Olen kyllä aika mustavalkoinen tyyppi, mitä vaatteisiin tulee. Usein haaveilen väreistä, mutta vaatekaappini ei ole värien ilotulitus. Samoin korujen kanssa minulle herkästi sellainen olo, että niitä on liikaa. Ostettuani muutaman laatulaukun, en juuri vaihda veskaakaan. Kengät ovat lähes aina mustia nahkakenkiä, nyt aktiivikäytössä on avokkaat, ballerinat, nilkkurit matalalla ja korkealla korolla sekä saappaat. Hiukset ovat joko auki tai ponnarilla ja arkiaamun meikki valmistuu 5-10 minuutissa.
Kun lupasin kirjoittaa blogiin enemmän tyylijuttuja, aloin pohtimaan koko tyyliasiaa tarkemmin. Muoti tulee ja menee, samoin trendit. Tyyli on jotain omaa, sellaista joka seuraa elämänvaiheista toiseen ja jalostuu matkalla. Omassa tyylissä on mukavaa olla ja tässä iässä haluaa, että vaatteet istuvat, tuntuvat omalta ja parhaassa tapauksessa ne unohtuvat.
Kun tyyli on kohdallaan, on itsevarma olo. Vaatteisiin, meikkiin tai hiuksiin ei tarvitse keskittyä, voi olla tilanteessa ja keskustelussa läsnä. Olla enemmän kiinnostunut siitä toisesta, kun itsestä. Tyyliin kuuluu myös ryhti ja hymy, jälkimmäinen tulee itsestään ja ensimmäisen kanssa saan välillä tsempata.
Pidän ajatuksesta ”mitä saapuu paikalle, kun sinä tulet paikalle?”. Ihminen on kokonaisuus, joissa tyyli määrittää jotain. Loput ovat läsnäoloa, karismaa ja keskustelutaitoa ja kykyä huomioida muita. Asioita, joissa riittää haastetta loppuelämäksi. Toisaalta, tässä on sellainen näkökulma tyyliin, joka innostaa ja jota haluaisin käsitellä enemmänkin. Tyyli syntyy kokonaisuudesta, olkoon vaikka kuinka viidenpennin kyökkipsykologiaa hyvänsä.
Paita: Marimekko
Hame: Marimekko
Kengät: Clarks
Kuvat: Terotemedia