Siellä se on, lokakuinen ensilumi aamuauringon kajossa. Näyttää kauniilta, vai mitä?
Totuus on kuitenkin se, että tästä hennosta valkeasta peitteestä tullaan vielä luopumaan ja edessä on todennäköisesti musta marraskuu. Sunnuntai-iltana kuuden aikaan vedin jalkaan villasukat ja sytytin takkaan tulen. Piti mennä lenkille, mutta sade piti minut sisällä. Väsytti, turhauttikin vähän ja mietin, että tätä tämä nyt sitten on seuraavat kuukaudet.
Kun aika on muutenkin kortilla, on suurinta haaskausta ajatella päivän olevan ohi klo 18-19 maissa. Sen jälkeen ei siis enää kannata urheilla, lähteä kylään tai hoitaa älyllisiä asioita, koska aivot huutavat, että on YÖ!
Kaamos. Sen pahin oire on se, että sinusta tulee ärsyttävä tyyppi itsellesi.
Tilannehan on sellainen, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan noin 85 prosenttia yli 30-vuotiaista suomalaisista kokee, että vuodenaikojen vaihtuminen vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä ja mielialaansa. Ja minä kuulun tähän joukkoon. Pimeys luo vetämättömyyttä ja kaltaiselleni reippaus-ihannoijalle se on pidemmän päälle myrkkyä. Jo vuosien ajan olen etsinyt tapoja kaamoksen kesyttämiseen ja nyt on jälleen aika ottaa koko arsenaali käyttöön.
Tässä täsmäaseeni kaamoksen kukistamiseen:
1. Teen suunnitelman siihen, mitä teen töiden jälkeen. Jos suunnitelmaan liittyy muita ihmisiä, aina parempi. Kerron vähintään puolisoille, että tänään on lenkki- tai kahvakuulailta, jolloin on edes joku selkäranka vahtimassa tekemisiäni. (Miksi muuten joskus silti loukkaannun hänelle, kun hän pyynnöstäni muistuttaa liikuntasuorituksesta, reilukerhosta päivää!)
2. Absoluuttisesti parasta on, jos pääsee marraskuussa lomalle aurinkoon. Haikeudella katselen kuvia viime vuodelta, sillä tänä vuonna ei ole lomamatkaa tiedossa. Mutta se ei estä haaveilemasta! Selaan matkasivuja, bongaan halpoja lentoja ja mietin, olisiko kesälomalla aika suunnata taas Espanjaan. Kivojen juttujen odottaminen auttaa tylsemmän ajan yli.
3. Miten hyödyntää lyhyttä päivänvalon hetkeä, kun aamulla lähtiessä ja iltapäivällä palatessa on pimeää? Riippuu toki työstä, mutta jos on yhtään joustava työaika tai -tapa, kannattaa tehdä happihyppely lounastunnin yhteydessä. Korkkari-Kerttu ottaa tätä varten töihin mukaan toiset kengät, joskus jopa lenkkivaatteet. Kävelypalaveri työkaverin kanssa tai hands freen kautta soitetut työpuhelut pitävät toiminnan kiinni töissä, vaikka maisema vaihtuukin.
4. Itselleni pahinta on se, että ajattelee tämän olevan nyt tätä, eikä muuta voi. Aktiivisesta elämäntavasta kiinni pitäminen ja järkevä ruokailu tekee elämästä paljon mukavampaa sen kaiken lähimmän tyypin eli oman itsensä kanssa. Suklaa&torkku-kuuri karhunpalvelus. Nämä voivat olla ihania hemmotteluhetkiä, mutta eivät arjen pelastajia. Eniten ärsyttää, kun itse tekee itselleen huonoja valintoja, jotka tuntuvat vireystilassa ja näkyvät vyötäröllä.
5. Nukun enemmän. En torku siellä täällä ja yritän olla vetelehtimättä sohvalla, sen sijaan suuntaan illalla hyvissä ajoin nukkumaan. Valoisaan vuodenaikaan pärjään seitsemän tunnin yöunilla, nyt kroppa vaatii kahdeksan. Ja se on ihan ookoo. Hyvillä yöunilla olen kivempi tyyppi itselleni ja muille, kun jaksan kaamosarjen.
6. Sitten toki päälle kaikki kotiin liityvät hygge-vinkit!
7. Viimeinen bonusvinkki on henkinen niskalenkki kaamoksesta. Turha tulla tänne nujertamaan minua, on vähän muitakin hommia mielessä, kun surkutella pimeyttä. On nimittäin kaksi tahoa, jotka voittavat pimeyden 6-0; joulu ja kevät. Ja ne molemmat ovat vääjäämättä taas tulossa.
Pimeä vuodenaika ei onneksi ole vain jakso, josta pitää rämpiä läpi. Se on täyttä elämää, josta on oikeus nauttia. Yhtään päivää ei saa takaisin, ei sitä pimeintäkään.
Iloa arkeen!