Onnellisuuskuplia

Mukavaa sunnuntaita! Jos täältä kuuluu jossain vaiheessa poks, niin se on vain tämä onnellisuuskupla joka puhkeaa. Parasta on, että tämä fiilis on syntynyt sekä supertavallisista asioista että unelmista, joiden ei vielä edes tiedetä toteutuvan. Joskus on vaan niin hyvä olla.
*

*
Uskon siihen, että kun ajattelee positiivisesti ja ympäröi itsensä valoisilla ihmisiä, elämästä tulee pikkuisen parempaa. Se ei poista laskuja, deadlinejä tai pelkoja, jotka epämääräisiä varjoina nostavat joskus päätään pyytämättä ja yllätyksenä. Elämä on suurelta osalta sellaista, millaiseksi sen tekee. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, mutta tavallisiin asioihin toiveikkaasti, myönteisesti tai edes neutraalisti suhtautumalla, tekee elämästä itselleen ja läheisilleen helpompaa ja onnellisempaa.
*

*
Kaikki tietävät tyypin, jolle tuntuvat kasautuvan kaikki maailman vastoinkäymiset. Auto ei käynnisty aamulla, lempiastia hajoaa, kaupan kassa kohtelee tylysti ja taas se unelmien työpaikka valui silmien edestä jollekin toiselle. Väitän, että näitä asioita sattuu meille kaikille, mutta toiset vain huutavat niistä kovempaa. Vastoinkäymisistä saa puhua ja välillä minuakin ärsyttää niin, että savu nousee korvista. Harvoin jaksan vetää pulttia parkkisakoista tai kadonneista aurinkolaseista, sillä eivät ne ole merkkejä siitä, että universumi olisi minua vastaan. Moneen vastoinkäymiseen löytyy syy itsestä, mutta niin löytyy myös myötäkäymisiinkin. Ja se vasta innostavaa onkin!
*

*
On kamala sanonta, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Emme voi valita onnettomuuksia, sairauksia tai yllättäviä katastrofeja, mutta ei niitä myöskään omalla käytöksellään ansaita. Jokainen meistä on samalla viivalla sen kanssa, miten aamuisin uuteen päivään suhtautuu. Jos jo valmiiksi ottaa kaikki päähän, joutuu tekemään ilon, onnistumisen ja rikastavan vuorovaikutuksen kanssa paljon enemmän töitä kun se, että ajattelee lähtökohtaisesti, että tästä tulee hyvä päivä.
*

*
Jokainen haluaa tulla nähdyksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi. Miten naurettavan pienistä jutuista tämä onkaan kiinni! Tervehtiminen, pieni kohteliaisuus tai kuulumisten kysyminen ja pim, olet olemassa! Sanoisin, että kenelläkään ei voi olla koskaan niin kiire, että ei ehdi tervehtiä tai kiittää! Sen voi tehdä juostessa, hissin ovien painautuessa kiinni, elekielellä auton ikkunan läpi tai vaikka tekstiviestinä kännykkään. ”Oli kiva nähdä vaikka vain pikaisesti, näytit kauniilta / sinulla oli hyviä ajatuksia / mukavaa syksyn odotusta”. Ei ole vaikeaa, eihän?
*

*
Eniten ihmettelen ajatusta siitä, että toisen onni olisi itseltä pois, mutta aina eivät järki ja ajatukset kulje samaa rataa. Muistan kun esikoisen kohdalla toivoin raskautta aivan liian pitkään ja tuntui, että ympärillä porukka paukautteli plussia testiin kuin purkkapalloja. Aloin kihistä kateudesta ja ärtymyksestä, vaikka ulospäin toki näytinkin viileän rauhalliselta. Ihan kuin kaikkien muiden vauvat olisivat pois jostain maailman suuresta vauvakiintiöstä, josta ei meille sitten omaa riittäisikään. Pettymyksen kohdalla päätin, että saan olla yhden päivän surullinen. Omia ajatuksia johtamalla en uponnut syvälle itsesäälin suohon, vaan jaksoin olla toiveikas.
*

*
Se onnellisuuskupla täällä, arvatkaahan vain mistä se muodostuu. Näistä elämäni ensimmäisistä oman pihan omenoista, joista sain leipoa terassilla omenapiirakan. Terassilla siksi, että en herättäisi päiväunia nukkuvaa poikaani, toista pientä ihmettäni. 3- ja 7-vuotiaista serkuistani, jotka ovat meillä yökylässä, kun heidän vanhempansa nauttivat kahdenkeskistä laatuaikaa ensimmäistä kertaa vuosikausiin. Innostavista päivätöistä, joissa saan käydä kultaisten isovanhempien hoitaessa lapsia. Liikunnasta, jonka endorfiinit ylittävät muut dopingit sata nolla. Yrittäjyydestä ja ihmisistä, jotka toteuttavat unelmiaan! Nöyryydestä ja kiitollisuudesta, kun on all good everything. Että enempää en voisi toivoa, mutta toivon silti, koska se on minun tapani olla elossa  ja mennä eteenpäin.

Kun nostat toisia, saat nousta myös itse. Onneksi onnellisuuskupla on ottanut paljon vaikutteita serkultaan saippuakuplalta. Kun ainekset ovat kunnossa, ei tarvitse kuin pikkuisen henkäistä ja niitä tulee lisää. Onnellisuudessa kun ei ole jaettu kiintiöitä.

*