Ihanaa viikonlopun alkua!
Juoksin juuri kirjaimellisesti hikipäässä junaan, sillä työpäivän päätyttyä onnistuin kadottamaan ajantajuni Stockmannilla ja Zarassa. Ajatus oli löytää lapsille talvitakit ja uppouduin täysin vertailemaan materiaaleja, värisävyjä ja malleja. Joskus tykkään ostaa tyttärelle ja pojalle omanlaiset, mutta toisiinsa mätsäävät asut. Siinä sitten kaikessa rauhassa kassajonossa seisoskellessa satuin vilkaisemaan kelloa, joka kertoi, että juna lähtee 13 minuutin kuluttua. Eikä siinä vielä kaikki, matkatavarat odottelivat Tornissa.
Jos olin hetki sitten haaveillut lenkistä auringonpaisteessa, niin sain mitä tilaisin. Ehdin nipinnapin junaan kaikkine kantamuksieni ja nyt olen matkalla kotiin.
Työmatkat Helsinkiin ovat täyteen buukattuja, sillä yritän saada aina päivässä-parissa mahdollisimman paljon aikaiseksi. Nämä ovat aina niitä hetkiä, kun mietin miltä tuntuisi asua pääkaupunkiseudulla, jossa suurin osa blogimaailman tapahtumista ja osa päivätöidenikin palavereista on.
Vai onko se niin, että vierailuissa on juuri näin ripaus luksusta, kun tämä ei ole ihan joka päiväistä arkea?
Jos hyvin nukutussa hotelliyössä ja valmiissa aamupalassa on perheenäidille pikkuisen ylellisyyden tunnetta, sain eilen kokea luksusta isossakin mittakaavassa. Balmuir vietti eilen 10-vuotispäiviään ja kyllähän sitä etappia kelpaakin juhlia. Ylelliseen tyyliin sopivasti uutuustuotteita oli stailattu hotelli Kämpin legendaariseen Mannerheim-sviittiin, jonne menimme Sannan kanssa tutustumaan.
Oletko kuunnellut jo Designtarinoita-podcastin jakson, jossa vieraana on yrittäjä Heidi Jaara? Hänen tarinansa kautta myös Balmuir avautui minulle paremmin. Se on Suomessa syntynyt luksusbrändi, jonka takana jalat tiukasti maassa pitävä yrittäjäpariskunta ja heidän laatukäsityksensä. Sviitissä oli esillä Balmuirin klassikoita, ensi kevään raikkaan hempeää mallistoa sekä myös upouuden laukkukokoelman tuottteita.
Se Mannerheim-sviitti on iso. En edes laskenut montako huonetta on, kun pohdin keitä kaikkia maailmantähtiä siellä on ollut kuluttamassa parkettia. Huonekalut ovat jykeviä, materiaalit ylellisiä ja näkymät Esplanadille tyrmäävät.
Ilta oli juhlava ja ihana. Katselin isäntäparin Heidi ja Juha Jaaran katseita ja pieniä eleitä toisilleen, kuinka onnellisia ja ylpeitä he olivatkaan kaikesta, täysin ansaitusti.
Luksusta ei lopulta ole huikea sviitti, maailman laadukkain materiaali tai samppanja lasissa, vaan se kenen kanssa saat sen jakaa. Merkityksellinen elämäntyö, tavoitteiden saavuttaminen ja se, että osaa olla kiitollinen saavutuksistaan.
Juna jyskyttää kohti kotia, jossa rakkaimmat odottavat. Sekin on luksusta.
Ps. Se Heidin Designtarinoita-jakso löytyy täältä.