He-heei, hän sanoi ja vilkutti iloisesti ovella reppu selässään. Hei hei, kulta, hauskaa päiväkotipäivää, vastasin. Ensimmäisen päiväkotikuskaus vuoro sai isi, joka on äitiä näissä hommissa reippaampi. Painan oven kiinni ja tunnen satakiloisen kivenlohkareen painon rintani päällä. Juon kahvia ja itkeskelen vähän, kotona ei ole ketään.
Outo hiljaisuus, joka haluaa alleviivata sitä, että elämä on muuttunut. Pitäisi olla jo töissä, mutta kyyneliltä ei voi meikata. Otan kupin kahvia, avaan tietokoneen ja mietin, että tästäkin selvitään. Uusi arki on iloinen asia ja olemme onnekkaita, että poikanen voi tehdä lyhyttä viikkoa hoidossa ja alkuun pidetään päivätkin lyhyinä. Voin tehdä töitä työajalla ja olla kaiken muun ajan sataprosenttisesti äiti. Kun on syksyn tehnyt töitä kaikki päiväuniajat, illat ja miehen vapaapäivät, tämä on kaikille hyvä muutos. Poika pärjää ja eiköhän äitikin sopeudu <3
Kahvikuppi on tyhjä ja hiljaisuus alkaa hivellä korvia. Pikkuisen ripsaria ja menoksi. Tervetuloa marraskuu!
14 Kommentit
Nuo ovat aina niin liikuttavia juttuja. Muistan vielä kuin eilisen päivän, kun olimme juuri muuttaneet Ahvenanmaalle ja tyttäreni aloitti toisen luokan ruotsinkielisessä koulussa, eikä osannut sanaakaan ruotsia. Sinne hän jäi seisomaan koulun pihalle punainen reppu selässä ja kukkahame päällä. Tuosta on jo yli kolme vuosikymmentä, eikä siihen aikaan ollut tapana että vanhemmat olisivat olleet mukana esim. päiväkotia aloittaessa tai vaikka ensimmäisenä koulupäivänä.
Voin vain kuvitella, kun uuteen tilanteeseen lisätään vielä kielimuuri! Onneksi lapset oppivat ja sopeutuvat nopeasti, vaikka kyllä se sydänalasta ottaa :/
Tsemppaushali uuteen arkeen <3 Itsekin illat, yöt, päiväuniajat ja miehen vapaat töitä tehneenä voin sanoa, että kyllä kannatti aloittaa päiväkoti! Meillä pojat ovat sen 3 päivää viikossa hoidossa ja muuten ollaan vielä kotosalla. Mutta tuo 3 päivää mahdollistaa minulle sen, että saan työt tehtyä työajalla ja voin viettää iltaa miehen kanssa lasten mentyä nukkumaan. Viikonloppuna voimme tehdä koko perhe asioita yhdessä ilman, että työjutut jyskyttävät takaraivossa. Sanoisin jopa, että elän nyt unelmieni aikaa -saan sekä toteuttaa itseäni että olla lasten kanssa kotona!
Juuri näin, sinä tiedät tarkkaan, mistä puhun! Ja kyllä tämä lähtee rullaamaan, eilen päiväkodista hakiessa vastassa oli hymyilevä poika, jonka päivä oli mennyt hienosti <3 Äidillä meni hyvät itkut hukkaan 😀
Koskettava kirjoitus! Kyllä se oli haikea hetki(tai useampikin hetki), kun toukokuussa saattelin poikani päiväkotiin. Onneksi kaikki meni hyvin, ja hän viihtyy siellä mukavasti.
Mukavaa marraskuuta!
Kiitos Minea! Ihana kuulla, että teillä meni muutosvaihe noin hienosti <3
❤️?❤️? Teille kaikille!
Sitä samaa sinne, kiitos myötäelämisestä Snäpissä <3
Oi että.. Meilläkin mies hoiti nuo alkuun, omaa itkua oli liian vaikea pitää pois kasvoilta. Lapsellekin parempi. Kyllä se siitä, niinhän sitä muistaa ekankin kanssa käyneen!:) ihanaa uutta aikaa!
Kiitos Katri! Se on parempi, että äiti ei nyyhki siellä ovella vaan vanhempi näyttää mallia, että kyseessä on kiva ja iloinen asia. Isiltä tämä onnistui ekana päivänä parhaiten, enköhän minäkin jatkossa pärjää 😀
Onnellista uudenlaista arkea! Tippa tuli linssiin tekstistäsi ja noista viimeisistä kuvista, haikeudesta huolimatta onneksi iloisia muutoksia!
Kiitos paljon, uutta opeteltavaa riittää, mutta eiköhän se tästä lähde rullaamaan 🙂
Muista kans kun jätin lapset perhepäivähoitajille pala kurkussa, snif. Tsemppiä sinne äidille ja onneksi lapset sopeutuvat niin äkkiä ja saavat kavereita 🙂
Mulla sinulle blogissani tunnustus, käyhän kurkkaan. Osaat varmaan antaa uusia hyviä neuvoja 🙂
Kiitos Päivi, eiköhän tästä ala uusi arki rullaamaan <3 Ja tunnustus, voi kiitos!