Siellä se on, lokakuinen ensilumi aamuauringon kajossa. Näyttää kauniilta, vai mitä?
Totuus on kuitenkin se, että tästä hennosta valkeasta peitteestä tullaan vielä luopumaan ja edessä on todennäköisesti musta marraskuu. Sunnuntai-iltana kuuden aikaan vedin jalkaan villasukat ja sytytin takkaan tulen. Piti mennä lenkille, mutta sade piti minut sisällä. Väsytti, turhauttikin vähän ja mietin, että tätä tämä nyt sitten on seuraavat kuukaudet.
Kun aika on muutenkin kortilla, on suurinta haaskausta ajatella päivän olevan ohi klo 18-19 maissa. Sen jälkeen ei siis enää kannata urheilla, lähteä kylään tai hoitaa älyllisiä asioita, koska aivot huutavat, että on YÖ!
Kaamos. Sen pahin oire on se, että sinusta tulee ärsyttävä tyyppi itsellesi.
Tilannehan on sellainen, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan noin 85 prosenttia yli 30-vuotiaista suomalaisista kokee, että vuodenaikojen vaihtuminen vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä ja mielialaansa. Ja minä kuulun tähän joukkoon. Pimeys luo vetämättömyyttä ja kaltaiselleni reippaus-ihannoijalle se on pidemmän päälle myrkkyä. Jo vuosien ajan olen etsinyt tapoja kaamoksen kesyttämiseen ja nyt on jälleen aika ottaa koko arsenaali käyttöön.
Tässä täsmäaseeni kaamoksen kukistamiseen:
1. Teen suunnitelman siihen, mitä teen töiden jälkeen. Jos suunnitelmaan liittyy muita ihmisiä, aina parempi. Kerron vähintään puolisoille, että tänään on lenkki- tai kahvakuulailta, jolloin on edes joku selkäranka vahtimassa tekemisiäni. (Miksi muuten joskus silti loukkaannun hänelle, kun hän pyynnöstäni muistuttaa liikuntasuorituksesta, reilukerhosta päivää!)
2. Absoluuttisesti parasta on, jos pääsee marraskuussa lomalle aurinkoon. Haikeudella katselen kuvia viime vuodelta, sillä tänä vuonna ei ole lomamatkaa tiedossa. Mutta se ei estä haaveilemasta! Selaan matkasivuja, bongaan halpoja lentoja ja mietin, olisiko kesälomalla aika suunnata taas Espanjaan. Kivojen juttujen odottaminen auttaa tylsemmän ajan yli.
3. Miten hyödyntää lyhyttä päivänvalon hetkeä, kun aamulla lähtiessä ja iltapäivällä palatessa on pimeää? Riippuu toki työstä, mutta jos on yhtään joustava työaika tai -tapa, kannattaa tehdä happihyppely lounastunnin yhteydessä. Korkkari-Kerttu ottaa tätä varten töihin mukaan toiset kengät, joskus jopa lenkkivaatteet. Kävelypalaveri työkaverin kanssa tai hands freen kautta soitetut työpuhelut pitävät toiminnan kiinni töissä, vaikka maisema vaihtuukin.
4. Itselleni pahinta on se, että ajattelee tämän olevan nyt tätä, eikä muuta voi. Aktiivisesta elämäntavasta kiinni pitäminen ja järkevä ruokailu tekee elämästä paljon mukavampaa sen kaiken lähimmän tyypin eli oman itsensä kanssa. Suklaa&torkku-kuuri karhunpalvelus. Nämä voivat olla ihania hemmotteluhetkiä, mutta eivät arjen pelastajia. Eniten ärsyttää, kun itse tekee itselleen huonoja valintoja, jotka tuntuvat vireystilassa ja näkyvät vyötäröllä.
5. Nukun enemmän. En torku siellä täällä ja yritän olla vetelehtimättä sohvalla, sen sijaan suuntaan illalla hyvissä ajoin nukkumaan. Valoisaan vuodenaikaan pärjään seitsemän tunnin yöunilla, nyt kroppa vaatii kahdeksan. Ja se on ihan ookoo. Hyvillä yöunilla olen kivempi tyyppi itselleni ja muille, kun jaksan kaamosarjen.
6. Sitten toki päälle kaikki kotiin liityvät hygge-vinkit!
7. Viimeinen bonusvinkki on henkinen niskalenkki kaamoksesta. Turha tulla tänne nujertamaan minua, on vähän muitakin hommia mielessä, kun surkutella pimeyttä. On nimittäin kaksi tahoa, jotka voittavat pimeyden 6-0; joulu ja kevät. Ja ne molemmat ovat vääjäämättä taas tulossa.
