Voi hyvänen aika mikä viikko!
Tällä viikolla olen nukkunut ehkä huonommin kuin koko vauva-aikana ja poika on sentään jo seitsemän kuukautta. Siitä huolimatta olen saanut niin mielettömän paljon virtaa ihanista ja aidoista kohtaamisista, että olo ei voi olla kuin valtavan onnellinen. Maanantaina viikko sai parhaan mahdollisen startin, kun kävimme treffeillä mieheni kanssa, kyseessä oli ensimmäinen hetki kun lähdimme kahdestaan jonnekin vauvan syntymän jälkeen. Kaksi tuntia Jyväskylän yhdessä tunnelmallisimmista ravintoloista eli Figarossa oli elämys, joka kannattelee pitkään. Se täydellinen rauha, keskeytyksettömyys ja loistava ruoka vain muodostivat täydellisen kombon. Arjen tiimellyksessä avioparista tulee helposti tiimi, joka suoriutuu lastenhoidosta, harrastuksista, ruuanlaitosta, siivoamisesta ja kaikesta siitä tuhannesta pikkusälästä, jota ruuhkavuosien arjeksi kutsutaan. Tässä byrokratian luvatussa maassa voisi säätää pienten lasten vanhemmille vaikka sellaisen treffilain, jotta jokaisen tulisi napattua aikaa silloin tällöin myös parisuhteelle 😉
Tiistaista en sitten muistakaan mitään, joka kuvastaa hyvin sitä että univelassa kerrytetään jo korkoa koron päälle. Piti ihan mieheltäni kysyä mitä tehtiin ja olihan niitä hyviä kohtaamisia silloinkin. Tytär oli mummolassa yökylässä ja vietimme iltapäivän anoppilassa. Vauva alkoi olla iltapäivällä kuumeisen oloinen ja hän jäi mummolaan isin kanssa, kun teimme pikavierailun tyttären kanssa kummitytön perheen luokse. Seuraavana yönä sitten valvottiin.
Keskiviikko toi tullessaan Vepsäläisen sisustusillan. Sain kotoa vain yhden neuvon esiintymiseeni: ”älä puhu vauvasta mitään 😀 Vaikka kyseessä oli vain muutaman tunnin poissaolo, oli joka äidin perusfiilis eli huono omatunto vahvana ilmassa: pikkuinen ensimmäisessä flunssassaan ja äiti se vaan lähtee höpöttelemään sisustustrendeistä. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin sekä kotona että Vepsäläisellä, illalla vastassa oli jo pirteämpi poika.
Yöllä taas valvottiin. Aamulla meinasi iskeä epäusko ja mies jo ehdotteli, että tekisin Kuopion reissun yksin päiväseltään, koko sirkuksen lähteminen reissuun tuntui vähän raskaalta ajatukselta. Mieleen tuli, olisikohan vauvalla ensimmäinen korvatulehdus ja aloin heti aamukahdeksalta soittamaan terveyskeskukseen, jotta saisin ajan varattua. Kun ajanvarausvirkailija tiedusteli pojan sosiaaliturvatunnusta, tekeltelin numeroissa. Yritin sopertaa, että olen valvonut paljon, enkä saa numeroita juuri nyt oikeaan järjestykseen päässäni. Täti langan päässä kuulosti ärsyyntyneeltä ja kyllästyneeltä, yritin nieleskellä itkua. Ehkä empatia olisi ollut liikaa vaadittu, mutta ei kai sitä tarvitse niin tyly olla? Aamupäiväaikaa ei järjestynyt, joten ei auttanut kun soittaa yksityiselle lääkäriasemalle. Sinne sitten kiikutin parin tunnin päästä aurinkoisen pojan, jonka nuori mieslääkäri toteaa täysin terveeksi. Kuuskymppiä voi olla pieni raha mielenrauhasta, ajattelin.
Koko konkkaronkka autoon ja Savon sydämeen. Ilta Kuopion Vepsäläisellä meni jälleen hyvin, kirjoittelen enemmän näistä sisustusilloista kun saan kuvat käsiteltyä. Molemmat illat olivat täynnä hienoja kohtaamisia ja keskusteluita! Kiitos kaikille, jotka tulitte moikkaamaan. Näistä hetkistä ja hymyistä olen saanut valtavasti voimia. Yövyimme Kuopion keskustassa hotelli Puijonsarvessa ja lähtiessä annoin vastaanottoon positiivista palautetta. Hotellin aamiainen oli oikein hyvä, mutta suuremman vaikutuksen teki henkilökunta. En muista milloin viimeksi olisin kokenut niin ystävällistä asiakaspalvelua kuin siellä, kiitos! Ja mukavaa kun aamupalalla sattui olemana blogini lukija, joka tuli tervehtimään. Kuten sanottu, nämä ihanat kohtaamiset ovat tuoneet uskomattoman paljon energiaa, kiitos!
Kotiin jouduimme siltatyön vuoksi ajamaan kiertoreittiä ja matka oli hieman odotettua pidempi. Kotiovesta oli tällä kertaa ihan erityisen mukavaa astua sisään, sillä matkamme aikana siivoojat ovat tehneet työnsä. Puhdas koti, kukkaset ja edessä oleva viikonloppu antavat aihetta onneen. Pieni tumma pilvi meinaa kuitenkin talomme yllä leijailla, sillä mieheni kärsii yhtä aikaa järkyttävästä autokuumeesta sekä orastavasta miesflussasta. Tiedättehän se on kausiflunssan pahin muoto, joka mahdollistaa vain valikoitujen urheilulähetysten seuraamisen 😉
Näiden viikonloppukukkasten myötä toivotan rentoa perjantai-iltaa! Palataan pian <3
10 Kommentit
Onpas ollut huonoa palvelua terveyskeskuksessa,ehkä he ovat niin rutinoituneet puheluihin että unohtuu se palvelun merkitys!Onneksi hotellin henkilöstö pelasti tilanteen!
No noitahan sattuu, itse olin tietysti väsyneenä herkillä 🙂 Mutta pointti on juuri se, että näillä pienillä sanoilla / teoilla voi nostaa tai laskea kanssaihmisen fiiliksiä. Onneksi lähes kaikki kohtaamiset olivat näitä nostattavia!
No ompa sulla raskasta. En kestä. Aivan hengästyttää nämä sinun jutut.
Hmm… Huumori ja sarkasmi ovat toki vaikeita lajeja erityisesti näin kirjallisesti 😉 En käsittääkseni valittanut raskautta vaan kerroin, miten paljon energiaa saa ystävällisistä kohtaamisista, joita viikkoon mahtuu monta. Minusta jokainen meistä voi miettiä, säteilemmekö ympärillemme enemmän positiivista vai negatiivista energiaa.
Oi ihana Kerttu! <3
Sinähän olisit tarvinnut aivan ensimmäiseksi kunnon halirutistuksen silloin
kun näimme siellä Kuopion Vepsillä.
Voi kunpa olisimme tienneet, että sinulla oli niin huonosti startannut päivä.
Sinä itse hehkut ympärillesi niin paljon positiivista energiaa, että se on tarttuvaa.
Ihanaa kuulla, että useat viikon kohtaamiset ovat antaneet sinulle voimaa viikkoon.
Toivottavasti tapaamme vielä uudelleen. =)
Ja vielä se, että Puikkarin henkilökunta oli ollut niin mahtavaa. Siinä hotellissa onkin
hurja draivi päällä, kun taloon tuli uusi innostava hotellipäällikkö.
Voi Mirella, kaikki oli enemmän kuin hyvin Vepsäläisellä! Oikeastaan oli heti silloin, kun lääkäri sanoi aamulla että poika on ihan kunnossa 😀 Ja kiitos kauniista sanoistasi, oli myös tosi kiva tavata sinut livenä! Uusi hotellipäällikkö on kyllä saanut hyvän hengen aikaiseksi, aamiaisella oli niin kiva tunnelma kun kaikki työntekijät tervehtivät ystävällisesti ja moni vaihtoi muutaman mukavan sanan 🙂
Olipas taas ihanasti kirjoitettu elävästä elämästä. Ihanaa, kun kaiken kiireen ja huolenkin keskeltä saat tuon onnellisuuden kuitenkin aina esiin. Itsekin aina itseäni muistuttelen kaaospäivän jälkeen, että onneksi näitä harvoin tulee kahta peräkkäin:-) Ihanaa viikonloppua sinulle ja perheellesi!
Kiitos Kristiina! Minusta on mukavaa tuoda paloja elävää elämää tänne blogiinkin 🙂 Kaunista sunnuntaita sinnekin!
Hei, Tuli mieleen, että olisiko teidän pikkuvesselille tulossa hampaita, meillä on ainakin aiheuttanut flunssaa ja kitinää… tsemppiä, toivottavasti tulevat yöt ovat parempiunisia :).
Moikka! Hampaita minäkin epäilin ja ikenet kyllä pullottaa lupaavasti. Mutta vielä ei ole yhtään hammasta näkynyt, toivottavasti kuitenkin pian tulisi!