiseksi. No, niinhän se ei ole. Ilmaista lounasta ei ole.
Tänä päivänä kun työnantaja muistaa pankkitilini olemassaoloa kerran kuukaudessa, olen sellaisessa tilanteessa, että voin ostaa mitä haluan, varsinkin kun käytännössä ei hirveesti mitään halua. Tällöin yhteistyökirjoitukset ovat tosi kivoja, ihan sen takia että niistä voi saada ihan täysin uusia inspiksiä.
Helsinkihän on todella pieni kylä, Suomi tosi pieni maa ja tunnen henkilökohtaisesti monta bloggaria. Todella hyvää blogia pitää nainen, joka ei käytännössä osta ikinä mitään ja hän ei saa käytännössä yhtään yhteistyötarjouksia, ellei itse tyrkytä itseään.
Sitten hyvän ystäväni sisko pitää todella suosittua blogia lähes työkseen ja hän tarttuu kaikkiin haasteisiin, päämääränä on saada siitä lisää rahaa ja lukijoita. Kaikkia hän käytännössä kehuu, meni syveen tai saveen. Ketä se sitten palvelee ?
Ja sitten tunnen samanlaisia bloggareita kun sinä. Asuvat kauniissa kodissa, kauniissa miljöössä, omistavat sisustussilmän ja osallistuvat vain ja ainoastaan niihin kampanjoihin, joihin itse haluaa ja ostaisivat luultavasti tuotteen jos se olisi tullut eteen omassa elämässään.
Sinun yhteistyökirjoitukset eivät haittaa minua yhtään, suorastaan päinvastoin.
Minun on helppo vetää yli. Amerikassa voin ostaa helposti 10 paria converseja. No, käytän niitä kaikkia, mutta pienelläkin määrällä pärjäisi. Ne ehkä maksoivat 20 – 30 usd kpl, mutta kun kerrotaan se 10.llä ja sitten niitä matkoja on tullut tehtyä muutama, puhutaan oikeasti suurista summista. Samoin kosmetiikkaan tulee rapakon takana sorruttua. Nyt kun en ole ko maassa ollut kohta 1,5 vuoteen, on ostokset loppuneet, olen ylpeä jollain tavalla. Ostetaan edukkaasti ja sitten käytetään ne loppuun. Nyt sitten siirryttiin Lumeneen, joka on minulle sopiva merkki kaikinpuolin. Ja saa tosta ihan läheltä. Ei tarvi jemmaa vaan voi ostaa purkki kerralla.
Sisustuksesta olen huomannut vaikka omistaisin vaikka mitä, jämähdän helposti paikoilleni. N vuosi sitten laitoin pitkästä aikaa yhden vanhan pussilakanan sänkyyn ja me olemme käyttäneet sitä nyt noin vuoden. Aina lauantaisin koneeseen ja takaisin sänkyyn. Pari kertaa olen kokeillut jotain muuta, mies ärähtää laita se toinen takaisin, oli parempi. Käytössä oleva on kestävä, kaunis, kotimainen. Käytämme sen nyt luultavasti loppuun ja kaikki muut pussilakanat voisi kaapista laittaa vaikka kellariin odottamaan nykyisen loppuunkulumista. Pellava + puuvilla yhdistelmä takaa sen, ettei tarvitse muutamaan vuoteen kellarissa tätä varten käydä.
Tulipahan pitkä vuodatus, pahoittelen !