Pimeä vuodenaika ei onneksi ole vain jakso, josta pitää rämpiä läpi. Se on täyttä elämää, josta on oikeus nauttia. Yhtään päivää ei saa takaisin, ei sitä pimeintäkään.
Iloa arkeen!
13 Kommentit
Hyviä vinkkejä kaikki! Välillä sitä itsekin ajautuu surkuttelemaan pimeää, mutta yleensä ajattelen, että asioita joihin ei voi vaikuttaa on turha murehtia, valon määrä on mitä on ja sen kanssa eletään! Marraskuun jälkeen on jo joulu ja sitten päivät alkavat jo pitenemään eli voiton puolellahan tässä jo oikeastaan ollaan! 😉
Tuo on hyvä asenne, samaa hoen itselleni! Tosin jotkut kaamosoireet eivät liity positiivisen ajattelun puutteeseen 😀
Hyviä vinkkejä. Itsellä ei ole onneksi kaamos painanut päälle yleensä ikinä. Rakastan pimeneviä iltoja ja valoni saan kynttilöistä ❤
Ihana kuulla, että osaat nauttia kaamoksestakin! <3 Kynttilät ovat kyllä arjen piristys pimeään aikaan!
Itse olen aina reagoinut aika voimakkaasti kaamokseen, ja toinen notkahdus tulee yleensä, kumma kyllä, keväällä. Viime vuosina on kuitenkin notkahtelu vähentynyt, ja varsinkin lapsen myötä olen oppinut nauttimaan kaikista vuodenajoista. Mun ehdottomasti paras vinkki on kirkasvalolamppu sängyn viereen. Nappaan sen ihan ensimmäisenä päälle ja makoilen silmät kiinni (aluksi, ja avaan ne heti kun pystyn) kasvot kohti lamppua hetken ennen kuin nousen. Yllättävän tehokasta, ja auttaa nousemaan aikaisin vaikka muuten olisikin vielä pimeää.
Pakko todeta, että olen hieman kateellinen ihmisille, jotka pärjäävät 7-8 tunnin unilla. Minulle 8 on ihan minimi, mutta jos on mahdollisuus nukkua niin paljon kuin haluan, nukun keskimäärin 9-9,5 h yössä. Saa aika aikaisin mennä petiin, jos meinaa ehtiä aamulla nousta kouluun/töihin kahdeksaksi! Ja kun toisena ongelmana oli aiemmin etten saanut unta kun vasta klo 23 jälkeen, usein n. 00.30… Tämä jälkimmäinen ongelma on kyllä lapsen myötä aika lailla hävinnyt 😀
Tuota kirkasvaloa pitäisi kyllä testata! Tosin sen käyttö on hankalaa, jos puoliso tai vieressä oleva lapsi saisi nukkua pidempään 😀
Yöunen tarve on kyllä yksilöllinen. Tosin elämäntilanteen myötä sekin voi muuttua. Ennen lapsia nukuin enemmän, mutta nyt on maksimoitava valveillaolo, jotta ehtii kaiken mitä haluaa 🙂
Kirkasvalolamppu toimii hyvin niinkin, että syö vaikka aamupalaa (tai meikkaa, erinomainen valo siihen!) sen äärellä. Silloin saa muu perhe vielä jatkaa uniaan.
Mä ehkä teen taas just niin päin, että maksimoin unen määrän XD
Olen muuten taas hieman aktivoitunut blogin kirjoittamisen suhteen! Päätin alkaa päivittää sinne meidän hääjärjestelyjen etenemisestä, joten juttua ainakin riittää pitkäksi aikaa!
Voi kun kaunista!
On kyllä sellainen autumnmood itselläni. Odotan niin kovasti kevättä…
Kiitos Johanna! Kevättä kohti tässä mennään <3
Kirkasvalolamppu! Ihan ehdoton ainakin minulle, jonka pimeä aika saa todella syvälle masennuksen syövereihin.
Kiitos Heidi, tätä pitäisi kyllä testata!
Itselläni kaamosväsymys paheni viime talvena niin pahaksi, että väkisinkin nukuin iltapäivällä, koska melotoniinin tuotanto meni sekaisin. Ja aamuyöllä olin aivan virkeä. Uusi elämä alkoi kirkasvalolampulla, jonka laitoin työpöydälleni. Aamulla 0.5h valotabletti edessä ja sposteja purkaen onnistuu näppärästi. Vaikutuksrt olivat järisyttävät! Muutuin päivällä niin virkeäksi eikä pimeys ahdistanut. Ja yöt nukuin kuin tukki. Suosittelen varsinkin jos kaamosväsymys menee pahaksi!
Hei, onpa vahva suositus! Kyllä se täytyy itsekin testata tätä ihmekapistusta 🙂