Tänä aamuna postilaatikolle tossutellessa vastassa pehmeän kaunis tunnelma; suuret lumihiutaleet laskeutuivat hiljalleen maahan ja nouseva aurinko heitti pehmeitä säteitä taivaanrannasta. Täydellisen kaunis pyhäinpäivän aamu. Lumi on jotenkin lohdullista, se antaa niin paljon valoa ja iloa.
Terassimme on pikkuhiljaa pukeutunut talveen, vaikka se ei mitään suuria taikatemppuja vaadikaan. Kynttilöitä ja taljoja lähinnä, oksia jotka saavat jäätyä maljakkoon.
Talviaurinko on varmasti ihan oma persoonansa, välillä se paistaa himmeän keltaisesti, välillä viileän harmaana. Arjen fiilistelijänä jaksan ihmetellä valon sävyjä ja auringon kulkua. Usein käyn terassilla katsomassa, miltä ulkona näyttää.
Eihän siellä kauaa tarkene ja harvemmin näihin hetkiin edes lämmitintä sytytän, mutta silti retki kannattaa. Kai meillä kaikilla on omat arjen meditaatiomme, tavat joilla voi hetkeksi pysähtyä ja nollata ajatuksia.
Loppuun vielä kootusti vastauksia usein kysyttyihin kysymyksiin:
Terassillamme on pyöreä Askon Amigo-pöytä 1970-luvulta ja viisi kappaletta Panton-tuoleja. Pitkä säilytysarkku toimii myös istuintasona, kun porukkaa on enemmän, sen nikkaroi meille Keski-Suomen Sisustusmiehet. Sohvaryhmä on Iskusta. Moni kyseleekin, miten tekstiilit pärjäävät talven ulkona ja vastaus on mainiosti, lasitusten ansioista ne eivät pääse kastumaan. Laattojen tiedot löytyvät terassin ennen/jälkeen-postauksesta ja Lumonin kanssa yhteistyössä tehdystä lasituksesta lisää tietoa Toinen olohuone-postauksesta. Verhot ovat niin ikään Lumonilta ja niistä löytyy tarkempaa kertomusta täältä. Lämmitin on saatu Pihanolta ja siitäkin olen kirjoitellut käyttökokemuksia.
Levollisen mukavaa pyhäinpäivää, me taidamme lähteä tekemään pihalle talven ensimmäiset lumienkelit.