Joidenkin juttujen kanssa sitä jää jahkaamaan. Päätöksen tekeminen pitkittyy syystä tai toisesta, järki sanoo yhtä ja sydän toista. Minulla on vähän taipumusta kiintyä seiniin ja tavaroihin. Ei nyt ihan kaikkiin, mutta joihinkin spesiaalitapauksiin. Luulen, että kyseessä on enemmänkin muistot ja fiilikset, kuin se varsinainen konkreettinen asia tai esine. Mutta yhtä kaikki, joskus on vaikeaa sanoa hyvästi.
Nyt sydämentykytyksiä aiheutti olohuonessamme ollut Galileo-keinutuoli. Tykkäsin siitä kamalasti, mutta samalla tiesin että se hallitsee tilaa liikaa. Jo ostohetkellä minulla oli eräs toinenkin tuolikandidaatti mielessä ja se on yhä vain kummitellut kaikki nämä vuodet. Kun sitten näppäilin myynti-ilmoituksen, ajattelin että kokeillaan; tuolista ei ole mikään pakko luopua.
Niin siinä sitten kävi, että nojatuoli löysi uuden kodin nopeasti. Se pääsi onneksi tuttuun perheeseen, ihan lähelle. Jotenkin hassulla tavalla sydäntä lämmitti, kun perheen äiti laittoi minulle illalla viestiä, että koko perhe on tosi fiiliksissä tuolista ja lapset rakastavat istua sen pehmeässä sylissä. Tästä puhun, kun puhun tarinoista huonekalujen takana. Koti ei täyty vain esineistä, vaan muistoista. Ja joskus jotkut muistot saattaavat kulminoitua vaikka yhteen nojatuoliin.
Kun tuoli on uudessa hyvässä kodissaan, oli minun aika alkaa tutkia tilaa ilman sitä. Siirsin Eamesin Rar-keinutuolin toiselle puolelle huonetta, jolloin kulku televisiohuoneeseen avautui entistä paremmin. Huoneessa oli yhtäkkiä tilaa ja ilmavuutta. Vaikka sää oli todella harmaa ja pilvinen, jotain raikasta sisustukseen tuli. Tilaa liikkua, hengittää ja olla.
”Annetaan olla hetki näin”, sanoi mieheni, enkä voisi olla enempää samaa mieltä. Laitoimme takkaan tulen ja istuskelin hetkisen tyynykasassa liekkien lämmössä lattialla. Mietin sitä päivää, kun lapset muuttavat pois kotoa. Ei nyt ihan akuutti kriisinaihe, mutta jotain pientä rinnassa läikähti. Jos tuolista luopuminen tuntuu tältä, miten koskaan tulen selviämään siitä…? 😉
Saat sen mistä luovut, sanotaan. Tilaa tuli uusille unelmille.
Ps. Olenko ainoa ihminen maapallolla, joka kiintyy huonekaluihin? D: