Eräänä päivänä sain todella erikoisen sähköpostin, jonka lukeminen sai minut hämmästymään. Lähettäjä oli yhtä hämmästynyt ihminen, joka oli ostanut matkaltaan taulun. Hän oli etsinyt Googlen kuvahaun kautta jotain sisustukseen liittyvää asiaa, kun vastaan oli tullut kuva meidän olohuoneestamme. Mielenkiinto heräsi ja hän klikkasi blogini auki todetakseen, että hänen uniikkina Thaimaasta ostamansa taulu oli lähes samanlainen kuin meidän olohuoneemme teos. Maalaus, jonka suomalainen kuvataitelija Minja Revonkorpi on tilauksestani maalannut. Maalaus, jolla on meidän perheellemme henkilökohtainen merkitys. Ainoa näkyvä erotus tauluilla on se, että Thaimaan tuliainen on eripäin.
Tutkin kuvia ja aika nopeasti hoksasin, että kyse ei voi olla sattumasta. Kysyin muutamia lisäkysymyksiä ja sain kuulla, että taulu on ostettu paikallisesta galleriasta, ei siis mistään ihan katukojusta. Taiteilija oli esitellyt kokoelmaansa ja kertonut, että erityisesti skandinaavit pitävät hänen tuotannostaan. Jäin miettimään, kuinkahan paljon näitä plagiaatteja onkaan liikkeellä?
Ensin tyrmistyin, sillä oli kyse sitten designkalusteen tai uniikin taideteoksen kopioimisesta, on törkeää rahastaa toisen idealla ja työllä. Toisessa ajatuksessani oli jo himpun verran huvittuneisuutta, sillä onhan taulun oltava todella hieno jonkun muunkin mielestä, että sitä viitsitään toisella puolella maailmaa kopioida. Thaimaa-taulun ostaja on toki asiassa syytön, sillä hän ei ole voinut tietää kyseessä olevan plagiaatti. Ja varmasti yhtä ärsyttävältä tuntuu, kun hän luuli ostaneensa uniikin taulun matkamuistona. Onkohan mitään tapaa selvittää, onko tauluja enemmänkin markkinoilla?
Aika erikoinen juttu, vai mitä?!
Lue taulun tarina TÄÄLTÄ.